Kahdenlaisia selviytyjiä

Tiina Lankinen

Muistatteko sen hoikan, tummahiuksisen naisen, jota Myanmarin sotilasjuntta piti vuosikausia kotiarestissa ja vankilassa? Oppositiopoliitikko Aung San Suu Kyin puolesta vetosivat ihmisoikeusjärjestöt ja jopa U2-yhtye. Nobelin rauhanpalkinnon hän sai 1991.

Hänet vapautettiin vuonna 2010. Myanmarin valtionkansleri eli tosiasiallinen hallitsija hänestä tuli 2016. Sittemmin Myanmarista kantautuneet uutiset ovat olleet karmeita.

Kansainvälinen yhteisö syyttää Suu Kyin sulkeneen silmänsä rohingya-muslimien kansanmurhalta, johon maan armeijan uskotaan osallistuneen murhaamalla, raiskaamalla ja kiduttamalla kansalaisiaan. Suu Kyi on kieltänyt, että maassa olisi käynnissä etninen puhdistus. Syyskuussa Myanmarissa tuomittiin kaksi Reutersin toimittajaa seitsemän vuoden vankeuteen. Toimittajat pidätettiin heidän raportoidessaan rohingyojen tilanteesta. Suu Kyi on puolustanut oikeuden päätöstä ja sanonut, ettei toimittajien vangitseminen ole rikos sananvapautta kohtaan.

Miksi yhdestä sorretusta tulee Nelson Mandela ja toisesta, kaikesta päätellen, uusi sortaja? Ehkä toinen kokee, että hän on velkaa maailmalle, kun toinen katsoo maailman olevan velkaa hänelle.

Jaan lainauksen yhdeltä lempifilosofiltani, Battlestar Galactica -scifisarjan komentajalta William Adamalta. Hän puhuu sarjan avausjaksossa ihmiskunnan viimeisille, noin 40 000 ihmiselle, jotka olivat selviytyneet ihmiskunnan joukkotuholta.

It is not enough to survive. Man has to be worthy of surviving.

Ihmisen täytyy olla selviytymisensä arvoinen. Jokaisella on kyky tehdä joko hyvää tai pahaa, riippumatta taustasta ja oman kärsimyksen määrästä.

Tiina Lankinen
Kirjoittaja on Aikalaisen vastaava toimittaja.