Ayn Randin filosofian lyhyt oppimäärä

Risto Harisalo

Risto Harisalo

Ovatko naapurin tytön kriitikot oikeassa vai väärässä hänestä?

Ayn Randista on tullut kirosana, jolla torjutaan kaikki hänen sanomisensa. Randin väitetään puolustavan äärimmäistä individualismia, jossa ei ole tilaa yhteisöllisyydelle missään muodossa. Hänen sanotaan kannattavan rajoittamatonta ahneutta ja olevan välinpitämätön heikkojen ja puolustuskyvyttömien kohtalosta. Hänen uskotaan kannattavan ajattelua, jossa yritykset voivat saalistaa voittoja seurauksista piittaamatta.

Jokainen, joka puhuu myönteisesti tästä Pietarissa 2.2.1905 syntyneestä naapurin tytöstä Aliza Rosenbaumista, tyrmätään välittömästi ymmärtämättömänä, itsekeskeisenä ja egoistisena. Tämän sai kokea mm. Björn Wahlroos, jonka kirja Markkinat ja demokratia arvioitiin ongelmalliseksi juuri kytkennöistään Aliza Rosenbaumiin eli Ayn Randiin.

Ayn Randiin kohdistuneen kritiikin saumaton yhdenmukaisuus pakottaa kuitenkin kysymään: Pitävätkö väitteet Randin ajattelun ongelmallisuudesta paikkansa? Onko hänen ajattelunsa todellakin kelvotonta ja hyödytöntä? Vastaaminen näihin kysymyksiin on hyvä aloittaa perehtymällä hänen omaan filosofiseen ajatteluunsa.

* * * * *

Ayn Rand kuvaa ajatteluaan pienessä julkaisussa Philosophy: Who Needs It?. Kirjoitus perustuu hänen puheeseensa Yhdysvaltain sotilasakatemiassa West Pointissa 6.3.1974. Hän aloittaa kertomalla tarinan astronautista, jonka koneen ohjausjärjestelmä menee rikki ja alus laskeutuu täysin tuntemattomalle planeetalle. Kun astronautti palautuu tajuihinsa, hänen ensimmäiset kysymyksensä ovat todennäköisesti seuraavat: Missä minä olen? Kuinka voin tietää? Mitä minun pitää tehdä?

Ayn Randin mukaan nämä kysymykset eivät ole mielikuvituksen tuotetta, vaan hyvin todellisia ja arkipäiväisiä. Taustoistaan huolimatta kaikki ihmiset voivat hakea niistä apua omaan tilanteeseensa. Näitä kysymyksiä elämänsä eri tilanteissa pohtiva ihminen harjoittaa Randin mukaan filosofista ajattelua. Randin toive on, että mahdollisimman moni ihminen selkeyttäisi olosuhteitaan ja mahdollisuuksiaan niiden avulla.

* * * * *

Vastaamalla ensimmäiseen kysymykseen ”missä olen” ihminen voi selkeyttää, millaisissa olosuhteissa hän on. Tällä tavoin hän pystyy selvittämään, millaisten lakien ja sääntöjen mukaan ympäristössä on toimittava, kuinka ennustettavasti ympäristö on muuttumassa ja millaisia mahdollisia seurauksia erilaisista valinnoista voi olla. Ennen kaikkea vastauksen etsiminen kysymykseen auttaa häntä erottamaan todelliset olosuhteet kuvitteellisista olosuhteista.

”Missä olen” -kysymyksen aluetta Rand kutsuu metafysiikaksi eli asioiden ja olosuhteiden olemassaoloa koskevaksi filosofiaksi, jota Aristoteles pitää filosofian perustana. Jokainen ihminen löytää ”missä olen” -kysymykseen omat vastauksensa. Rand toivoo ihmisiltä älyllistä uteliaisuutta ja uutteruutta tällä alueella.

* * * * *

Edelliseen kysymykseen annetun vastauksen laatu riippuu siitä, miten vastataan kysymykseen ”kuinka on mahdollista tietää”. Koska Randin mukaan yksikään ihminen ei ole kaikkitietävä eikä erehtymätön, ihmisten on kyettävä vahvistamaan johtopäätöstensä pätevyys ja kuinka hän on niihin päätynyt. Ihminen voi vedota esimerkiksi kuvittelukykyynsä, toisten puheisiin, omaan järkeensä tai omiin havaintoihinsa. Randin mukaan hänen olisi hyvä muistaa, että kaikkiin menetelmiin liittyy omat vaikeasti ratkaistavat pulmansa.

Rand kutsuu epistemologiaksi eli tiedon teoriaksi ”kuinka on mahdollista tietää” -kysymyksen pohdintaa. Randin mukaan ihmisten on huomattavasti helpompaa olla asioista jotakin mieltä kuin osoittaa, millaisille epistemologisille perusteille heidän johtopäätöksensä perustuvat. Metafysiikka (”missä olen”) ja epistemologia (”kuinka on mahdollista tietää”) muodostavat filosofian teoreettisen perustan Randin ajattelussa.

