Kansakunta luokkakuvassa

Heikki Laurinolli

Heikki Laurinolli

Kirjastotieteen opiskelija teki 1970-luvulla kyselyn kirjastolautakunnan jäsenille: ”Minkä luokan kirjallisuutta lainaatte eniten?” – Työväenluokan, vastasi Skdl:n edustaja.

Tarina ei kerro, miten professori ohjeisti oppilastaan sijoittamaan vastauksen kirjastoluokitukseen, jossa yhteiskuntaluokkien sijasta jaotellaan kirjallisuuden lajeja. Tarina kertoo kuitenkin sen, että yhteiskuntaluokka on kuulunut lähinnä poliittisen vasemmiston sanastoon.

Suomessa yhteiskuntaluokan käsite on poikkeuksellisen latautunut historiallisista syistä vuoden 1918 sisällissodan seurauksena. Kahtiajakautumisen jännite on purkautunut vasta viime vuosikymmeninä.

Yhteiskuntaluokkia on ollut olemassa niin kauan kuin on ollut modernia markkinataloutta, huomauttaa sosiologian professori Harri Melin Aikalaisen haastattelussa. Tutkijoille yhteiskuntaluokka on ollut neutraali käsite, vaikka se poliittisessa kielenkäytössä onkin värittynyt.

Viime vuosien talouskriisi on nostanut luokkayhteiskunnan julkiseen keskusteluun. Keskiluokkaistuminen antaa helposti sen harhakuvan, että erot olisivat kokonaan hävinneet. Nyt joukossamme on syrjäytyneitä, joita me hyväosaiset emme edes osaa tunnistaa.

Julkisen keskustelun ja nettihälinän kasvu synnyttää mielikuvan, että kaikki pääsevät ääneen ja kaikkia kuunnellaan. Viime itsenäisyyspäivän sekasortoiset Kiakkovierasjuhlat Tampereella osoittavat, että aivan kaikki tässä maassa eivät osaa ilmaista itseään kovinkaan korrektisti. Se hämmästyttää, että merkittävissä asemissa olevat toimittajat eivät aina edes yritä ymmärtää niitä, joilla on vaikeuksia muotoilla viestiään.

Kansakunnan luokkakuvassa kaikki eivät vieläkään ole toistensa kavereita.