Ristiriitaisen maailman parantajia

He tekevät Näkijä tekijän: Vasemmalla Harri Salmisen rooleissa Jaakko Ohtonen ja Olli Haataja. Keskellä Reetta Kankare ja Anna Kuusamo Maija Salmisen hahmoina. Oikealla Santtu Salmista esittävät Panu Hietalahti ja Topi Kohonen.

Hannu Salaman Näkijä tekijä avautuu 2000-luvun tulkintana Nätyn pyörivästä katsomosta

Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä (1972) on suomalaisen kirjallisuuden monitasoinen merkkiteos, jonka Tampereen Näty aikoo päivittää 2000-luvulle.

Ohjaaja Mikko Kanninen ja neljännen vuosikurssin kuusi teatteriopiskelijaa ovat työstäneet Salaman tekstistä näytelmän nimeltä Näkijä/tekijä. Katsojat näkevät tuloksen yliopiston Teatterimonttuun rakennetusta uudesta pyörivästä katsomosta.

Siinä näkijä missä tekijä kertoo Tampereen jatkosodan aikaisen vastarintaliikkeen toiminnasta Santtu ja Maija Salmisen perheen kannalta. Kertojien näkökulmat vaihtelevat, yleinen ja yksityinen sekoittuvat, näkeminen ja nähdyksi tuleminen, valehtelu ja paljastuminen risteytyvät. Kirjan nimi on kansanomainen tokaisu, joka viittaa siihen, että mikään ei jää salaan.

Salama suututti teoksellaan äärikommunistit osoittamalla, että kommunistitkin ovat ihmisiä vikoineen ja puutteineen. Äärioikeistolaisia suututti se, että Salama osoitti kommunisteissa muutakin kuin vikoja ja puutteita. Nätyläiset haluavat osoittaa, että teatteri voi toimia parantajana tällaisessa ristiriitojen maailmassa.

Salaman teoksen keskiössä ovat jatkosodan vuodet, mutta Nätyn tulkinta laajentaa historiallisen skaalan vuoden 1918 sisällissodasta 2010-luvun mediatodellisuuteen saakka.


Maailmassa on vikaa, sille on tehtävä jotain

Nätyläiset lukivat Salaman kirjan lisäksi muutakin aiheeseen liittyvää kuten Heikki Ylikankaan tutkimuksen Tie Tampereelle ja Anneli Kannon romaanin Veriruusut. Lisäksi he kuulivat asiantuntijoita kuten nykypäivän vastarintamiestä Karry Hedbergiä, joka saattaa joutua vankilaan sikatilojen salakuvaamisen vuoksi.

– Mua kiinnosti se, että nämä ihmisethän ovat tässä rikollisia, aatteellisia rikollisia. Heidän mielestään maailmassa on jotain vialla, ja he päättävät tehdä sille jotain, kukin tavallaan, ohjaaja Kanninen kertoo.

Salaman kirjaa on nätyläisten mielestä mahdoton ymmärtää ilman vuoden 1918 tapahtumia.

– Vuosi 1918 oli iso trauma. Isovanhempien kokemusten läpi tulevat Tammisaaren vankilat, epäonnistunut vallankumous ja sitten toinen maailmansota, kun Neuvostoliiton kanssa oli mahdollisuus uuteen vallankumoukseen.

Historiallinen skaala on laaja, mutta kokemus on yleispätevä.

– Maailma ei ole valmis, siinä on jotain vikaa ja sille pitäisi tehdä jotakin. Se on kimurantti kysymys.

Vaikean kysymyksen ratkaisu johti Suomessa vuonna 1918 samaan kuin Syyriassa tänä vuonna: – Kukaan ei aluksi ollut tappamassa ketään, mutta silti tappaminen meni ihan järjettömäksi.

– Me ollaan kysytty näiltä meidän vierailta, mikä heidän mielestään on se pahin vika maailmassa ja mitä sille pitäisi tehdä. Tämmöinen ihan simppeli kysymys, ja me ihan tekoina toteutetaan ne esityksen lopuksi. Parannamme maailmaa, Kanninen sanoo.

