Selänpesijöitä vai hoviruhtinaita?

Hissifirma Kone Oy:n kansainväliseksi yhtiöksi nostanut Pekka Herlin (1932–2003) oli ristiriitainen ja omituinen mies. John Simon kertoo tämän eriskummallisen persoonan elämästä kirjassa Koneen ruhtinas (Otava 2009).

Herlin oli kirjan mukaan alkoholisoituva itsevaltias, mutta hän osasi hoitaa suhteet korkeimpaan poliittiseen johtoon paremmin kuin nykyiset Nova-miehet ja toivosukarit. Herlinin aikana ei tarvinnut kylvää rahaa kehittyvien maakuntien siltarumpupoliitikoille. Riitti kun piti välit kunnossa presidentti Urho Kekkoseen.

Kekkosen suhteet elinkeinoelämän johtoon eivät olisi ehkä läpäisseet nyky-Suomen oikeusjärjestyksen laatuvaatimuksia. Politiikka ja talous kun olivat Kekkoselle yksi ja sama asia.

Herlin antoi tukensa Kekkoselle jo vuoden 1962 vaalitaistelussa lähinnä appiukkonsa Kustaa Vilkunan vaikutuksesta. Palkinnoksi Herlin sai presidentin tuen vuonna 1968, kun Kone Oy halusi vallata ruotsalaisen Asean hissitoiminnot.

Herlin pääsi Kekkosen matkaseuraksi ja sai osansa idänkaupan rahavirroista. Yhdelle Lapin hiihtoretkellekin Herlin osallistui. Hän teki pahimman luokan möhläyksen, kun ei jaksanut hiihtoretkellä pysytellä Kekkosen takana. Hän ohitti presidentin ja hiihti muiden edellä takaisin tavalle. Ei tullut uutta kutsua.

Jälkiviisaasti arvioiden Herliniltä puuttui poliittinen hoksnokka myös Kekkosen jälkeen. Hän kun kannatti muiden rahamiesten tavoin Ahti Karjalaista Kekkosen seuraajaksi ja uskoi idänkaupan onnelan jatkumiseen. Turhia toiveita.

Kone-yhtiölle ei käynyt huonosti, vaikka Suomen suunta kääntyi idästä länteen. Herlinin linja kun oli, että epäonnistuminen on sallittua ja riskejä pitää ottaa.

Herlin ei suostunut Kekkosen perässähiihtäjäksi tai selänpesijäksi. Hän piti omaa hoviaan, jonka kokoonpano olikin eriskummallinen.

Ökyporvarin hoviin kuului joukko 60- ja 70-lukujen vasemmistoradikaaleja kuten veljekset Ville ja Eino S. Repo. Mukana oli kirjailijoita kuten Paavo Rintala, Antti Hyry ja Paavo Haavikko. Yliopistoväestä joukkoon kuului ainakin Rooman klubista ja sen Kasvun rajat -raportista tunnettu Pentti Malaska.

Herlin kuunteli tarkkaan tutkijoiden näkemyksiä luonnonvarojen riittävyydestä, saastumisesta ja maapallon kestokyvystä. Samaan aikaan hänen firmansa teki suunnitelmia koko maailman hissimarkkinoiden valloittamiseksi jatkuvan kasvun periaatteiden mukaisesti.

Ei Herlinillä ollut salajuonia kulttuuriradikaalien puolesta tai vastaan. Hän ajatteli rationaalisesti ja halusi saada tietoa kaikista eri näkökulmista. Nuoleskelijoista ja selkääntaputtajista Herlin ei pitänyt. Nykysuomen konsulttikielestä ei löydy sanaa kuvaamaan tätä asennetta, mutta epäilen, että jatkuva höpötys innovatiivisuudesta tähtää samaan suuntaan.

Heikki Laurinolli