Sosiaalitutkijat politiikassa

Tampereen yliopiston Porin yksikön hyvinvointipalveluiden professori Ilmari Rostila kävi eduskuntavaalikamppailua Tampereella. Hän edustaa perussuomalaisia.

Saman alan professorit Irene Roivainen, Jari Heinonen ja Ilmari Rostila valitsivat eri puolueet

Kolme professoria, yhteinen tausta ja samoja näkemyksiä, mutta eri puoluevalinnat.

Irene Roivainen, Jari Heinonen ja Ilmari Rostila ovat Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen kasvatteja, jotka tutkijan uran ohessa ovat luoneet myös poliittista uraa.

Heissä on paljon enemmän yhteistä kuin mitä puoluevalinnat antavat ymmärtää: Roivainen on vihreä, Heinonen kommunisti ja Rostila perussuomalainen.

Irene Roivainen hoitaa sosiaalityön professuuria Tampereella ja johtaa Tampereen kaupunginvaltuustoa vihreiden edustajana. Tampereen valtuustossa istuu myös Jyväskylän yliopiston sosiaalityön professori Jari Heinonen. Hän edustaa Suomen kommunistista puoluetta.

Tampereen yliopiston Porin yksikön hyvinvointipalveluiden professori Rostila sai kevään eduskuntavaaleissa huikeat 3204 ääntä. Jyväskylän yliopistossa professorina toimiva Heinonen oli oman listansa ykkönen 798 äänellä.

Sosiaalityön professuuria Tampereella hoitava Roivainen ei näissä vaaleissa ollut ehdolla, mutta hän istuu näkyvällä paikalla Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Myös Heinonen on Tampereen valtuustossa.

Kolmikko tuntee toisensa paremmin yliopistosta kuin politiikasta. Roivaista ja Heinosta työllistää myös yhteinen tutkimushanke, joka liittyy köyhyyteen Tampereen kaupungissa.


Vasemmalta liikkeelle

Rostila ja Heinonen tulivat Tampereen yliopistoon 1970-luvulla, Roivainen 1980-luvulla. Roivaista ja Heinosta yhdistää vaihtoehtoinen sosiaalipolitiikan seura Vespa, joka herätti laajaa innostusta 1980-luvun puolivälissä.

Yhteisiä professorivaikuttajiakin löytyy: Jorma Sipilä, Armas Nieminen, Heikki Lehtonen ja Briitta Koskiaho.

Vaikuttamisen tarve syntyi jo ennen yliopistovuosia. Roivainen tuli vasemmistolaisesta perheestä ja oli ensin Skdl:n jäsen 1970-luvulla. Vihreisiin hän liittyi vasta 1990-luvulla. Ennen Tampereelle tuloaan hän valmistui sairaanhoitajaksi ja diakonissaksi.

– Halusin lähteä nimenomaan Tampereen yliopistoon opiskelemaan yhteiskuntatieteitä vaikuttaakseni tähän maailmaan. Kai se on vähän persoonakysymys. Ei sitä osaisi ajatellakaan, ettei osallistuisi ja muuttaisi maailmaa.

Heinonen liittyi sosialistiseen opiskelijaliikkeeseen heti Tampereelle tultuaan.

– Olen työväenluokkaisesta kodista lähtöisin, ja vasemmisto oli tärkeä jo siellä. Ei se ollut mikään uusi asia yliopistolla, Heinonen kertoo.

Rostila tuli sosiologian kautta sosiaalipolitiikkaan. Hän pääsi 1980-luvun puolivälissä yhteiseen tutkimushankkeeseen Jari Heinosen kanssa ja siirtyi samoihin aikoihin sosiaalipolitiikan laitokselle.

Rostila muistelee, että Asiakkaiden asema ja osallistuminen -tutkimushanke yhdisti hänet Heinoseen. Roivaisen kanssa yhteisiä asioita olivat yhteisö- ja yhdyskuntatyö.

– Me oltiin hyvin vasemmalla ja ajattelimme myönteisesti poliittisesta osallistumisesta, mutta minä en silloin osallistunut puoluepolitiikkaan.

Rostila oli opiskeluaikanaan 1970-luvulla Tampereen yliopiston marxilaisen ryhmän eli Tymrin jäsen. Sen jälkeen puoluetoimintaan tuli vuosikymmenten tauko.


Poliittista kantaa ei kyselty laitoksella

Sosiaalipolitiikan laitos ei poliittisia kantoja kysellyt. Poliittista skaalaa löytyi laidasta laitaan, mutta avoimesti kokoomuslaisia ei 1970- ja 1980-luvuilla yhteiskuntatieteistä tahtonut löytyä.

– Se oli aika monipuolinen laitos. Siellä oli näkemyksellistä kriittistä yhteiskunnallista otetta, johon nuorempi väki aika ahnaasti tarttui, muistelee Heinonen.

