Viisi faktaa: Ilon kautta ajattelun voi oppia

Miksi toisilla tuntuu menevän aina hyvin ja toisilla aina huonosti? Kyse ei ole pelkistä olosuhteista: toisilla lasi on vain puoliksi täysi, toiset taas näkevät tyhjässäkin uusia tilaisuuksia.

1. Kielteinen suhtautuminen voi tarttua ympäristöstä. Jos kotona, koulussa tai kaveripiirissä kiinnitetään huomiota negatiivisiin asioihin ja virheisiin, ajattelutapa tarttuu helposti myös yksittäiseen ihmiseen. Lisäksi havainnointiin vaikuttaa yleinen asenneilmapiiri, joka on tosin maailman mittakaavassa muuttunut myönteisempään suuntaan, vaikka sosiaalisen median aikakaudella siltä ei aina näyttäisikään. Esimerkiksi keskiajalla ihmisiä tapettiin varsin yleisesti.

2. Myönteistä havainnointia voi opetella. Kun ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, hän voi pyrkiä tekemään myönteisiä päätelmiä omista havainnoistaan. Jos esimerkiksi työtehtävänä on iso hanke, negatiivisiin asioihin keskittyvä saattaa lamaantua ja kokea ajautuneensa umpikujaan. Sen sijaan myönteisesti tehtävää lähestyvä voi jakaa hankkeen osiin, jotka ovat helpompia ja nopeampia saavuttaa ja tuovat matkan varrella onnistumisen kokemuksia ja lisäävät siten voimavaroja.

3. Negatiivisiin asioihin keskittyminen on ihmiselle haitaksi – mutta niin on myös yltiöpositiivisuus. Negatiivinen havainnointi estää mahdollisten ratkaisujen ja vaihtoehtojen etsimisen ja herättää kielteisiä tunteita. Näin syntyvä negatiivinen kierre voi aiheuttaa yhä huononevaa oloa ja huonoja päätöksiä. Negatiivisuutta ruokkii sekin, että havainnot yleistetään globaalille tasolle, jolloin ihminen tuntee niiden edessä voimattomuutta. Myös utopistinen positiivisuus on haitallista. Myönteisten havaintojen on oltava joko tosia tai ainakin mahdollisia, jotta ne parhaiten auttavat ongelmanratkaisussa. Myönteisesti ajattelevan on oltava rehellinen itselleen ja muille, ei suljettava silmiään todellisilta ongelmilta.

4. Havainnoissa on useimmiten kyse pienistä asioista. Negatiivisesti ajatteleva saattaa mitätöidä pikkuasioita ja korostaa maailmanlaajuisia ongelmia, vaikka niihin liittyisi monenlaisia pieniä ja positiivisia asioita. Suuret kokonaisuudet koostuvat pienistä paloista. Vertauskuvaksi sopii matka bussipysäkille: ensimmäinen askel on pakko ottaa, jotta syntyy sataprosenttinen suoritus. Pienet askeleet ovat matkan välttämättömiä osasia, ja siksi niitä on syytä osata arvostaa.

5. Pessimisti ja optimisti voivat tulla toimeen. Kovin erilaisia asioita ympäristössään havainnoivat ihmiset näkevät maailman toisistaan poikkeavilla tavoilla. Jos kielteiseen tarkkailuun taipuvainen ihminen on sosiaalisesti avoin, hän voi suhtautua positiivisesti ajattelevaan rakentavasti ja jopa oppia tältä. Myönteisesti asioita kokeva yleensä kykenee ottamaan vastaan myös sellaiset ihmiset, joiden ajattelutapa on erilainen.

Juttuun on haastateltu professori Martti T. