Tulevaisuuden kampus on sekoitus uutta ja vanhaa

Tulevaisuuden kampuksella olisi paikkoja, joissa on spontaanisti mahdollisuus tehdä jotain. Ehkä jatkaa opiskelijakaverin kanssa keskustelua luennon annista, pelata, ehkä hahmotella luennolla puhuttua asiaa kosketusnäytöllä.

– Kun uudistetaan yliopistoa, niin säilytetään se mikä toimii, sanoo projektipäällikkö, pelitutkija Annakaisa Kultima informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median TRIM-tutkimuskeskuksesta.

Kultiman mielestä luentosalit toimivat vallan hyvin ”teoriasisältöjen vuodattamisessa”, mutta yliopistosta puuttuu pienryhmätiloja, joihin opiskelijat voisivat tulla spontaanisti tekemään ryhmätöitä.

Annakaisa Kultima hahmottelee tulevaisuuden kampuksesta yhdistelmän uutta ja vanhaa. Yliopistolla olisi tiloja sekä keskittymistä että kanssakäymistä varten.

Yliopiston tehtävä on myös antaa ihmisille mahdollisuus verkostoitua ja luoda kontakteja, joista voi olla hyötyä työelämässä. Tätä varten olisi järjestettävä kampukselle hengailupaikkoja, joissa opiskelijat voisivat luontevasti kohdata.

TRIM on mukana Suomen Yliopistokiinteistöjen koordinoimassa Oppimisen ja uuden tiedon luomisen tilat -tutkimusprojektissa, jossa hahmotellaan tulevaisuuden kampusta. Projektissa on kysytty opiskelijoilta, mitä he haluaisivat kampusalueelle.

– Mitään kauhean villiä opiskelijat eivät uskalla ideoida, koska meillä on ympäristössä ihan selkeitä peruspuutteita.


Yliopiston tila viestii luotettavuutta

Googlen, Legon ja monien uusien teknologiayritysten toimistoissa on liukumäkiä ja muita leikkipuistomaisia elementtejä, joilla viitataan lapsuudesta

Minun kampukseni: Pelitutkija Annakaisa Kultima

tuttuihin leikin ympäristöihin. Yritykset viestivät näillä keinoin, että työilmapiiri ja työn tekemisen kulttuuri on heidän firmassaan erilainen.

– Yliopiston tilojen viesti on, että olemme luotettava ja objektiivinen instituutio. Siksi ympäristö on hyvin tärkeälläkin tavalla staattinen. Mutta kuinka hyvin ympäristö vastaa käsityksiin, joita meillä on työelämän tulevaisuudesta?

Annakaisa Kultiman mielestä leikillisyys on luonteenomaista sille työlle, jota yliopistossa tehdään. Tiede on yhtä suurta leikkiä: uusien teorioiden

rakentamista ja maailman tutkimista.

Leikki työpaikalla ei välttämättä näytä leikiltä. Ympäristön rooli voi olla metaforinen.

– Leikillisyysviestintä voi olla ihan puhdasta julkikuvan kiillottamista, mutta leikilliset elementit kertovat kävijälle nopeasti, että täällä voi olla vähän vapaammin.

– Meillä yliopistossa on myös tosi makeita elementtejä, kuten putki Pinnin ja päärakennuksen välillä. Se on meidän pr-liukumäki.


Varovaisia vitriinivirityksiä

Kultima ehdottaa, että yksiköiden ja tutkimusryhmien työ tuotaisiin näkyville yliopiston tiloissa.

– Jos tutkimusaihe näkyisi heti minunkin työhuoneen ulkopuolella jonkinlaisena esityksenä, niin opiskelijan ei tarvitsisi paljon ponnistella että tietäisi, mitä täällä tapahtuu ja millaisessa yliopistossa hän on opiskelijana.

Viestintä tilojen avulla on tehokasta, ja sitä ei pitäisi vähätellä.

– Jotain varovaisia vitriinivirityksiä näkee, mutta ei mitään rohkeaa, Kultima sanoo.

Tieteiden välistä kanssakäymistä voitaisiin tukea erityyppisillä tiloilla. Pinni-rakennuskin on rakennettu niin, että käytävät ovat vain läpikulkua varten ja pysähtymispaikkoja ei juuri ole.

– Voi olla tutkijoita, jotka tutkivat samankaltaisia asioita kuin sinä ja joiden kanssa olet työskennellyt vuosikausia samassa talossa, ettekä silti ikinä kohtaa. Sen sijaan työelämässä puhutaan koko ajan enemmän moniosaajuudesta ja monialaisuudesta.

Teksti Tiina Lankinen
Kuvitus Teemu Launis

 

Tulevaisuuden kampus

– Luentosaleja, pienryhmätiloja, hengailupaikkoja ja hiljaisia tiloja. Kaikkia tarvitaan.

– Tutkimus näkyviin käytäville. Yliopisto kaipaa tiloja, joissa sen identiteetti näkyy.

– Leikillisiä elementtejä kampukselle.