Luennoista saamme kiittää Aristotelesta

Kirja-arvio

Juha Himanka: Korkein opetus. Opettamisen lähtökohdat yliopistoissa ja kouluissa. Vastapaino 2018.

Mikä: Yliopistoissa opettajan ei tarvitse todistaa pedagogista pätevyyttään. Onko syynä se, että opettamista pidetään selviönä, jonka kaikki osaavat? Kirja tarkastelee opettamista historiallisena ja filosofisena asiana. Olivathan ensimmäiset yliopistot filosofien, Platonin ja Aristoteleen, perustamia. Kirjassa otetaan oppia Sokrateen opetusmenetelmästä. Siinä opettaja ohjaa opiskelijaa hienovaraisilla kysymyksillä oivaltamaan itse. Myöhemmin J.V.Snellman totesi, että koulussa päntätään, yliopistossa ajatellaan. Kuitenkin yliopistot ovat siirtyneet sivistystä korostavasta humboldtilaisesta yliopistomallista funktionaaliseen, yliopistoa yhteiskunnan ja talouden palvelijana pitävään malliin. Tässä suorituskeskeisessä mallissa kriittinen ja kyselevä opiskelu on heikoilla.

Kenelle: Kaikille opettamisen kanssa tekemisissä oleville. Etenkin niille, jotka uskovat tietävänsä, mitä hyvä opetus on.

Kiitämme: Kirjan historiallinen ja filosofinen kokonaisvaltainen ote auttaa ymmärtämään nykyajan opetusta ja sen puutteita. Kirjassa tulee myös selkeästi esiin, miten opettaminen on sidoksissa yliopistoon ja yliopistoa ympäröivään yhteiskuntaan ja sen arvoihin.

Opimme ja jäi mieleen: Jotkut historialliset huomiot arkipäiväisiksi muuttuneista ilmiöistä. Esimerkiksi Aristoteles piti luentoa parhaana opetusmuotona, koska kuuloaisti edistää filosofin mukaan eniten ymmärrystä. Näin Aristoteleen auktoriteetti vaikuttaa vieläkin, vaikka modernin korkeakoulupedagogisen tutkimuksen valossa luento ei ole erityisen tehokas.

Pekka Wahlstedt