Kansallisromantiikka leimaa suomenhevosen historiaa

- Kansallisromantiikassa hevosta on käytetty yhtenä symbolina, mutta kansallisuusaate itsessään ei ollut syy hevosjalostukselle, historian tutkija Hilja Toivio sanoo. Toivion kanssa poseeraa suomenhevosruuna Bruuttus.

”Suomalaista hevosrotua eli suomenhevosta on käytetty yhtenä kansallisromantiikan symbolina. Monissa tietokirjoissakin on korostettu suomalaisuusaatetta rodun syntyhistoriassa, mutta todellisuudessa kyse oli yleisestä hyötyajattelusta: Yritettiin yksinkertaisesti luoda parempaa hevosta. Aluksi kokeiltiin ulkomaalaisiakin rotuja, mutta lopulta todettiin, että kyllä tämä meidän kotoinen hevonen on meille paras.

Haluan omassa tutkimuksessani tuoda näkökulmaa siihen, kuinka hevosjalostus on pidemmän kehityslinjan tulos. Se on alkanut jo paljon aikaisemmin, ennen kuin suomalaiskansalliset aatteet ovat olleet kovin voimissaan. Kaikki mitä jalostuksen eteen tuolloin tehtiin, ei tehty sen takia, että saataisiin nimenomaan oma rotu.  Samaan aikaan jalostettiin myös muita kotieläimiä, ja tämä konteksti on otettava huomioon tutkimuksessa.

Tutkin valtion hevospolitiikkaa Suomessa ajanjaksolla 1835–1907. Vuonna 1835 annettiin ensimmäinen lainsäädännön asetus suomalaisen hevosen jalostuksesta ja hevoskannan parannuksesta Suomen alueen näkökulmasta. Vuonna 1907 perustettiin suomenhevosen kantakirja ja rotumääritelmä, eli virallisesti rotu syntyi tuolloin.

Hevosella oli keskeinen rooli voimanlähteenä liikenteessä ja maa- ja metsätaloudessa. Koneistuminen ei syrjäyttänyt hevosta, vaan vahvisti sen merkityksen, koska hevosta tarvittiin liikuttamaan koneita.

Alusta asti ei ollut selvää, että tekisin hevosaiheista tutkimusta, vaikka olen itse hevosihminen. Kuulin monta vuotta sitten Nenosen Markon luennon hevoshistoriasta ja ajattelin että vau, voiko hevostakin tutkia. Sen jälkeen teinkin hevosesta museonäyttelyn ja muutamia kirjoituksia. Maatalouden historia ylipäänsä on ollut itselle läheisin aihe. Olen syntynyt Tampereella, mutta kaikki sukulaiset asuvat maaseudulla, joten sitä tuntee itsekin olevansa maalta kotoisin.

Kirjoitin Suomen broilerituotannon 50-vuotishistorian, ja samasta kana-aineistosta tein myös graduni. Ei ehkä heti uskoisi, miten mielenkiintoinen aihe se on.

Miellän itseni historian monitoiminaiseksi. Mottoni on ollut, että ei saa olla liian kapeakatseinen ja pitää olla valmis tekemään monenlaisia hommia. Silloin työtä toivottavasti riittää. Kaikki tutkimusaiheet ovat opettaneet paljon.

Viime keväänä minulle olisi ollut tulossa kiinnostava tilaustutkimushanke, mutta sitten tein ratkaisun, että nyt on mun aika tutkia hevosia.

Mielestäni nyt on menossa jonkinnäköinen suomenhevosbuumi. Suomenhevonen on monipuolinen hevonen ja on nähty, että se menestyy kilparatsunakin. Muutenkin maatiaisrotuja arvostetaan ja monimuotoisuutta pidetään tärkeänä.

Sotavuodet olivat merkittävä asia suomenhevoselle ja sotahevosen roolia nostalgisoidaan tämän hetken keskustelussa. Sen takia hevoskirjoissa painotetaan rodun historiallista merkitystä, koska historia koetaan juuri tällä hetkellä merkitykselliseksi.”

Teksti Tiina Lankinen

Kuva Teemu Launis

 

Tutkijan syynissä: Hilja Toivio

Historian tutkija Hilja Toivio

– 28-vuotias, kotoisin Tampereelta.

– Tekee väitöskirjaa otsikolla Suomen hevonen 1835–1907.

– Omistaa suomenhevostamman. Muita harrastuksia lavatanssi, käsityöt, ja sukututkimus.