Kylä keskellä Eurooppaa

Tammerkoski ja kosken kaupunki. Toim. Mari Lind, Kimmo Anttila ja Antti Littunen. Vapriikki 2011.

”Eräänä kohtalokkaana keväänä noin 7500 vuotta sitten tulva nosti vedenpintaa entisestään. Maa antoi ensin periksi harjun alimmalla kohdalla.” Näin kuvaa Tammerkosken syntyä Museokeskus Vapriikin uusi Tammerkoski-kirja. Tuon valtaisen luonnonmullistuksen todistajana oli mahdollisesti muutama metsästäjä ja kalastaja.

Tuhat vuotta sitten Tampere kurottiin osaksi Eurooppaa kirkon ja kruunun yhteisvoimin. Vuonna 1400 Tammerkosken kylässä asui viisi perhettä. Kaupunki, Tampere, perustettiin 1779 vapaan kilpailun aatteen suojissa, ja Tampere sai vapaakaupungin aseman. Ensimmäisestä 92 tontinhakijasta suurin osa oli muualta muuttaneita, ja asukkaita odotettiin ulkomailtakin. Ruotsiksihan perustamisasiakirjakin oli, suomennos saatiin seuraavana vuonna.

Teoksen tarkoituksena on näyttää uusista näkökulmista Tammerkosken alueen historia ja nykyelämän kehitys. Tampere on kirjan artikkeleissa vahva osa eurooppalaista teollista ja kulturellista kehitystä eikä mikään peräkylä Euroopan laitamilla. Kirjoittajina on seitsemän Tampereen yliopiston tieteilijää, Vapriikin omia tutkijoita sekä tiedemiehiä ja asiantuntijoita eri aloilta Suomesta.

Kirja poikkeaa aiemmista Tampere-kirjoista, sillä tässä teoksessa ei matkailun markkinointi ole päällimmäinen motivaatio, vaan teos on pikemminkin tarkoitettu kaupunkiseudusta kiinnostuneen lukemiseksi ja innostuksen aiheeksi.

Nyt mukaan ovat päässeet myös manselaisten mielipuuhat, lätkä ja musiikki. Jussi Niemi kirjoittaa napakasti ja asiantuntevasti Tampereen populaarimusiikin historiaa ja kattaa kauniisti klubimusiikin tarjonnan kaupungissa. Hyvä lisä kaupunkikirjaan on myös koskialueen luonnon esittely, jonka on laatinut tietokirjailija Pertti Ranta. Hänen artikkelissaan on myös tieto siitä, että kaupungin tunnetuin puu, merimetsonkin mielipuu Koskipuiston kupeessa on Suomen suurin mustapoppeli.

Tampereen keskelle teollisen maailman kehitystä heittää viimeistään professori Pertti Haapala kirjoituksellaan kaupungin historiasta. Korkeakoulukaupungin nopea kehitys, teollisuus ja tietotekniikka sekä kaupunkisuunnittelu ovat luonnollisesti mukana tällaisessa teoksessa. Vesi- ja viemärijärjestelmän rakentamisesta kaupunkiin kirjoittaa itseoikeutetusti dosentti Petri Juuti, jonka kertomusta vesiputkien ja klosettien saamisesta kaupunkiin voisi verrata nykyisiin yrityksiin saada raitioliikenne aikaiseksi, niin hankalaa päättäminen ja rahoituksen saaminen oli jo 1800-luvun lopulla.

Innovaatioista Tampereen teollisuushistoriassa mainitaan muiden muassa konttilukki, joiden rakentaminen on juuri siirretty halvemman työvoiman Puolaan, mutta esimerkiksi Lokomon teräskarhua eli tiehöylää ei mainita. Pieni asiavirhe on myös Sokoksen tavaratalon valmistumisvuosi, joka ei ollut 1972 kuten kirja väittää, vaan pari vuotta myöhemmin. Yrittävä Tampere -osuudessa on turhankin tarpeeton lause: ”Tulevaisuudessa taloudellinen hyvinvointi perustuu meilläkin osaamiseen, uuden teknologian kehittämiseen ja sen hyödyntämiseen.” Koskapa ei olisi näin ollut?

Teoksen kuvitus on omaa luokkaansa, hauska, kaunis ja informatiivinen. Oma suosikkini on ehdottomasti lapsuuden vapuista ja siitä aina halutusta isosta vappupallosta muistuttava kuva toukokuiselta koskenrannalta. Kirjan idea perustuu Vapriikin Tammerkoski-näyttelyyn, jota varten saatiin myös kunnostettua kannessa komeileva pienoismalli kaupungin keskustasta.

Taina Repo