Aihe: Kulttuuri

Teatteri tukee yhteiskuntaa

– Meidän käsitys teatterista on vähän laajempi kuin se, että teatteri on teatteria. Meille teatteri on yhteiskunnan osa, osa hyvinvointipalveluja, toteaa Tutkivan teatterityön keskuksen johtaja Mika Lehtinen.

Tutkivan teatterityön keskus on Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen (Näty) asiantuntija- ja erityisyksikkö, jonka toiminta käynnistyi 2007 vuoden lopussa. Lehtisen mielestä keskuksen on hyvä toimia nimenomaan Tampereen monialaisessa yliopistossa, koska silloin teatteri voidaan nähdä laajemmin. Keskus tekee yhteistyötä muun muassa tiedotusopin laitoksen sekä tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Tauchi-yksikön kanssa.

Yleisötyö avaa teatterin koko kansalle

Tampereen yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksen Ylös-hankkeessa pyritään tuomaan esiin yleisötyön ja soveltavan teatterin mahdollisuuksia. Soveltavassa teatterissa pohditaan, mitä kaikkea teatterin keinoin voi tehdä, esitysten lisäksi. Teatteria voi käyttää esimerkiksi keskustelun, ajattelun ja yhdessä tekemisen välineenä.

Paljon käytetty yleisötyön muoto on koululaisten kulissikierrokset ja tutustumisvierailut teattereihin. Ylös-hankkeessa pyritään kuitenkin löytämään myös muita ryhmiä ja tarjoamaan teatteria sellaisillekin ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta yleensä käy teatterissa.

Aseveljien akatemia

Tampereen punaiseksi väitetty yliopisto syntyi asevelihengen tuloksena, kun kokoomuslainen Yrjö Silo (1917–1982) rintamakavereineen taisteli Yhteiskunnallisen Korkeakoulun Tampereelle.

– Asevelipoliitikot antoivat merkittävän panoksen sille, että yliopisto tänne saatiin, sanoo Elina Martikainen, jonka Suomen historian lisensiaatintyö Yrjö Silosta ja aseveljeyden hengestä tarkastettiin marraskuussa.

Suomen-ystävien rivit harvenevat

Suomen kielen ulkomaanlehtorit eivät ole koskaan voineet ylpeillä opiskelijamäärillä ja nopeasti valmistuneiden suurilla luvuilla. Kuitenkin yllättävän moni minunkin entisistä opiskelijoistani lähti jatko-opintojen ohdakkeiselle tielle ja professoreiksikin päätyneitä on joukossa jokunen. Unohtumattomimpia ovat silti olleet ”epätyypilliset” opiskelijat.

Uppsalassa luennoilleni tuli 1980-luvun alussa sivistynyt herrasmies, romanisti, joka kertoi juuri päässeensä eläkkeelle, ja nyt piti virvoittaa ruostunut suomi eloon ja oppia kaikkea mahdollista Suomen kirjallisuudesta ja kulttuurista. Tulija oli dosentti Erik Rankka, joka kävikin sitten kaikki suomen kielen kurssit.

Ennen oli kaikki paremmin

Kirjallisuustoimittaja Timo Hämäläinen sai 1980-luvulla potkut Yleisradiosta esiinnyttyään päihtyneenä tv-lähetyksessä. Hämäläinen kysyi Finlandia-palkintoehdokas Leena Landerilta, miksi tämän kirja oli niin huonosti kirjoitettu.

Yleisradion kulttuuriohjelma Stradan toimittaja haastatteli tänä syksynä kirjailija Kata Kärkkäistä, joka esiintyi ohjelmassa maalipensseli kädessään. Kärkkäinen yritti puhua myös kirjallisuudesta, mutta toimittaja ei kyennyt osallistumaan tällaiseen keskusteluun. Häntä kiinnostivat aivan muut julkisuusasiat.

Masokistin tunnustus

Kävin sitten nolaamassa itseni julkisesti. Eräänä marraskuisena lauantaina osallistuin Pinni B:ssä kuusi tuntia kestävään mittelöön, englannin kielen ylimmän tason tutkintoon. Ilman ulkoista pakkoa, silkasta mielenkiinnosta.

Sosiaalinen media avartaa opetusta

Sosiaalista mediaa ei voi enää sivuuttaa opetuksessa, sillä verkossa toimiminen on osa nyky-yhteiskunnan kansalaistaitoja. Työskentely verkossa on luontevaa etenkin nuorille, ja siksi myös opettajien kannattaisi jo peruskoulussa nähdä sosiaalisen median mahdollisuudet opetuksessa. Tätä mieltä on sosiaalista mediaa opetuksessa tutkinut Joanna Muukkonen. Muukkonen on mukana Avoimet verkostot oppimiseen -tutkimushankkeessa, jota koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry ja rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto.

Kohteliaisuus koetuksella

Kun englannin kääntämisen lehtori Kate Moore muutti New Yorkista Suomeen, hän hämmästyi yliopiston luokkahuoneiden hiljaisuutta ja opiskelijoiden pälyileviä katseita. Hän halusi saada opiskelijat osallistumaan, mutta huomasi, että Suomessa sen eteen saa tehdä paljon töitä.

Hyvinvointivaltiot luokkayhteiskuntia

Pohjoismainen hyvinvointivaltio onkin luokkayhteiskunta. Ruotsinsuomalainen kirjailija Susanna Alakoski sanoo, että luokkaerot ovat viime vuosina jyrkentyneet ja pahentuneet Pohjoismaissa. Tampereella marraskuussa vieraillut Alakoski ei ole ensimmäistä kertaa luokkaretkellä. Hänen esikoisteoksensa Svinalängorna (2006, suom. Sikalat) kertoo Ruotsiin muuttaneen suomalaisperheen arjesta alkoholismin varjossa. Kirja sai Ruotsissa arvostetun August-palkinnon.

Asiantuntemusta on – pelaako vuorovaikutus?

Akateeminen puheviestintä. Kuinka opettaa puheviestintää yliopisto-opiskelijoille? Toim. Merja Almonkari ja Pekka Isotalus. Finn Lectura 2009.

Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista (asetus 794/2004) vaatii, että viestintätaidot ovat alemman tutkinnon suorittaneilla riittävät ja ylemmän tutkinnon suorittaneilla hyvät. Näihin tavoitteisiin on Suomen eri yliopistoissa ja korkeakouluissa koulutettu jo kauan, kussakin tahollaan ja tavallaan. Puheviestinnän kouluttajat ovat toimineet yksiköissään monesti varsin yksin. Yhteisiä koulutustavoitteita ja tutkittua tietoa opetuksen menetelmistä ja vaikutuksista on kaivattu jo pitkään.