Kuvia journalismin ehdoilla

Tampereen koulukuntaa. Kuvajournalistien kevätkatselmuksessa esitettiin opiskelijoiden audio-slideshow-töitä, jossa käytetään kuvaa ja ääntä, ja visuaalisen journalismin maisteriopiskelijoiden verkkovideoita. – Liikkuva kuva on jo tullut osaksi kuvajournalistin työtä, professori Janne Seppänen sanoo.

Tampereen koulukunta kasvattaa kuvaajia, jotka ymmärtävät tiedonvälityksen vaatimukset

Visuaalisen journalismin lehtori Anssi Männistö leväyttää pöydälle päivän Helsingin Sanomat ja Aamulehden. Molemmissa etusivun kuva on New Yorkista, jossa amerikkalaiset juhlivat kadulla Osama Bin Ladenin peijaisia. Molemmat kuvat on ottanut Tampereen yliopiston kuvajournalismin linjalla opiskellut kuvaaja, Aamulehdessä Rami Hanafi ja Helsingin Sanomissa keväällä vuoden lehtikuvaajaksi valittu Maija Tammi. Tulevana kesänä suurin osa Helsingin Sanomien kesäkuvaajista on Tampereelta.

– Laman jälkimainingeissa 2000-luvun alussa askarrusta herätti, että kuinka hyvin meidän opiskelijat työllistyvät. Viime vuodet ovat osoittaneet, että ei tällä saralla näyttäisi olevan ongelmia, Anssi Männistö sanoo.

– Meiltä lähtevät kuvaajat tuntuvat ymmärtävän, että tehdään journalismia julkisuuteen isoille joukoille, osana tiettyä toimitusorganisaatiota, jolla on näkemyksiä ja perinteitä.

Kuvajournalistin työ on kommunikoivaa ja vaatii näkemysten sovittelua eri toimitustyön ammattilaisten kanssa. Tämä haluttiin huomioida myös koulutuksessa.

– Sulautimme opinnot niin, että ensimmäinen lukuvuosi on sekä kirjoittajille että kuvaajille sama, ja vasta sen jälkeen lähtee erikoistuminen kuvajournalismiin. Seurauksena on ollut, että opiskelijat tulevat tutuiksi keskenään ja yhdessä tekemisen ajatus tulee alusta alkaen olennaiseksi osaksi journalistista työprosessia, Männistö sanoo.

– Ei niin, että kirjoittajat tilaavat kuvaajan keikalle, kuva tulee jostain ja tekijät eivät ikinä kohtaa, näin kärjistetysti sanoen.

Visuaalisen journalismin professori Janne Seppäsen mukaan yksi linjan vahvuus on, että se yhdistyy voimakkaammin tutkimukseen kuin mikään muu kuvaajakoulutus tällä hetkellä Suomessa.

– Yksi keskeinen ongelma kuvajournalismissa on ollut se, että millä tavalla kuva nivoutuu osaksi tekstiä journalistisessa työssä. Se on kysymys, jonka ytimessä ollaan täällä koko ajan ja johon pyritään hakemaan ratkaisuja sekä teoriassa että käytännössä.

Tampereen yliopiston kuvaajia on nimitetty julkisuudessa jo omaksi koulukunnakseen. Seppäsen ja Männistön mukaan koulukunnasta voidaan hyvin puhua, mutta ennemmin visuaalisen journalismin koulukunnasta kuin pelkästä kuvaajakoulusta.

– Olisi ehkä vähän juhlavaa sanoa, että me olemme valokuvailmaisuna koulukunta. Sen sijaan visuaalisessa journalismissa voidaan ihan kunniakkaasti ajatella näin, Männistö sanoo.


Suoraan digiaikaan

Syksyllä aloittaa kymmenes vuosikurssi kuvajournalismin kandidaattilinjan opiskelijoita. Ensimmäinen maisteritason koulutus alkoi Tampereen yliopistossa vuonna 1997.

Niin hämmästyttävältä kun se nykyisessä digimaailmassa tuntuukin, niin kandikoulutuksen alkaessa vuonna 2002 taiteiltiin vielä analogisen ja digitaalisen aikakauden välillä.

Anssi Männistön mukaan pitkään koettiin suurta epäuskoa siitä, voiko digitaaliteknologia tulla valokuvaamisessa relevantiksi vaihtoehdoksi. Kuvajournalismin kandilinja vietiin kuitenkin suoraan digiaikaan, mikä oli jälkikäteen ajateltuna viisas päätös.

– Orientaatio oli heti nollia ja ykkösiä – hyvässä ja pahassa, sillä se on ollut pioneerityötä monessa mielessä. Ei ole ollut ohjekirjaa, josta katsoa, miten koulutukset järjestetään.

Kuvajournalismin kandiopinnoissa erikoisopintoja on vain 25 opintopistettä, ja Männistön mukaan paineita pistemäärän korottamiseen olisi. Opiskelijoilta on toisinaan tullut palautetta ja kummastelujakin siitä, että opintoja on niin vähän.

Toisaalta opiskelijoiden ajatellaan jatkavan kandista visuaalisen journalismin maisteriohjelmaan, jossa erikoisopintoja on enemmän.

– Kuitenkin loppujen lopuksi se, että meidän opiskelijoilla on kokonaisnäkemys journalismista, saattaa olla pitkässä juoksussa jopa tärkeämpää kuin se, että meillä olisi hirvittävän paljon enemmän kuvaopintoja, Männistö sanoo.


Hakumenettely muuttuu ensi vuonna

Kun tiedekunnista tuli yksiköitä, tiedotusoppi meni saman katon alle muun muassa teatterin ja draaman kanssa. Janne Seppänen ja Anssi Männistö odottavat uudelta yksiköltä pelkkää hyvää ja hyötyjä jokaiselle oppiaineelle, kunhan yhteen sovittautumisen alkuhankaluuksista selvitään. Kuvajournalistit ovat tehneet näyttelijäntyön laitoksen kanssa yhteistyötä aiempinakin vuosina, ja tulevaisuudessa he odottavat saavansa puheopista hyvän kumppanin.

Kuvaajan on tärkeää osata toimia ihmisten kanssa. Etenkin maakuntalehdessä työskentelevälle kuvajournalistille tulee useimmiten kameran eteen tuntematon henkilö, joka on ensimmäistä kertaa julkisuuden kanssa tekemisissä.

– Koitamme ymmärtää, mitä kuvaushetkessä tapahtuu, ja antaa kuvaajille välineitä kommunikaatioon, Männistö kertoo.

Ensi vuodesta alkaen uudet opiskelijat hakevat laaja-alaisiin kandiohjelmiin, ja pääsykokeet muuttavat muotoaan. Janne Seppäsen mukaan kuvajournalismin pääsykoemenettely on vielä auki, mutta jatkossakin kuvaajaksi pyrkivän kuvaportfolio tulee olemaan yksi valintaperuste.

Teksti Tiina Lankinen

Kuva Teemu Launis

Kuvajournalistien töitä voi katsoa osoitteissa http://vjmmagazine.uta.fi/category/videot (verkkovideot) ja  http://www.uta.fi/laitokset/tiedotus/opiskelu/kuvajournalismi/tyohuone/galleriat.html (audio-slideshowt)