* * * * *

Kolmas kysymys ”mitä pitää tehdä” liittyy Randin ajattelussa etiikkaan, jota hän vertaa teknologiaan. Tähän kysymykseen annetut vastaukset riippuvat edellisiin kysymyksiin annetuista vastauksista. Etiikka liittyy yksinomaan ihmisen omaa elämää koskeviin pohdintoihin, joissa on kysymys ihmisen luonteesta, arvostuksista, valinnoista ja suhteista muihin ihmisiin. Ihmisen ”mitä pitää tehdä” -kysymykseen antamat vastaukset määrittävät, kuinka hän toimii suhteissaan muihin ihmisiin ja kuinka he vaikuttavat häneen. Tämä on varsin moderni näkemys ihmisten keskinäisestä kanssakäymisestä.

Eettisiä kysymyksiä pohtiessaan ihminen ottaa kantaa hyvin tärkeisiin asioihin. Millaiset asiat ovat hänelle hyödyksi ja haitaksi? Kehittääkö vai tuhoaako hän itseään? Tavoitteleeko hän inhimillisen kärsimyksen poistamista vai tyytykö hän pelkästään välittömän nautinnon tavoitteluun? Voiko hän päättää itse omista asioistaan vai onko hänen alistuttava muiden tahtoon?

* * * * *

Edellä käsitelty ei edusta kokonaiskuvaa Ayn Randin ajattelusta, mutta se kuvaa sen olennaisimmat piirteet. Ne antavat mahdollisuuden edetä abstraktista konkreettiseen ja palata konkreettisesta takaisin abstraktiin. Randin mukaan ihmiset eivät voi välttyä asioiden filosofiselta pohdinnalta, vaikka he toista väittävät.

Hän toivoo, että jokainen ihminen ajattelee näitä asioita rationaalisesti, johdonmukaisesti ja kurinalaisesti, koska vain siten hän voi suojella itseään tunteittensa kuohuilta, katteettomilta tulkinnoilta, vääriltä yleistyksiltä ja vaistonvaraisilta peloilta ja uhilta. Randin kolmen kysymyksen filosofia auttaa hallitsemaan hetkellisten mieltymysten houkutusta, tunteiden oikkuja ja alitajunnan vahvoja voimia. Pyrkimys perustaa elämä kestäville periaatteille ei tietenkään ole helppoa, mutta ilman niitä elämä muodostuu huomattavasti vaikeammaksi.

Rand muistuttaa, että ihmisen mieli ei ole kuin tietokoneen muisti, jonne on ennalta säilötty kaikki hänen tarvitsemansa tieto valintoineen ja suosituksineen. Ihmisen järki on avoin ja kykenevä luomaan uutta tietämystä, näkemystä ja ymmärrystä. Jokaisella ihmisellä on oma tahto, jota ilman hän olisi auttamattomasti kanssaihmistensä armoilla. Tästä näkemyksestä on vaikea johtaa käsitys rationaalisesta ahneudesta ja valintojensa seurauksista piittaamatonta yksilöä, jollaiseksi kriitikot kuvaavat Randin ihmiskuvan.

Ayn Rand kantaa huolta ihmisistä, jotka kieltävät itsenäisen ajattelun ja sallivat tunteittensa hallita valintojaan. He eivät osaa erottaa oikeaa väärästä eivätkä tunnistaa välittömän nautinnon halun tuottamaa vahinkoa. Tunteista ei ole tiedon työkaluiksi. Filosofisen pohdinnan torjuvat ihmiset jäävät muiden tahdon ja mielivallan alaisiksi. Randin toivoma filosofinen pohdinta on kollektiivisten pyrkimysten vastavoima ja syy siihen, miksi kollektiiviseen ajatteluun taipuvaiset ihmiset niin mielellään torjuvat hänet.

* * * * *

Ayn Randin mukaan ihmiset eivät milloinkaan ole saaneet mitään ilmaiseksi ja automaattisesti. Ihmisten on nähtävä vaivaa ja tehtävä työtä luottaakseen itseensä ja toimiakseen vilpittömästi, omaksuakseen loogisen ja kriittisen ajattelun ja hankkiakseen tietämystä ja kokemusta. Vaikka ajatus taivaasta satavasta mannasta on kiehtova ja houkutteleva, se on silti hyvin epärealistinen.

Rand suhtautuu kriittisesti ajatukseen, jonka mukaan yhteiskuntapolitiikassa keskeisin ongelma on hyvinvoivien ja huono-osaisten välinen jännite. Hänen mukaansa tämä ajattelu on peräisin Immanuel Kantilta, joka vihasi hyveellisiä ja menestyviä ihmisiä. Se pilaa yhä edelleen ihmisten mieliä korostamalla inhimillisten saavutusten perustumista riistoon, alistamiseen ja köyhdyttämiseen. Randille tämä ajattelu on aikamme pahin vihollinen.

* * * * *

Edellä käsitellyn perusteella Ayn Randin ajattelua on vaikea tunnistaa siitä, millaiseksi kriitikot ovat sen kuvanneet. Hänen omien kirjoitustensa perusteella hän on kovin arkinen ja tavanomainen. Tietenkin kollektivismin eri muotojen kannattajille hän on vaikea pala nieltäväksi, koska hän varottaa ihmisiä tunteisiin vetoavista argumenteista, joita hän kehottaa analysoimaan kriittisesti ja rationaalisesti.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori.