Kansallissankarin rooli varattu miehille

Lenita Airisto rakensi Suomi-kuvaa vuonna 1988 Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla. Samalla paikalla puhkesi väkivaltaisia mellakoita vuosi kuvien ottamisen jälkeen. Kuva: Lenita Muoti- ja Matkailushow

Lenita Airisto rakensi Suomi-kuvaa vuonna 1988 Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla. Samalla paikalla puhkesi väkivaltaisia mellakoita vuosi kuvien ottamisen jälkeen. Kuva: Lenita Muoti- ja Matkailushow

Lenita Airistoa ei hyväksytä Suomi-kuvan rakentajaksi

Vain mies kelpaa kansallisen kilpailukyvyn sankariksi. Naisten uroteot unohdetaan.

Vuonna 2010 julkaistu Tehtävä Suomelle -maabrändiraportti tuntee Lordin, Linus Thorvaldsin, Matti Nykäsen ja Spede Pasasen. Naisia ei mainita. Kaiken lisäksi brändivaltuuskunnan kokoonpano osoittautui heti nimeämisensä jälkeen tasa-arvolain vastaiseksi.

– Myös naiset tekevät vientityötä, mutta me emme jostain syystä kuule heistä, koska tähän liittyvä sankaruus kuuluu helpommin miehille. Naisten tekoja ei lueta kansallisiksi uroteoiksi samalla tavalla kuin miesten panostuksia, sanoo tiedotusopin tutkijatohtori Laura Saarenmaa Tampereen yliopistosta.

Saarenmaa kirjoittaa naisista ja miehistä Suomi-kuvan rakentajina tänä vuonna julkaistavassa artikkelikokoelmassa Tehtävä kulttuurille.


Lenita Airisto sai aikaan ristiriitoja

Lenita Airisto sai 1980–1990-lukujen taitteessa aikaan kiistaa Suomi-kuvasta ja vientikaupasta. Historiaan jäivät otsikot, joissa Airisto syytteli suomalaisia vientimiehiä huonosta pukeutumisesta, jonka mauttomuus kiteytyi valkoisiin tennissukkiin.

Airisto tuotti, käsikirjoitti ja ohjasi vientiyritysten markkinointikiertueet Creative Finland – Suomi luo ja vie (1982–1985) ja Succes Story Finland (1986–1990).

Naisten tekoja ei lueta kansallisiksi uroteoiksi samalla tavalla kuin miesten, sanoo tutkijatohtori Laura Saarenmaa. Hän on tutkinut Lenita Airiston roolia Suomi-kuvan rakentajana.

Naisten tekoja ei lueta kansallisiksi uroteoiksi samalla tavalla kuin miesten, sanoo tutkijatohtori Laura Saarenmaa. Hän on tutkinut Lenita Airiston roolia Suomi-kuvan rakentajana.

Laura Saarenmaa analysoi artikkelissaan Airiston vientikiertueita, jotka herättivät ristiriitaista, jopa kielteistä julkista keskustelua.

Saarenmaa hämmästelee sitä, että Airiston kiertueita ei mainita Suomi-kuvasta kertovissa aikalaislähteissä eikä myöhemmissäkään alan selvityksissä.

Airiston hylkimisessä on Saarenmaan mielestä kyse reviirin määrittelystä sukupuolten välillä. Jos Airisto olisi mies, ei mitään ongelmaa olisi syntynyt vaan hänet hyväksyttäisiin tälläkin hetkellä vientikaupan asiantuntijaksi.

– Lenitan henkilö, persoona ja tapa esiintyä olivat ärsyttävämpiä kuin show sinänsä, Saarenmaa arvioi.


Feministinä ristiriitainen

Lenita Airiston vientikaupan kiertueet poikkesivat tavanomaisista siinä, että ne toivat esiin myös naisten maailman esineitä ja nuoria naisesiintyjiä.

Saarenmaan arvion mukaan Airiston esityksissä oli mukana feministinen viesti, vaikka varsinaisten feministien joukkoon häntä ei aikanaan laskettu kuuluvaksi.

– Airisto ei allekirjoittanut niitä poliittisia painotuksia, jotka feministisellä liikkeellä oli 1980-luvulla. Häntä ei pidetty feministinä, vaikka hän ajoi voimakkaasti sanotaanko amerikkalaisen feminismin perusideoita eli naisten lisäämistä yrityselämän johtopaikoilla, asiantuntijatehtävissä ja ylipäätään työelämässä. Hänen viestinsä oli 1970-luvulta alkaen se, että naisten pitäisi tavoitella korkeampia tehtäviä eikä tyytyä keskitason ja lattiatason puuhasteluun, Saarenmaa sanoo.

Airisto on yrityselämän vaikuttaja ja katsomukseltaan oikeistolainen, jonka feminismiä ei vasemmistolaisesti painottunut akateeminen feminismi tunnistanut oikeanlaiseksi. Feministien ja Airiston välille syntyi jopa avointa konfliktia.

– Kulutuskulttuuria julistava, feminiinistä naiseutta edustava, meikkaava ja laittava naiseus ei ollut akateemisesta näkökulmasta sitä oikeanlaista feminismiä, Saarenmaa sanoo.

Ristiriita on 80-luvun jälkeen hälvennyt. Airisto on profiloitunut uudestaan ja saanut myöhemmällä iällään feministisen emeritan roolia.

– Kun halutaan saada feministinen räväkkä puheenvuoro, niin soitetaan Airistolle. Voisin sanoa, että hän on jopa se, joka naisten asiaa kovaäänisimmin tällä hetkellä ajaa. Sieltä tulee varmasti napakka kommentti oli kyse siten seksismistä tai jostakin muusta.

Saarenmaa on havainnut kehän kääntyneen ympäri siten, että nuoremmat toimittajat tituleeraavat Airistoa feministiksi ilman ongelmia. Sen sijaan ulkomaankaupan asiantuntijaksi häntä ei ole hyväksytty, vaikka hänellä on pitkä kokemus markkinoinnista ja vientityöstä.


Jätti syvän arven miessukukuntaan

Eniten Airisto herätti huomiota syyttämällä suomalaisia vientimiehiä sivistymättömiksi, huonosti pukeutuviksi, kaljaa kittaaviksi maalaisjunteiksi. Suurimman huomion sai syyte valkoisten tennissukkien käytöstä.

– Airiston kritiikki jätti syvän arven koko miessukukuntaan. Seuraukset olivat massiiviset, varsinkin niihin sukkiin palataan aina. Niiden symbolinen merkitys on valtava, Saarenmaa sanoo.

Tennissukkalausunnon alkuperäistä lähdettä Saarenmaa ei onnistunut löytämään. Lenita Airisto ei itsekään muista, milloin ja missä hän nosti valkoiset tennissukat esille. Lausunnon sisältöä hän ei ole kiistänyt. Saarenmaa on kiitollinen kaikista vihjeistä, jotka johtavat alkuperäisen lähteen jäljille.

Kolumnistit Lasse Lehtinen, Aarno Loka Laitinen ja Jukka Kuikka olivat kärkinimiä, jotka hyökkäsivät 1980-luvulla Lenita Airistoa ja hänen lausuntojaan vastaan.

”Rouva Airisto on kuitenkin itse elävä esimerkki siitä, että ulkomuodosta ei ole juuri apua, ellei tupeen alla ole substanssia”, kirjoitti nimimerkki Salkuton ministeri Uudessa Suomessa vuonna 1989. Nimimerkin takana olivat tiettävästi Aarno Laitinen ja Lasse Lehtinen.

Airisto tehtiin naurettavaksi palauttamalla hänet perinaisellisen ”entisen kauneuskuningattaren” ja ”rouvan” asemiin, Laura Saarenmaa kirjoittaa.

Airistoa eivät puolustaneet edes ne, jotka rahoittivat vientikampanjaa runsaskätisesti.

Saarenmaa pitää yli 20 vuoden takaista Airisto-keskustelua nykynäkökulmasta paikoin käsittämättömänä.

– Keskustelu oli aika voimakasta siihen nähden, että se olisi voinut olla tyypillistä. Siinä oli tietynikäisen julkisuutta hallitsevan miesregimen purkamisesta kysymys. Nythän eletään ihan toisenlaisessa julkisuudessa, Saarenmaa arvioi.

Eikö tuollainen keskustelu olisi enää mahdollista?

– Miesten ääniä ja rekisteriä on nyt niin paljon, että hyvin vaikea olisi näin yhdenmukaista kuvaa syntyä. Nyt meillä on yhtä lailla Henry Laasanen ja vaikka Tuomas Enbuske ja Antti Nylén. Meillä on vaikka minkälaisia erilaisia horisontteja tässä kentällä, ja kaikki pääsevät kuuluviin ja edustavat hyvin erilaisia näkökulmia. Silloin ääniala oli vähän yksituumaisempi.

Laura Saarenmaa: Succes Story, Suomi-kuva ja tennissukat. 1980–1990-lukujen taitteen kiista suomalaisuuden esityksistä maailmalla. Teoksessa Tehtävä kulttuurille. Gaudeamus 2013.

Teksti Heikki Laurinolli