Algeriassa alla Pohjantähden

Kasbahin katoilla Suomen Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen (vas.) ja suomalaisalgerialainen lääkäri Abdelghani Maiche. Kasbah on Algerin kaupungin vanha osa, joka valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1992.

Kasbahin katoilla Suomen Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen (vas.) ja suomalaisalgerialainen lääkäri Abdelghani Maiche. Kasbah on Algerin kaupungin vanha osa, joka valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1992.

Saisiko Suomen sisällissodasta tehtyä yhtä vangitsevan filmin kuin on Algerian vapaussodasta kertova elokuva Taistelu Algeriasta?

Paras näkemäni dokumenttifiktio palaa mieleen Kasbahin arabikortteleissa. Sen kujilla ja kätköissä kuvattiin filmin tiheimmät kohtaukset. Algeriaa 132 vuotta kolonisoinut Ranska laittoi Pontecorvon 1966 valmistuneen elokuvan viiden vuoden esityspannaan.

Suomalaisalgerialainen, Algerissa 1946 syntynyt lääkäri Abdelghadir Maiche kertoo Välimerelle antavalla kattotasanteella, että hän näki poikana kaupungin kujat ruumiiden ja veren peitossa. Hänen vierellään harmaata merta tähyää Suomen Lähi-idän instituutin FIMEn johtaja Ari Kerkkänen. Hänet Syyrian sisällissota on ajanut evakkoon Beirutiin instituutin Damaskoksen tiloista.

Miljoonan ihmisen hengen vienyt, Algerian itsenäistymiseen Ranskan vallasta 1962 päättynyt sota vertautui Suomen sisällissotaan kollokviossa, joka pidettiin marraskuussa Algerissa otsikolla L´Etoile Polaire sous les charmes du Sud (Etelän tenhossa alla Pohjantähden).

Taprin tutkimusjohtaja, professori Tuomo Melasuon mukaan muutaman kuukauden sotamme oli julmempi.

– Väkilukuun suhteutettuna sotamme vaati enemmän uhreja kuin mitä kertyi yhteensä Algerian vuosien 1954–1962 sodassa sekä 90-luvun yli 150 000 ihmisen hengen vieneissä väkivaltaisuuksissa.

Ensimmäisen, kulttuuri- ja sosiaalitieteitä käsitelleen tapaamisen järjestivät Tampereen yliopisto sekä FIME yhdessä algerialaisen isännän, kulttuuriministeriön alaisen CNRPAH-tutkimuskeskuksen kanssa.

Algerian mediaa kiinnostaneeseen tapaamiseen osallistui kymmeniä algerialaisia tutkijoita ja opiskelijoita sekä Suomesta kymmenkunta viisumin ajoissa saanutta.

Yhtäläisyyksiä Suomen ja Algerian väliltä löytyy vaikkapa Lapin ja saamelaisten sekä Saharan ja nomadien kesken. Lapin 35 asteen pakkasessa pärjäävä poro vertautui Saharassa 35 asteen helteessä tarpovaan kameliin.


Ranskan ja arabian kielet jännitteessä

Isäntäjärjestön tutkija Fouad Soufin selvitys maansa kielisekamelskasta yhytti suomalaiset valistamaan kielitaistoistamme.

Ranskan siirtomaakauden aikana suosittiin ranskaa ja syrjittiin arabiaa. Algerian voitettua palautui arabia arvoonsa. Itsenäisyyden alussa 85 prosenttia kansasta oli lukutaidottomia; tänään vajaat 20 prosenttia.

Kouluissa opetettava kirjakieli, klassisen arabia eroaa puhekielistä: algerianarabiasta sekä arabian ja ranskan sekakielestä. Monissa perheissä vanhemmat ymmärtävät paremmin ranskaa ja tuskin lainkaan kirja-arabiaa; nuoret taas klassista arabiaa ja aiempaa kehnommin ranskaa.

Eräät pitävät ranskaa siirtomaavallan ja nöyryytyksen kielenä, toiset tieteen ja kulttuurin kielenä. Sen turvin moni algerialainen lähtee autoritaarisesta ja ahdasmieliseksi kokemastaan maasta muualle, valisti siirtolaisuustutkija Kamel Chachoua.

Maata jo ennen arabeja asuttaneiden berbereiden kielten asema lisää jännitteitä. Niitä taitaa noin 20 prosenttia yli 35-miljoonaisesta väestöstä. Kabylian maakunnassa moni berberi haluaa puhua ranskaa sekä berberimurretta mutta ei arabiaa. Berberikielillä on kansallisen, mutta ei virallisen kielen asema, jota berberit ovat vaatineet virkavallan kanssa yhteenottoihin johtanein mielenosoituksin.


Camus yhä piilossa

Viisikymppinen Algeria karsastaa virallisesti yhä maailmalla tunnetuinta algerianranskalaista. Hän on sata vuotta sitten Algeriassa syntynyt Albert Camus (1913–60).

Yksityisesti moni algerialainen silti ihailee Camus’ta. Kuten kauppakatu rue Didouche Mourad’n iäkäs antikvariaatinpitäjä, joka kertoi tunteneensa kirjailijan ja hänen äitinsä. Camus’n teoksia ei antikvariaatista eikä toisestakaan löytynyt.

Ainoa kuvakin löytyi historiallisen St George -hotellin baarin seinältä. Hotellissa yöpyneiden kymmenien tunnettujen henkilöiden kuvien joukossa Camus katsoo Winston Churchillin ja Edith Piafin välistä.

Teksti ja kuva Esa Aallas