Eurooppa jää jälkeen Aasiasta

Professori Ari-Veikko Anttiroiko epäilee, että byrokraattinen Eurooppa luisuu kohti keskiaikaa. Aasian kehittäjäkaupungit ovat Euroopan rinnalla menestyviä ja ulospäin suuntautuvia.

Professori Ari-Veikko Anttiroiko epäilee, että byrokraattinen Eurooppa luisuu kohti keskiaikaa. Aasian kehittäjäkaupungit ovat Euroopan rinnalla menestyviä ja ulospäin suuntautuvia.

Pohjoismaiden pääkaupungit yltävät hädin tuskin kaupunkirankkausten alasijoille

Aasia kasvaa, Eurooppa taantuu, Suomi pysyy näkymättömänä. Ympäröivä maailma menee niin kovaa vauhtia eteenpäin, että paikallaan pysyminen merkitsee taaksepäin menoa.

Kunnallispolitiikan professori Ari-Veikko Anttiroiko arvioi kaupunkiseutujen menestystekijöitä alkuvuodesta ilmestyvässä kirjassaan The Political Economy of City Branding. Kirjan pohjalta hahmottuu kuva maiden ja maanosien tulevaisuudennäkymistä.


Helsinki pilkottaa ainoana Suomesta

Kaupungit voi karkeasti jakaa kolmeen ryhmään kansainvälisten rankkeerausten perusteella. New York, Lontoo ja Tokio ovat megaluokan superglobaaleja kaupunkeja.

Kakkostasolle yltää San Franciscon, Singaporen ja Dubain kaltaisia kaupunkeja ja kaupunkivaltioita. Kaikkein alimmilla tasoilla häämöttää toisinaan myös Pohjoismaiden pääkaupunkeja.

– Kun oikein pyristellään, niin Helsinki, Tukholma ja Kööpenhamina voivat olla suurin piirtein globaalin kaupunkihierarkian kolmannella tai neljännellä tasolla. Pääsääntöisesti globaaleissa rankkauksissa ei ole yhtään suomalaiskaupunkia, Anttiroiko kertoo.

Hän suosittelee Helsingin seudulle laajaa kuntaliitosta, joka toisi enemmän muskeleita ja kehitysnäkymiä. New York ja Lontoo ovat huippua joka alalla, mutta Helsingin pitää valita vahvuusalansa. Piilaakso, Singapore, Dubai ja Milano ovat hyviä esimerkkejä onnistuneesta profiloinnista. Helsinkiä ei tunneta juuri mistään.

Anttiroiko löytää paljon mahdollisuuksia: Vantaalta tulee logistiikka, Helsingistä matkailu ja kongressit, Espoosta teknologia ja pääkonttorit. Pääkaupunkiseudun yliopistot sijaitsevat Espoossa ja Helsingissä. Vetovoima löytyy erityisesti siis high-techin ja korkeakoulutuksen alueelta.

Olisiko Guggenheimin museolla merkitystä?

– Helsinki ei näy ollenkaan kulttuurissa, jos ajatellaan globaalia maisemaa. Voi olla, että tällainen toisi pienen piikin siihen tietoisuuteen, Anttiroiko vastaa.

Ulkoa tuotu museokonsepti voisi vaikuttaa myös kielteisesti. Esimerkiksi Dubaita on kritisoitu teemakaupungista, joka ilmentää disneyfikaatiota, eräänlaista keinokulttuuria. Sen vaihtoehtona on autenttisuus, joka taas voi huonoimmillaan johtaa albanisaatioon ja eristäytymiseen ulkoisilta vaikutteilta.

– Tätäkin taustaa vasten luulen, että Helsinki hyvin kestää identiteetiltään, vaikka sinne sattuisi sijoittumaan kansainvälinen museo, Anttiroiko uskoo.


Pikkukaupungit marginalisoituvat

Kaupungistuminen on niin valtavaa, että monet keskisuuret ja pienet kaupungit marginalisoituvat. Ehdoton sääntö se ei ole, sillä nyansseja ja variaatioita löytyy.

– Globaalissa kilpailussa on vaikea pärjätä, jos vetovoimaa ei ole, sijainti on syrjäinen, väestöpohja pieni ja osaamistaso ei ole maailman huippua, Anttiroiko sanoo.

Kaupungin ei tarvitse näkyä koko ajan lehtien kansikuvissa. Parempi on etsiä oikea kohderyhmä.

Tampere on pikkukaupunki, mutta täälläkin on maailmanluokan taitoja, joiden pohjalta Anttiroiko hahmottelee hightech- ja yliopistokaupungin profiilia. Konevalmistuksesta löytyy niche-juttuja, pienten erikoistuotteiden valmistajia. On peliosaamista, sosiaalisia innovaatioita yhdistettynä uuteen teknologiaan, mobiilituotteita ja terveysteknologiaa.


Suomi kannattaa pitää asuttuna

Suomessa on runsaasti Tamperetta pienempiä kaupunkeja, joilla on omat vahvuutensa. Kokkolassa on puukaupunki, Kemissä lumilinna, Lahdessa muotoilua, Kuopiossa lääketieteen osaamista ja Porissa Jazz.

– Monet asiat syrjäisemmillä seuduilla kytkeytyvät luontoon, elämysmatkailuun ja pienimuotoiseen teolliseen toimintaan. Mutta ongelmia tulee joka tapauksessa esimerkiksi Raahen kaltaisille kaupungeille, joista isot toimijat lähtevät – ennemmin tai myöhemmin. Tällaisissa muutoksissa on pakko luoda uusia rakenteita ja uudistaa myös elinkeinorakennetta, Anttiroiko sanoo.

Kannattaako koko Suomi pitää asuttuna?

