Yhdysvaltalaissyntyinen Debra Gomez-Tapio saapui Suomeen viisitoista vuotta sitten. Hän on tulostaan asti opettanut englantia Tampereen yliopiston kielikeskuksessa. Hän sanoo elävänsä kahta elämää: Aamut on omistettu englannille, illat musiikille.

Tekstit ovat asiasubstanssin puolesta kunnon esseitä, jotkut loistavia. Tyylillisesti niitä pitää kiittää hyvin hyviksi. Skeptikkona Heikki ei liene suurten sanojen ystävä – toisin kuin hänen arvostamansa ja kritisoimansa Pentti Linkola. Heikki pysyttelee asiatyylissä.

Väkivalta herättää voimakkaita tunteita. Teos välttää ansiokkaasti yksipuolisen tunneperäiset ja asenteelliset tulkinnat. Asioita kuvataan ja tutkitaan monelta taholta, mutta käytännön ratkaisumalleja läheisväkivallan ehkäisemiseen kirja tarjoaa kuitenkin niukasti.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran historian kirjoittajat, joista Irma Sulkunen on tehnyt osuutensa vuosista 1831–1890 (SKS 2004) ja Kai Häggman siitä eteenpäin talvisotaan saakka, ovat päästäneet parrat pärisemään. Kuivien kokousreferaattien sijasta molemmat tutkijat ovat löytäneet arkistojen kätköistä elävät toimijat inhimillisine intohimoineen ja tarjonneet heille tilaisuuden puhua puolestaan.

Tarinassa on tarttumapintaa ainakin päähenkilöiden kanssa samaan ikäpolveen kuuluville katsojille, jotka murehtivat jo opintolainansa takaisin maksusta ja miettivät, mitä oikeasti haluavat elämältään. Pitäisikö olla uskollinen itselleen ja unelmilleen ja ryhtyä taiteilijaksi vai hankkia vanhempien toivoma turvallinen leipätyö ja suorittaa opinnot loppuun?

Pekka Tarkka käy läpi Lehtosen polveilevaa tarinaa erilaisia lähteitä tarkkanäköisesti ristiin lukien: elämäkerrasta rakentuu täyteläinen ja uskottava kuva kirjailijan elämän ehdoista ja luomisen motiiveista. Lehtosen viimeisiä vuosia varjosti sairaus, joka vei jalat alta ja mielen sekaisin.

Tampereella saa huhtikuussa ensi-iltansa Sinna Virtasen kirjoittama Italialainen murhenäytelmä, jossa ovat mukana Tampereen yliopisto, Teatterikorkeakoulu, Aalto-yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Virtanen kehitti tarinan uutisesta, joka kertoi italialaistytön katoamisesta.

Neiti Julie käsittelee miehen ja naisen välisiä valtasuhteita ja kahden yhteiskuntaluokan erilaisten ajatusmaailmojen ja kunniakäsitysten yhteentörmäystä.

Uusi esseeteos pyrkii tarttumaan kiinni ajassa eläviin etnisiin konflikteihin ja hakemaan niille historiallisia selityksiä. Löytty on ennenkin osallistunut maahanmuuttokeskusteluun ymmärtämällä eri tavalla ajattelevia ja argumentoivia. Aina se ei ole helppoa, ja tekijä tunnustaakin, että internetin keskustelupalstoilla liikkuessa voi joutua hyllyvälle suolle, ”maastoon, jossa ei pärjää pikkukengillä”.

Möhkälemäisestä ideasta syntyi dokumentaarinen episodielokuva Kerro se lyhyesti – 7 ½ tarinaa lyhytelokuvasta Suomessa. Se esitetään maaliskuun alussa Ylen Teema-kanavalla ja sen jälkeen Tampereen elokuvajuhlilla.