Joku pitää huolta

Mitä tehdä, jos joutuu vanhan ja vammaisen absolutistin tuutoriksi? Kysymykseen oli vaikeaa löytää vastausta Tamyn koulutuksessa, johon osallistuneet tuutorit pitivät yllä olevia kolmea ominaisuutta haastavimpina, kun mietittiin tulevia fukseja. Tämä kertoo jotain opiskelijaelämästä.

Toimin viime syksynä tuutorina ryhmälle uusia kansantaloustieteen opiskelijoita. Ehkä voidaan pitää onnistuneen integraation merkkinä sitä, että oli hyvin vaikeaa muistaa omalta kohdalta, millaisia ensimmäiset viikot yliopistossa olivat. Tästä syystä oli vaikeaa tunnistaa, mitä ne hiljaiset nuoret aikuiset kaipasivat, kun paasasin heille yliopiston systeemeistä ja tulevista viikoista niin, että henki meinasi loppua kesken.

Vaikka eiväthän he kaikki olleet ihan nuoria. Useimmat olivat, ja hyvä niin: Mitä valtiontaloudesta ja fuksijuhlistakin tulisi, jos kaikki olisivat jo valmiita diplomi-insinöörejä, kuten hämmentävän moni tuppaa olemaan meidän koulutusohjelmassamme. Täytyy kuitenkin muistaa (ja pitää huolta), että tuutoroinnista voivat hyötyä kaikki. Myös he, jotka eivät jaksa tai halua heilua fuksijuhlissa pilailupuodin poistomyynnistä hankituissa asuissa Hämeenkadulla, edes humalassa.

Alkoholinkäytöstä fuksiaisissa keskusteltiin Aviisissakin syksyllä ja tämä kysymys liittyy yleisemminkin opiskelijaelämään. Tietenkään ketään ei pakoteta juomaan, mutta opiskelijakulttuuri on useimmiten niin kosteaa, ettei siellä ole paikkaa raittiille. Mitä fuksiaisiin tulee, niihin on vielä helppoa osallistua raittiisti verrattuna muihin opiskelijatapahtumiin.

Tuutori on lähellä fuksia ja siksi monet tahot ovat hyvin kiinnostuneita siitä, että heitä edustetaan ja oikein. Tamy on tarjonnut tuutoreille arvokasta koulutusta, samoin kuin monet ainejärjestöt. En kovinkaan paljoa tiedä muista, mutta ainakin kauppatieteilijöiden Boomi tekee joka syksy hartiavoimin töitä, että opiskelijat tuntisivat itsensä tervetulleiksi, pääsisivät verkostoitumisen makuun ja liittyisivät ainejärjestöön ja sitä kautta myös ammattiliittoon. Kun sitä alkaa ajatella, niin on outoa, että yliopisto ei ole sen suuremmin mukana integroimassa uusia opiskelijoita. Toisaalta eipä tässä ole paljoa, mihin integroitua.

Fuksiviikot ovat erityinen ajanjakso. Monille ne ovat alku railakkaalle opiskelijaelämälle, mutta eivät kaikille. Monet löytävät sieltä hyviä, jopa elinikäisiä ystäviä, mutta eivät kaikki. Tuutorin tehtävä on auttaa omia fuksejaan toteuttamaan itseään opiskelijoina – toisilla se voi tarkoittaa sitä, että pitää hiuksista, kun oksentaa ja toisilla sitä, että neuvoo käyttämään Moodlea ja lainaa omia muistiinpanojaan. Tuutoroinnista voi ottaa paljon paineita, mutta on hyvä muistaa, että kaikki tuutorit epäonnistuvat siinä, että he eivät ole kaikkea sitä, mitä heiltä odotetaan, mutta useimmat onnistuvat siinä, että heidän fukseistaan tulee ihan kelpo opiskelijoita.

Allan Seuri
Kansantaloustieteen opiskelija