– Pitkällä aikavälillä kannattaa. Ei reuna-alueiden asuttuna pitäminen niin kallista ole. Voi olla, että Lappi ja Kainuun erämaat ovat paljon isompi voimavara kuin me nyt nähdään. Sen takia kannattaa pitää infrastruktuuri ja palvelut sen verran hyvässä kunnossa, että me saadaan edellytykset myös tulevaisuudessa matkailupotentiaalin hyödyntämiselle. Joitakin toimintoja kannattaa ehkä hajasijoittaa eikä kaikkea keskittää kaupunkiseuduille.


Puuhamaa vai aito asuinpaikka?

Anttiroiko pohtii kirjassaan identiteettiongelmia, jotka nousevat siitä, että ihmiset pistetään asumaan epäautenttisiin paikkoihin. Nämä puuhamaat tuntuvat aluksi hauskoilta, mutta pian ne alkavat turhauttaa.

– Toisaalta kellään ei ole monopolia määrittää, mikä on autenttista. Autenttisuus ja identiteetti ovat dynaamisia käsitteitä. Ei ole mitään absoluuttista perustaa, jolla ne voi määritellä.

Identiteetin kannalta on ratkaisevaa, saako ihminen rauhassa luoda uudet asiat vai joutuuko hän mukautumaan muiden määräämään muutokseen.

– Dubaissa identiteetti rakentuu siihen ajatukseen, että me ollaan vetovoimaisia, me investoidaan maailmanluokan kohteisiin, maailma katsoo meihin ja meillä on rahaa tehdä vaikkapa maailman korkein rakennus.

Dubai on rakentanut maailman suurimman sisätalviurheilupaikan, Ski Dubain, ja maailman suurimman ostoskeskuksen ja lentokentän. Lentokentällä tulijaa odottaa mainostaulu, jonka mukaan maassa on 56 maailman suurinta tai maailman parasta asiaa. Tämä voi kertoa juuri siitä, mitä dubailaiset haluavat oikeasti olla.

– Tulevaisuuden maailmassa ei voi rakentaa identiteettiä sen illuusion varaan, että meillä on homogeeninen paikallisuus, jossa me eletään oman historiamme, perheemme, sukumme ja lähiyhteisömme kanssa toisiamme kädestä pitäen luonnon kanssa kohti valoisaa tulevaisuutta kulkien, Anttiroiko karrikoi.


Autoritaarinen hallinto talouskasvun takana

Shanghai, Singapore, Hongkong ja Dubai ovat Aasian menestyviä kehittäjäkaupunkeja, joiden hallinto on kuitenkin autoritaarinen. Kuuluvatko talouskasvu ja demokratia lainkaan yhteen?

– Taloudellinen toimeliaisuus lisää demokratian vaatimuksia, Anttiroiko sanoo.

Samalla hän kysyy, onko lopultakin globaalin kilpailun kannalta parempi, että hallinto on hiukan autoritaarinen kuin että on täysin liberaali demokraattinen järjestelmä.

Anttiroiko muistuttaa, että monet liberaalit urbaanit keskittymät ovat taantuvia lukuun ottamatta Lontoon kokoisia kaupunkeja.

– Miten vaikea onkaan rakentaa Tampereelle yhtä pilvenpiirtäjää puhumattakaan tähtiarkkitehti Libeskindin torneista? Minä olisin rakentanut ne kaksi kertaa korkeampina, että olisi tullut kunnon keskus. Näissä matalissa taloissa on sovjet-leima, Anttiroiko puuskahtaa.


”EU surkastuttaa ajatteluamme”

Aasian autoritaariset yhteisöt ovat Anttiroikon mukaan kaksi kolme kertaa ulospäin suuntautuneempia kuin me.

– Pitkässä juoksussa tulee eteen kysymys, onko Eurooppa ihan oikeasti manner, joka menee kohti uutta keskiaikaa, koska puuttuu yrittäjyys ja puuttuu draivi.

Anttiroiko kauhistelee, miten ”tämä koko EU-kehys surkastuttaa meidän ajatteluamme putkiajatteluun”.

Eikö EU:n yksi tehtävä ole tukea taloudellista kasvua?

– Just joo, ja sitten tehdään isoja ohjelmia ja isoja hankkeita. Eihän se ole muuta kuin byrokratiaa. Muuttaisin koko EU:n tutkimuspolitiikan, jos mulla olisi valta.

Miten?

– Dynaamisemmaksi, avoimemmaksi, vapaammaksi ja innovatiivisia tutkimusryhmiä tukevaksi. Hakemusten pitää osoittaa yrittäjyyttä eikä pelkästään sitä, että saadaan lomakkeet täytettyä ja partnerisopimukset kuntoon.

Jääkö merkittävää tukimusta nyt tekemättä?

– Pitää olla byrokraatti voidakseen selvitä sen järjestelmän kanssa. Pitää verkostoitua isojen ja näyttävien kanssa. Siitä tulee sellainen kehä, että ei ruohonjuuritason innovatiivisuus pääse siitä hyötymään. Pitäisi ajatella uusiksi koko innovaatiopolitiikka.

Ari-Veikko Anttiroiko: The Political Economy of City Branding. Routledge 2014.

Teksti Heikki Laurinolli
Kuva Jonne Renvall

Maailmankaupunkeja

A-luokka (täyden palvelun maailmankaupunkeja)
– Lontoo, New York, Pariisi, Tokio…

B-luokka (merkittäviä maailmankaupunkeja)
– San Francisco, Sydney, Toronto, Zürich…

C-luokka (pieniä maailmankaupunkeja)
– Amsterdam, Boston, Caracas, Dallas, Düsseldorf, Geneve, Houston…