Puhuttaisiinko elintavoista?

Tampereen kaupungilla työskentelevä diabeteshoitaja Tuulikki Salminen arvioi, että VESOTE-hankkeen verkkokoulutus on antanut hänelle uusia työkaluja potilaiden neuvomiseen ja ohjaamiseen kohti parempia elintapoja.

VESOTE-hankkeen tavoitteena on, että vastaanotoilla keskustellaan nykyistä enemmän syömisestä, liikkumisesta ja nukkumisesta.

Elintavoilla tiedetään olevan merkittävä vaikutus ihmisen terveyteen. Se, kuinka liikumme, syömme ja nukumme, on yhteydessä useiden sairauksien esiintymiseen.

Silti elintavat eivät juuri esiinny sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja asiakkaiden välisissä keskusteluissa. Tupakoinnista, alkoholinkulutuksesta ja painosta lääkäri saattaa kysyä, mutta harvemmin kysytään, miten on liikunnan, syömisen tai unen laita. Vielä harvemmin näistä tehdään merkintöjä potilastietoihin.

Nyt tähän halutaan muutosta. UKK-instituutin koordinoimassa VESOTE-kärkihankkeessa kehitetään vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Hankkeessa on mukana 11 sairaanhoitopiiriä sekä kuntia ja järjestöjä. Tavoite on, että nämä erilaiset toimijat ponnistelisivat yhdessä sen eteen, että suomalaiset liikkuisivat enemmän, istuisivat vähemmän, söisivät monipuolisesti ja nukkuisivat riittävästi.

Ensimmäinen askel on, että elintavoista puhuttaisiin nykyistä järjestelmällisemmin eri tilanteissa lääkärin vastaanotolta sosiaalihuollon tapaamisiin.

 

Vielä tällä hetkellä elintapaohjeistus on yksittäisten aktiivisten ammattilaisten tai organisaatioiden varassa. Vaikka ohjeistuksen hyödyt tiedetään, usein vedotaan kiireeseen vastaanottotilanteissa. 15 minuutin lääkärinvastaanotolla ei yksinkertaisesti ehditä paneutua elintapoihin, kun aika menee akuuttien ongelmien kartoittamiseen ja ratkomiseen.

Samaan aikaan tiedetään, että huonot elintavat maksavat rahaa. Viime keväänä julkaistussa raportissa Liikkumattomuuden lasku kasvaa tutkijat laskivat, että yksin liian vähäinen liikunta maksaa yhteiskunnalle 3,2–7,5 miljardia euroa vuodessa. Kun tähän lisätään huonosta ravitsemuksesta ja univajeesta johtuvat kustannukset, puhutaan todella merkittävistä summista.

Ei ihme, että VESOTE-hanke on otettu kentällä ilolla vastaan.

– Palaute on ollut positiivista ja siitä käy ilmi, että tällaista kaivataan, kertoo UKK-instituutin koulutus- ja kehittämisjohtaja Anne-Mari Jussila.

 

Hanke kehittää elintapaohjausta monella rintamalla. Se kouluttaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia elintapojen puheeksi ottamiseen ja kirjaamiseen, kehittää palveluketjuja ja verkostoja sote-huollon ja muiden toimijoiden välille sekä seuraa ja arvioi tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Kokeilussa on muun muassa objektiivinen liikemittari, joka mittaa tietoja käyttäjänsä unesta ja aktiivisuudesta ja raportoi ne sekä käyttäjälle itselleen että terveydenhuollon ammattilaiselle.

Hankkeessa mukana olevat tahot ovat itse saaneet määritellä, millaisen asiakasryhmän kanssa ne lähtevät uusia toimintatapoja harjoittelemaan. Kohderyhminä on muun muassa diabetesta sairastavia, sydänsairaita ja työttömiä.

– Ideana on kehittää hyviä alueellisia käytäntöjä, jotka sitten jalkautetaan arjen työhön myös jatkossa, Anne-Mari Jussila sanoo.

 

”Ei ihmisille enää tänä päivänä voi sanoa, että ”tee näin”, jos ei samalla kerro, miksi.”

 

Tampereen kaupungin diabeteshoitaja Tuulikki Salminen on osallistunut kuluvan vuoden aikana VESOTE:n verkkokoulutukseen. Vaikka elintapaohjaus, etenkin ruokavalion ja liikunnan suhteen, on aina kuulunut Salmisen työhön, lisätyökaluista on ollut apua. Esimerkiksi nukkumisesta puhutaan nyt vastaanotolla enemmän kuin ennen.

