Metelin arvoinen työolotutkimus

Arvostelut

Arvostelut

Juhani Kirjonen: Ulos Rautahäkistä – Metelin historia. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES 2010.

Valmetin Jyväskylän tehtailla tehtiin 1970-luvulla Meteli-nimistä työolotutkimusta, jonka aiheuttamaa tiedotussotaa ei nykyihminen voi käsittää.

Tutkimus selvitti metalliteollisuuden henkilöstön työoloja, terveyttä ja liikuntakäyttäytymistä Rautpohjan, Tourulan ja Jyskän tehtailla vuodesta 1970 lähtien.

Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa työskennellyt emeritusprofessori Juhani Kirjonen kertoo nyt oman näkemyksensä johtamastaan tutkimushankkeesta.

Julkinen keskustelu tutkimuksesta juuttui 1970-luvun puoluepolitiikan liisteriin tavalla, joka ei avaudu nykyihmisen järjelle.

Kalevi Kivistö kertoo kirjan esipuheessa, että eduskunnassa tutkimuksen luultiin käsittelevän katumelua. Mielipiteet olivat tyrmääviä, vaikka niiden esittäjillä ei ollut tietoa edes tutkimuksen aiheesta, tuloksista puhumattakaan.

Pinnalta katsoen tutkimushankkeen julkistaminen sujui loistavasti. Tutkijoiden viesti meni perille jopa helposti.

Vaikeudet alkoivat, kun aikakauslehti Uusi Maailma julkaisi syksyllä 1973 jutun otsikolla ”Punaisen ulkoilun tiedekunta Jyväskylään”. Tulilinjalle joutuivat Juhani Kirjonen ja Tampereen yliopiston työterveyden professoriksi myöhemmin valittu Jeddi Hasan. Uusi Maailma väitti tutkijoiden yrittävän muuttaa Jyväskylän liikuntatieteellistä tiedekuntaa marxilais-leniniläis-jeddiläiseksi tiedekunnaksi.

Seuraava isku tuli vuoden 1974 syyskuussa, kun Seppo Sisättö julkaisi kirjan ”Operaatio nollatutkimus”.

Tutkimuksen rahoitus alkoi tökkiä, ja tutkijat alkoivat sairastella kovan paineen alla. Siitä huolimatta työ jatkui. Tulosten esittely toukokuussa 1975 sujui niin hyvin, että lehdet kirjoittivat siitä vielä lokakuussakin. Nykytutkijat voivat tällaisesta vain haaveilla.

Kirjonen on toista mieltä. Tulokset uutisoitiin aluksi asiallisesti jopa pahimmissa oikeistolehdissä, Aamulehdessäkin.

Kirjonen valittaa, että kiista juuttui paikalleen eikä vuorovaikutusta syntynyt. Viesti sai julkisuutta, mutta vaikutus oli väärä.

Puoluepolitiikan juoksuhaudat risteilivät oudosti. Jopa ammattijärjestö murjotti, vaikka sen jäsenet pääsivät tutkimuksessa ääneen. Sosiaalidemokraattien johtama Metalliliitto epäili tutkimusta kansandemokraattien salajuoneksi. Puolueen etu kulki aatteen edellä, myös työväenaatteen.

Kirjonen nimeää tutkimuksen torpedoijat: Metallityöväen liitto ja sen sosiaalidemokraatit, Sotavahinkosäätiö, liikepankit, vakuutusyhtiöt, Elinkenoelämän keskusliitto ja Suomen Työnantajain Keskusliitto.

Pahin kaikista näyttää olleen Kanslerisäätiö eli Korkeakoulujen tiede- ja tutkimuspoliittinen säätiö KTTS. Kirjonen pitää sen toimintaa häikäilemättömänä.

Kirjosen näkemys yhteiskuntatieteen mahdollisuuksissa näyttää synkältä. Polttavia aiheita ei uskalleta tutkia.

Meteli-ohjelmalle ei lopulta käynyt huonosti, sillä se jatku edelleen. Tuorein väitöskirjakin hyväksyttiin helmikuussa 2010.

Tiedotussota hävittiin, mutta työsuojelu alkoi silti kohentua tutkimuksen edetessä. Myös työsuojelulain uudistus eteni. Meteli taisi sittenkin koitua kaikkien eduksi.

Heikki Laurinolli