Mitä maailma tarvitsee 2020-luvulla?

Entisaikoihin verrattuna maailma on vuonna 2020 jKr. osin maailma 2.0. Mutta vain osin. Kiehuva vesi polttaa 2020-luvullakin. Mitä tuo osin uusi uljas maailma sitten tarvitsee? Se tarvitsee ensinnäkin ihmisen pysyvien perusominaisuuksien ymmärrystä; sitä enemmän, mitä enemmän ihminen ratkaisee eli mitä suuremmaksi ihmisen mahti kasvaa. Siksi maailma tarvitsee empatiaa; ihmisten hyvää tahtoa, sydämellisyyttä. Ihmisen empatia itseään ja samanhenkisiä lähimmäisiään kohtaan on yleensä suuri, mutta myös toisin ajattelevia pitää yrittää ymmärtää.

Maailma tarvitsee oikeudenmukaisuutta. On kuitenkin syytä tiedostaa, että ehdottoman täydellisyyden ehdoton vaatimus missä tahansa asiassa voi johtaa suuriin vääryyksiin. Siksi maailma tarvitsee ihmisten suhteellisuudentajua, jonka puutteen näen (ihmisen kyltymättömyyden aiheuttaman) ilmastonmuutoksen veroisena uhkana lajimme menestyksekkäälle olemassaololle.

Maailma tarvitsee ihmisten vapautta ja oikeuksia, mutta se tarvitsee myös ihmisten vastuuta ja velvollisuuksia. Kuka sitten on vastuullinen? Vastuullisin ei ole hän eikä se, joka julkisuudessa äänekkäimmin julistaa vastuullisuuttaan, vaan hän/se, joka toimii vastuullisimmin. Entä ketkä ovat heikoimmassa asemassa? Eivät he, joiden puolesta äänekkäimmin huudetaan, vaan he, joilla ei ole puolustajia.

Maailma tarvitsee sivistystä, joka ei periydy itsestään. Kulttuurin kehitys edellyttää sekä tiedon ajallista karttumista että tiedon ajallista säilyttämistä. Tiedon karttuminen ei yksin riitä, jos sitä ei säilytetä siirtämällä se sukupolvelta toiselle. Tiedon säilyttäminen estää kulttuurin taantumista, ja tiedon karttuminen mahdollistaa kulttuurin edistymisen. Mitä täydellisemmin tieto siirtyy, sitä todennäköisemmin tapahtuu edistystä. Kulttuurievoluution mekanismi ei siis ole sama kuin sukupolvien välillä tapahtuvan geneettisen informaation muuntumisen aiheuttaman biologisen evoluution mekanismi(t).

Maailma tarvitsee pyrkimystä totuuteen. Totuuksia on kussakin asiassa vain yksi, mutta epätäydellinen ihminen ei koskaan täysin saavuta sitä. Hän voi kuitenkin yrittää päästä mahdollisimman lähelle totuutta sitä eri suunnista lähestymällä. Äärimmilleen viety relativismi, jossa mikä tahansa voi olla mitä tahansa, uhkaa muun muassa tiedettä. Totalitaristisia pyrkimyksiä se puolestaan suosii.

Maailma tarvitsee viisauden jatkuvuutta. Uutuuspöhinän lisäksi tarvitaan ajan ajattomiksi todistamia koeteltuja viisauksia, niistä ehkä tärkeimpänä kohtuus kaikessa, aivan kaikessa, kuten yläasteen fysiikan ja kemian opettajani asian muotoili. Kun jokin aate viedään äärimmäisyyksiin ja tuosta äärimmäisyydestä tehdään yhteiskunnassa hyvyyden mittari, hyvimmätkin aatteet muuttuvat haitallisiksi.

Toivon menestystä uudelle Tampereen yliopistolle. Kosket ja suvannot (> nimi Tampere) seuraavat toisiaan jatkossakin.

Mikko K. Heikkilä
dosentti, FT