– Ei voi mitenkään sanoa, että olisi ollut demareita tai kokoomuslaisia tai kommareita. Oli vapaa henki keskustella. Ei siellä ketään tyrmätty yhteiskunnallisten tai tiedenäkemysten kautta.

– Osallistumista tuettiin, eikä ollut kiellettyä ajatella myöskään toisin. Mutta vihreys ei ollut vielä siihen aikaan mikään mainstreem. Vihreä saattoi kokea olevansa vähän erilainen, Roivainen sanoo.

Heinonen myötäilee, että vihreys oli siihen aikaan uusi ajattelutapa. Suotavampaa oli ajatella vasemmistolaisesti.


Eliitin asenne ja ruotsi ärsyttivät

Perussuomalaisuus hämmentää yliopistolaisia, vaikka puolueessa on myös koulutettua väkeä. Yksi heistä on professori Ilmari Rostila, jonka puoluevalinta tuli yllätyksenä kollegoille.

– Hiukan ihmeteltiin, miksi Ilmari lähti perussuomalaisten ehdokkaaksi, kun meillä kaikilla on vähän vasemmistolainen tausta, myöskin Ilmarilla. Se oli yllättävää, Heinonen sanoo.

Roivainen yhtyy ihmettelyyn, sillä Rostilaa pidettiin demarina tai vihreänä.

Rostila kertoo, että sytykkeitä hänen puoluevalinnalleen olivat eliitin etääntyminen todellisuudesta ja etnisen identiteetin kysymykset, jotka liittyvät ruotsin kielen opiskelun pakollisuuteen. Hän perusti vuonna 2007 yhdistyksen nimeltä Vapaa kielivalinta ry. Sitä seurasi pyyntö lähteä perussuomalaisten ehdokkaaksi vaaleihin.

– Tuumailin ja mietin, että mitenkä nämä jutut sopii yhteen ja huomasin, että se on tavallisten pienituloisten ja vähäosaisten ihmisten näkökulmasta hyvä puolue. Myös tuo suomalaisuuskin on siinä minusta ihan mukava asia, Rostila kertoo.

Rostila liittyi perussuomalaisiin vasta vaalikampanjan aikana vuoden 2011 alussa.

– Mietin olisinko tuonut sille listalle enemmän ääniä olemalla sitoutumaton, mutta sitten kun huomasin, ettei ihmisillä ole oikeastaan minkäänlaisia estoja äänestää perussuomalaisia, niin ajattelin, ettei ole mitään syytä taktikoida.


Kulmien kohottelua perussuomalaisiin

Yliopistoyhteisön asenne Rostilan puoluevalintaan oli yllättynyt, jopa tuomitseva.

– En sitä mitenkään kovana koe, mutta pikkusen semmoista kulmien kohottelua oli. Perussuomalaiset koetaan vieraana. Jotkut opettajat ovat antaneet opiskelijoiden ymmärtää, että perussuomalaisten äänestäminen on väärin tai että se ei ole tieteellisesti perusteltua. Tuli muistuma mieleen 70-luvulta, jolloin opetettiin tieteellistä politiikkaa. Se oli yksi syy tähän. Jo aikaisemminkin oli ajatuspoliisi-mentaliteettia. Meillä on tavallaan ajatusrikollisia, Rostila väittää.

Hän pitää omituisena sitä, että raastuvassa käsitellään islamia koskevia uskonkysymyksiä. Hän väittää, että Suomessa yritetään kansainvälisten esikuvien mukaan ahtaa ihmisten päättelyä ja pohtimista karsinoihin ja leimoihin.

– Ehkä protesti tämä oma valinta sitten on ollut, mutta myöskin pienen ihmisen ja vanhan smp-läisyyden perintöä. On jäänyt ainakin muisto unohdetusta kansasta.

Hyvinvointiyhteiskunnan heikko kunto, terveyden ja palveluiden eriarvoisuus, köyhän ja pienituloisen näkökulma, luettelee Rostila puolueensa teemoja. Mikä ero on vasemmiston ja persujen hyvinvointivaltiolla?

– En näe, että hyvinvointivaltio edellyttää kaikilta kansalaisilta ruotsin osaamista. En osaa yhdistää niitä asioita tämmöisinä pakkoina, Rostila vastaa.

Yliopistoihmisten vieroksunta on Rostilan mielestä johtanut ylilyönteihin, joista yksi on puolueen samaistaminen oikeistopopulismiin.

– Itse pidän tätä yhtä hyvin vasemmistopopulistisena tai populismina vaan.

Rostila harmittelee, että esimerkiksi Jussi Halla-ahon ajatukset on liitetty muukalaisvihamielisyyteen ja rasismiin.

