Keskiajan rikokset löytyvät Vatikaanista

Kirsi Salonen on siitä harvinainen keskiajan tutkija, että hän pääsi vuodeksi Vatikaanin palkkalistoille, kun Italiasta ei löytynyt tarpeeksi kielitaitoisia arkistoihmisiä. – Kun hätä on suuri, on Tamperekin lähellä, Salonen sanoo.

Suomalaisten murhat ja tapot voitiin kirjata paavin arkistoon

Suomalaisten keskiajalla tekemät rikokset alkavat nousta päivänvaloon. Yleisen historian professuuria hoitava Kirsi Salonen on löytänyt Vatikaanin arkistosta noin 450 ennen tuntematonta keskiaikaista asiakirjaa, jotka liittyvät silloisen Ruotsin Uppsalan arkkihiippakuntaan.

– On hyvin harvinaista, että tulee keskiajalta enää vastaan asiakirjoja, jotka koskevat Suomea tai ylipäänsä Pohjoismaita ja joita ei aikaisemmin ole tunnettu, Salonen kertoo.

Salonen on tutkinut paavillisen katumusoikeusistuimen, penitentiariaattiviraston toimintaa myöhäiskeskiajalla 1448–1527.

– Se ei ollut mikään tuomioistuin vaan paavillinen virasto, jonne ihmiset saattoivat lähettää anomuksen ongelmista, jotka liittyivät katolisen kirkon lakiin eli kanoniseen oikeuteen. Yleensä sieltä tuli myönteinen päätös.


Rikoksia ja naimakauppoja

Paavillinen virasto ratkoi suomalaistenkin naimakauppoja. Kanoninen oikeus sääteli, että lähisukulaiset eivät voineet mennä naimisiin. Avioliittoa ei sallittu myöskään kummien tai niiden lähisukulaisten kanssa.

– Se onnistui, jos lähetti paaville pyynnön, että voinko mennä naimisiin pikkuserkkuni kanssa tai tätini miehen kanssa tai kuolleen tätini miehen veljen kanssa.

Kanoninen oikeus ei myöskään sallinut aviottomien lasten ryhtyä papiksi. Sekin onnistui, kun lähetti paaville pyynnön ja sai sitä varten paavillisen erioikeuden.

Rikosoikeudellisiin juttuihin kuuluivat murhat ja tapot. Virasto käsitteli myös luostarista karkaamisia ja lupa-asioita. Voitiin kysyä, saako lähteä pyhiinvaellusmatkalle pyhälle maalle tai saako valita rippi-isäksi jonkun muun kuin oman seurakunnan papin.

– Nämä ovat arkipäivän historian juttuja, varsinkin tapot. Niissä on itse asiassa hauskoja, pitkiäkin kertomuksia siitä, miten istuttiin yhdessä kapakassa. Joku tuli paikalle ja alkoi herjata, joku hermostui ja otti esiin miekkansa, ja sitten: ”Minä vain puolustin itseäni ja pienellä veitsellä ja löin uhria yhden ainoan kerran”, Salonen kuvailee.

Rikosselostus saattaa kertoa arkipäivästä paljonkin. Yksi ruotsalainen murha tehtiin yleisessä vessassa, jossa kaksi asioillaan ollutta miestä rupesi riitelemään. Tällaiset sivujuonteet ovat erittäin kiinnostavia. Tämä kuvaus esimerkiksi lisää tietoa yleisten vessojen olemassaolosta Ruotsissa.

Salosen mukaan nämä tiedot eivät juurikaan muuta käsitystä keskiajan historian yleisistä linjoista, mutta ne antavat paljon puuttuvaa ”lihaa luitten päälle”.


Uutta aineistoa voi vielä löytyä

Uuttakin Suomea koskevaa aineistoa Vatikaanin arkistoista voi löytyä. Kirsi Salonen tutkii uudessa projektissaan paavillista oikeutta, oikeaa tuomioistuinta (Sacra Romana Rota), jonka keskiaikaisia arkistoja ei ole kukaan vielä koskaan käynyt läpi. Sieltä on löytynyt lisää ennen tuntemattomia Suomea koskevia asiakirjoja, joiden pohjalta Salonen kirjoittaa nyt uusinta tutkimustaan.

