”Kristillisten tahojen reagointi aika rajua”

Vapaamuurarikonferenssin tieteellisyys herättää epäilyksiä

Tampereella syyskuun alussa järjestettävä kansainvälinen vapaamuurarikonferenssi on herättänyt hämmennystä sen jälkeen, kun Kotimaa-lehti epäili tapahtuman tieteellisyyttä elokuun lopulla julkaistussa uutisessaan.

– Tiettyjen kristillisen tahojen reagointi on ollut aika rajua. Onhan sitä ollut koko matkan varrella, kun tätä konferenssia on tehty, kertoo noituuden, magian ja okkultismin historiaa tutkinut dosentti Marko Nenonen, joka on konferenssin aloitteentekijä ja yksi pääjärjestäjistä.

Edges of Freemasonry -konferenssi käsittelee vapaamuurariuden lisäksi esoterismia ja okkultismia. Esoterismi tarkoittaa salailevaa tai sisäpiirille tarkoitettua. Okkultismi on salaoppi tai salatiede, joka tarkoittaa taikuuden tai salaisten oppien avulla tavoiteltavaa tietoa tai tähän tietoon perustuvaa uskonnollista tai mystistä oppisuuntaa.


Humpuuki ei ole hävinnyt

Kristillisen piirien kritiikki ei yllättänyt Marko Nenosta, joka on kohdannut tutkijan urallaan iaiemminkin.

– Tieteen maailman ja yliopistojen ulkopuolella on semmoinen ihmeellinen ajatus, että on poliittisesti korrekteja aiheita ja tämmöisiä epäkorrekteja aiheita. Sitten aina epäillään näiden motiivia, jotka tutkivat näitä epäkorrekteja aiheita, Nenonen sanoo.

Nenosen mukaan on vallalla väärinkäsitys, että länsimainen rationaalisuus olisi hävittänyt ja tuhonnut kaiken muun jo 1900-luvulla. Uusia uskonnollisia, aatteellisia, henkisiä ja spiritualistisia liikkeitä on kuitenkin tänä aikana syntynyt Länsi-Euroopassa kymmenittäin. Näin on käynyt myös Suomessa.

– Rationalismi ja irrationalismi ovat hyvin vaikeita käsitteitä. Ne on veteen piirrettyjä viivoja sillä tavalla, että ihmisen mieli on luova ja luova mieli etsii rajojaan. Välillä se menee humpuukin puolelle ja välillä se pysyy asiassa. Se on kulttuurisen diskurssin luonnollista vuoksea ja luodetta.


Kirkko hylkii kilpailijoitaan

Vapaamuurarit ovat Nenosen mukaan Suomessa ja useimmissa muissa maissa yleisuskonnollinen tai miesten yleiskristillinen järjestö, jolla on ollut huono maine kirkossa.

Kristillisten piirien kritiikki ei yllättänyt Marko Nenosta, joka on tutkinut noituuden, magian ja okkultismin historiaa.

– Vapaamuurarit on nähty kilpailevan kirkon, kilpailevan pyhätön rakentajina. Se on kiistakysymys, kun heillä on omat palvontamenonsa ja rituaalinsa, joissa on vahvasti uskonnollisia sävyjä. Perusongelma tulee siitä, että oikeaoppisen kristillisen uskon ja kirkon tapojen mukaan ei voi rakentaa tämmöistä väärää kirkkoa.

Nenonen korostaa, että hän ei ole kristitty eikä vapaamuurari. Hän sanoo arvioivansa näitä ilmiöitä pelkästään tutkijana.


Vapaamuurarit ennen julkisia

Vapaamuurareiden huono maine johtuu osittain siitä, että he pitävät toimintansa salassa julkisuudelta. Näin ei ole aina ollut.

Nenonen muistuttaa, että vapaamuurariliike oli 1820- tai 30-luvuille saakka pääsääntöisesti julkinen. Se järjesti jopa julkisia kulkueita kaupunkien keskellä Irlannissa ja Skotlannissa.

Pimentoon vapaamuurarit menivät 1700-luvulla, kun loosit järjestäytyivät, mutta järjestäytymisvapautta ei missään maassa ollut. Kaikki ne järjestöt katsottiin salaseuroiksi, jotka eivät olleet kuninkaan tai virallisen tieteen instituution hallinnassa.

– Vapaamuurarit toimivat osin julkisuudessa, vaikka loosien eli heidän yhdistystensä menot olivat suljettuja. Esimerkiksi suomalaiset vapaamuurarit tällä hetkellä katsovat, etteivät he ole salaseura vaan he on suljettu seura, jonka jäsenyys on valikoituva.


Kristinuskosta vähän tutkimusta

Nenosta hämmästyttää se, että kristinuskontojen asemasta ja uskonnollisista liikkeistä on hyvin vähän kriittistä tutkimusta.

– Meillä on tässä konferenssissa yksi ohjelmanumero kirkossa. Minua on arvosteltu usein siitä, että vien tieteellisen seminaarin kirkkoon. Siinä on semmoinen pikku juttu, että se on vapaamuurareille tärkeä pointti. Me tavallaan menemme sisään heidän systeemiinsä. Siellä kirkossa soitetaan Jean Sibeliuksen suomalaisille vapaamuurareille säveltämää rituaalimusiikkia. Sibelius oli vapaamuurari.

Kristinusko ei ole yhtään helpompi tutkimuskohde kuin vapaamuurarit.

– Väkivalta vapautettiin yhdysvaltalaisen elokuvateollisuuden vuoksi jo sata vuotta sitten ja seksi vapautettiin 50 vuotta sitten, mutta kristinuskoa vastaan ei länsimaissa edelleenkään voi käydä. Se on hyvin vaikea aihe joidenkin ihmisten silmissä. Jotkut ottavat sen vähän vakavasti.


Vapaamuurarit tieteen rahoittajina

Vapaamuurarit maksavat puolet konferenssin kuluista. Onko tämä ongelma? Voisiko vaikka rikollisjärjestö maksaa osan konferenssikuluista, jos aiheena on heidän toimintansa?

– Jos tietäisin, että jokin on rikollisjärjestö, en voisi sellaisen kanssa toimia. Ei se vastaa minun moraaliani eikä käsitystäni tieteenteon luonteesta eikä se olisi laillistakaan, Nenonen vastaa.

Hän ei pidä ongelmana sitä, että tiedeyhteisö tekee yhteistyötä vapaamuurareiden kanssa, joilla on myös omaa tutkimustoimintaa ja joiden joukossa on oppineita ihmisiä, jopa yliopiston professoreita.

– Konferenssi on avoin. Siellä puhuu tutkijoita, jotka ovat vapaamuurareita, ja siellä puhuu vapaamuurareita, jotka eivät ole tutkijoita. Siellä puhuu myös tieteen parissa töitä tekeviä ihmisiä, jotka eivät ole millään tavalla sitoutuneet vapaamuurareihin.

– Jos minä vähän kärjekkäästi sanon, niin tämähän on nykyaikaa, että meillä on sponsorit, vaikka haluan kyllä sanoa, että tämä on vähän sarkasmia. Kun puolet tieteellisen konferenssin kuluista joku suostuu maksamaan, niin pidän sitä oikeastaan ansiona.

Aiheuttaako ennakkokohu turvallisuustoimenpiteitä konferenssiin?

– Silloin kun saatananpalvojat ja muut ilmaantuivat norjalaiseen ja suomalaiseen kulttuuriin, niin silloin tämmöiset esitelmätilaisuudet noituuden ja magian historiasta olivat mielenkiintoisia. Tämän asian suhteen kaikki osallistujat voivat nyt olla huoletta, Nenonen vakuuttaa.

www.edges.fi

Teksti Heikki Laurinolli