– Keskustelu käy vaikeaksi, jos ei voi pohtia suomalaisen yhteiskunnan kannalta, mitä merkitsee suuren islamilaisen väestökeskittymän syntyminen Suomeen. Jotakin omituista siinä on, että erilaisten visioiden pohtiminen pitäisi tapahtua sillä lailla, että jotkut asiat pitää jättää ajattelematta tai ei saisi kiinnittää huomiota joihinkin asioihin, Rostila puolustelee.

Oletko samaa mieltä Halla-ahon kanssa?

– Olen sillä tavalla samaa mieltä, että on syytä pohtia yksilöllisyyden ja uskonnollisen kollektivismin ja siihen liittyvien ilmiöiden suhdetta, että ne on todellisia kysymyksiä. En tiedä, olenko nyt samaa mieltä niistä asioita kuin Halla-aho, mutta minusta ei ole ajatusrikos pohtia niitä.

Halla-aho sai uskonrauhan rikkomisesta käräjäoikeudessa sakkorangaistuksen, jonka hovioikeus piti voimassa. Rostila vertaa tuomiota Hannu Salaman jumalanpilkkatuomioon 1960-luvulla.

– En tiedä oikeita vastauksia, mutta leimaaminen on mennyt liian pitkälle. Asioihin voi olla myös kansalaisten ja tavallisten ihmisten näkökulma ja sitä pitää kuunnella. Ei kansanomaisuus ja ihmisten huolten ottaminen vakavasti ole kiellettyä tai huono asia, Rostila sanoo.


”Vihreillä ja persuilla paljonkin yhteistä”

Alkuhämmästelyn jälkeen Roivainen ja Heinonen ovat valmiit hyväksymään perussuomalaiset yhteistyökumppaneiksi. Kokemus Tampereen valtuustosta osoittaa, että yhteistyötä voi tehdä etenkin sosiaali- ja terveyspolitiikassa.

– Varmaan persuissakin on eroja. On halla-aholaisia, mutta nämä Tampereen valtuutetut ovat aika lähellä omia ajatuksiani, Heinonen vakuuttaa.

– Perussuomalaiset ei ole mikään monoliitti. Ei se ole yksinkertainen kakku, joka laitetaan yhteen nurkkaan, Heinonen sanoo.

Roivainen ja Heinonen näkevät perussuomalaisten vaalivoitossa paljon myönteistä.

– Ilahduttavaa on se, että ihmiset, jotka eivät vuosikausiin ole äänestäneet, ovat nyt aktiivisia. Se on se hyvä juttu. Se on ennakoimatonta, että mikä se porukka siellä on ja millainen voima se lopulta on. En sitä kauheasti hätkähdä, Roivainen sanoo.

Heinonen pitää hyvänä sitä, että poliittiseen järjestelmään tulee liikettä.

– Persut ovat mobilisoineet tiettyä kriittistä jengiä ajattelullaan, käsitteillään ja ideoillaan äänestämään ja toimimaan. Sehän on ihan ok, sehän kuuluu politiikkaan ja avaa poliittista keskustelu muutenkin, Heinonen sanoo.

Hän ei tuomitse perussuomalaisia rasisteiksi ja oikeistopopulisteiksi.

– Kysymys on siitä, että huono-osaiset ihmiset, joilla on vaikeuksia ja toimeentulohuolia ja joita elämässä on potkittu päähän, on kääntynyt yhden poliittisen puolueen puoleen ja äänestänyt heitä vahvasti.

Tuomitsemisen sijasta Heinonen uskoo, että persujen menestys avaa mahdollisuuksia muullekin politiikalle. Pysyvänä vaihtoehtona Heinonen ei perussuomalaisia kuitenkaan pidä.

Roivainen torjuu yllättäen oman puolueensa vihreiden persu-vastaisuuden, kun esille nousee kysymys hyvinvointivaltiosta.

– Vihreillä ja persuilla on hyvinkin paljon yhteistä. Olen kriittinen Anni Sinnemäen kantaan. Uskon enemmän Osmo Soininvaaraan siinä asiassa. Ihan turhan kategorinen kanta otettiin yhteen ryhmään, sanoo Roivainen vihreiden päätöksestä pyrkiä perussuomalaisten vastavoimaksi.

Kritiikkinä perussuomalaisia kohtaan Roivainen pitää puolueen pyrkimystä sulkea rajat Euroopassa.

– Globaali näkökulma puuttuu ja se on suuri rajoite. Siinä tulee rajat vastaan. Myös persujen suhtautuminen ruotsin kielen asemaan on pulmallinen kaksikielisessä maassa, Roivainen sanoo.

Heinonen muistaa, että Tampereen valtuustossakin rajat ovat tulleet vastaan juuri maahanmuuttokysymyksissä.

Teksti Heikki Laurinolli

Kuvat Teemu Launis