Kysymykseen siitä, kannattaisiko Vatikaanin lähdemateriaali kammata kokonaisuudessaan läpi uudelleen Suomea koskevien uusien asiakirjojen löytämiseksi, hän vastaa negatiivisesti. Vatikaanin tärkein lähdeaineisto on käyty läpi, eikä siellä enää ole aikaisemmin käyttämätöntä aineistoa. Salonen ei usko, että Vatikaanin lähdekokoelmista tulisi enää esille mitään uutta ja yllättävää Suomea koskevaa.

– Totta kai siellä on yksi tai kaksi keskiaikaista dokumenttia, joita ei jostain syystä ole löydetty aikaisemmin. Mutta jos lähtisi systemaattisesti käymään läpi kaiken aineiston, jota on hyllykilometreittäin, niin siihen menisi ainakin 10 vuotta. Ei varmaan riittäisikään. Tämä ei vastaa nykyisiä panos–tuotos-vaatimuksia.

Arkistosta tuskin löytyy asiakirjaa talonpoika Lallin ja piispa Henrikin kohtaamisesta Köyliöjärven jäällä 1150-luvulla, sillä paavilliset keskiaikaiset rekisterisarjat alkavat vasta 1100-luvun lopusta.

Salonen on saanut pyyntöjä, että ”voitko tsekata Vatikaanista, koska meidän kirkko on rakennettu”. Pyynnöt yltyivät, kun Markus Hiekkanen arvioi Suomen kirkot huomattavasti uskottua nuoremmiksi. Paavilta ei uusia todisteita iän määritykseen löydy, sillä rakentamispäätökset tehtiin kotona hiippakunnissa.

Turun hiippakunnasta kotoisin olleet Filippus Yverson ja Helene Henriksdotter pyytävät paavilta erilupaa jäädä laittomasti solmimaansa avioliittoon siitä huolimatta, että he ovat liian läheisessä lankoussuhteessa toisiinsa. Anomus on hyväksytty paavillisessa penitentiariaattivirastossa 21. heinäkuuta 1460. Asiakirjan yläosista löytyvä viittaus vuodelle 1502 on virheellinen. Tämä on Suomen Kansalliskirjaston Paavali Scheelin kirjekokoelmassa säilytettävä hyvin harvinainen alkuperäinen penitentiariaattivirastolle esitetty anomus.

Paavin palveluksessa

Kirsi Salonen tuntee hyvin Vatikaanin arkistot, joita hän on tutkinut yli kymmenen vuoden ajan.

Erikoisin vaihe osuu 2000-luvun alkuun, jolloin Vatikaanin arkiston johtaja eli prefekti pyysi häntä järjestämään lähettiläs Eugenio Pacellin aineistoa vuosilta 1917–1929. Pacelli on erittäin merkittävä henkilö, koska hänestä tuli paavi Pius XII vuosiksi 1939–1957.

Prefekti kääntyi Salosen puoleen, koska Italiasta ei siihen hätään löytynyt sekä italiaa että saksaa osaavaa arkistoihmistä. Suomalaisen tutkijan pääsy näin lähelle paavin vallan ydinaineistoja on harvinaista.

– Kun hätä on suuri, on Tamperekin lähellä, hän kommentoi kysymystä, miksi paavin piti turvautua nimenomaan tamperelaiseen tutkijaan.

Runsaan vuoden kestänyt työ paavin palveluksessa johdatti Salosen tutkimaan Vatikaanin suhteita Italian fasisteihin ja Saksan natseihin.

– Fasistit ja Vatikaani eivät tulleet toimeen keskenään, Salonen vastaa kysymykseen siitä, oliko Vatikaani fasistien käsikassara.

Vatikaani ei tunnustanut myöskään Mussolinin edeltäjiä, sillä 1800-luvun lopulla perustettu Italia ja pieneksi kutistunut Kirkkovaltio karsastivat toisiaan. Suhteet solmittiin vasta 1929 paavi Pius XI:n ja Mussolinin kesken.

Teksti Heikki Laurinolli

Kuva Teemu Launis