– On tiedetty, että unettomuus lisää diabeteksen riskiä. Siksi on hyvä, että nukkumista kartoitetaan ja ohjataan entistä paremmin.

Koulutus on antanut konkreettista materiaalia myös potilaiden ravitsemusohjaukseen.

– Esimerkiksi Nälkämittari, joka auttaa arvioimaan nälän ja kylläisyyden tunnetta, on ollut käyttökelpoinen, kun työskentelen kakkostyypin diabetesta sairastavien kanssa, Salminen kertoo.

Mittari auttaa hahmottamaan annoskokoja ja ateriarytmiä. Näin on helpompi arvioida esimerkiksi sitä, tuleeko syötyä liikaa.

– Kun potilas saa itse täyttää mittarin tietoja ja miettiä asiaa, hänelle tulee usein itselleen ajatuksia siitä, miten tilannetta voisi korjata. Tällaiset omat oivallukset ovat tärkeitä. Silloin muutos lähtee potilaan omasta tahdosta ja tarpeesta. Ei siitä, että minä paasaan, kuinka pitäisi syödä.

Myös ammattilaisen ruokavaliotietoihin on koulutuksen myötä tullut uutta syvyyttä.

­– Koulutus on taustoittanut suosituksia, joten osaan entistä paremmin kertoa myös potilaalle, miksi kannattaa syödä tietyllä tavalla. Näin potilaankin on helpompi omaksua tietoa, kun sille on selkeät perustelut. Ei ihmisille enää tänä päivänä voi sanoa, että ”tee näin”, jos ei samalla kerro, miksi.

 

”Elintapaohjaus pitäisi ehdottomasti saada sosiaali- ja terveydenhuollossa kiinteäksi käytännöksi. Ei niin, että asia otetaan puheeksi, jos ehditään tai muistetaan.”

 

Seuraavaksi Salminen aikoo perehtyä koulutuksen kirjaamisosuuteen. Diabeteksen hoidossa elintavat ovat niin keskeisiä, että niistä kirjataan tietoa jo nyt, mutta aina on parantamisen varaa. Haasteena ovat hoitoketjun eri toimijoiden käytäntöjen eroavaisuudet sekä toisistaan poikkeavat potilastietojärjestelmät.

Nämä haasteet tunnistetaan myös VESOTE-hankkeessa. Tietynlaisten toimintatapojen opettelu ja vakiinnuttaminen koko terveydenhuollon toimintakenttään on massiivinen työ.

VESOTE on sloganinsa mukaan puolen Suomen hanke, joten maan toinen puolikas pitäisi vielä saada mukaan talkoisiin, vaikka itse hanke päättyy kuluvan vuoden loppuun.

– Eri alueilla on nyt pohdittava, kuka jatkaa uuden mallin juurruttamista ja kehittämistä. Kyseessä on iso ajattelu- ja toimintatapojen muutos, joten edessä on vielä hurja työ, Anne-Mari Jussila sanoo.

Omat haasteensa tuo keikkuen etenevä sote-uudistus.

– Tuleeko maakuntiin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä vastaavia hyvinvointikoordinaattoreita? Vai työskentelevätkö koordinaattorit lopulta kunnissa? Vai sairaanhoitopiireissä? Vai löytyisikö heitä sekä maakunnista että kunnista työpareina?

Kansanterveyden ja -talouden näkökulmasta näihin kysymyksiin täytyy löytää vastaukset. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Kyse on isoista asioista ja merkittävistä kustannuksista.

– Elintapaohjaus pitäisi ehdottomasti saada sosiaali- ja terveydenhuollossa kiinteäksi käytännöksi. Ei niin, että asia otetaan puheeksi, jos ehditään tai muistetaan.

Teksti Hanna Hyvärinen
Kuva Jonne Renvall

VESOTE

  • Hankkeen koko nimi on Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti.
  • Hanke vahvistaa ja kehittää tavoitteellista elintapaohjausta sote-alan vastaanotoilla.
  • Päämääränä on, että suomalaiset lisäävät liikkumista, vähentävät istumista, syövät monipuolisesti ja terveellisesti sekä nukkuvat paremmin.
  • Hankkeen päävastuu ja hallinnointi on UKK-instituutilla.Hanketta rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö (kärkihankerahoitus 2017­–2018).