Kysymys ei ole ohjaajan mukaan kannanotosta vaan näyttämisestä. Esitykseen tulee myös jakso, jossa kysellään yleisöltä ratkaisuja maailman ongelmiin.


Draaman jälkeen jää itse teatteri

Esitys edustaa ohjaaja Kannisen mukaan postdramaattista teatteria. Onko draama kuollut?

– Ei se kuollut ole, mutta kyllä se vahvan vastapallon on saanut teatterista. Kyllähän draama hyvin elää varsinkin teeveessä. Kauniit ja rohkeet tulee joka päivä, ja miljoona ihmistä kattoo. En nyt ihan vielä kuoppais sitä.

Kanninen selventää, että postdramaattiset elementit ovat tulleet teatteriin 15–20 viime vuoden aikana, viimeisenä kaikista taiteenlajeista.

– Kaikissa muissa postmodernismi on jo ollut kuten maalaustaiteessa ja musiikissa. Kaikki ovat käyneet tämän läpi, että taiteilija keskittyy lajiin itseensä ja sen aspekteihin eikä ole välineenä jollekin muulle. Mitä teatteriin jää kun siitä otetaan draama pois? Siihen jää teatteri, ei se sen kummallisempaa ole.

Salaman Näkijä tekijä oli oman aikansa postmoderni romaani, joka sopii hyvin postdramaattisen teatterin ohjelmistoon.

Kirjan monologeja ajaa eteenpäin se, että yksi kirjan henkilöhahmoista eli Harri Salminen luo teosta kysymyksillään. Näyttämöllä Harri on vaihtunut videokameraa käyttäväksi henkilöhahmoksi, joka dokumentoinnillaan rakentaa esitystä.


Väkivaltainen historia tutuksi

Näyttelijäopiskelijoille Näkijä tekijä on pedagoginen hanke, jonka pohjalta he kirjoittavat myös opinnäytetyön. Samalla Tampereen väkivaltainen historia on tullut heille järkyttävällä tavalla tutuksi.

Reetta Kankare kertoo hämmästyneensä tajuttuaan, miten lähellä näytelmän tapahtumat ovat hänen nykyistä elinpiiriään.

Anna Kuusamo kertoo aiemmin tienneensä, että Tampereella on tapahtunut jotain ”jännittävää ja kutkuttavaa”, mutta nyt on välillä tullut olo, ettei haluakaan tietää. Kaikki ei ollutkaan pelkästään ”jännää”.

Olli Haataja sanoo, että Salaman hahmot ja tunnetilat ovat tunnistettavia eivätkä mitenkään etäisiä.

– En näe mitään 60 vuoden, sadan vuoden tai 40 vuoden kuilua tässä.


Ei mitään farmiliigaa tai maakuntateatteria

Salaman Näkijä tekijä on esitetty näyttämöllä aiemminkin muutamia kertoja. Kuuluisin lienee Jouko Turkan ohjaus vuodelta 1976. Miten Nätyn esitys suhtautuu edeltäjiin?

– Me ollaan eri vuosituhannella. Turkan juttu oli varmaan aikanaan moderni, nykyään se olisi ns. perstaa (perusteatteria), ohjaaja Kanninen sanoo.

Hän vakuuttaa, ettei avantgarde häntä kiinnosta, jos se ymmärretään tekona, joka haluaa lopettaa taideinstituution.

– Minua kiinnostaa teatteri, joka on menossa jonnekin pedagogisena proggiksena, että se kantaa mukanaan tunnistettavia elementtejä, joista katsoja saa kiinni. Me ollaan teatterillisesti eri ajassa, me koetaan olevamme osa eurooppalaista teatterin yhteisyyttä eikä mitään suomalaisen maakuntateatterin farmiliigaa.

Teksti Heikki Laurinolli
Kuva Teemu Launis

Näty yliopistoteatteri: Näkijä/tekijä. Työryhmän käsikirjoitus Hannu Salaman romaanin pohjalta. Ohjaus Mikko Kanninen. Ensi-ilta 8.11.2012 klo 19. Tampereen yliopiston Teatterimonttu, Kalevantie 4. Liput 12/6 e, puh. 050 395 1197 tai teatteri@uta.fi.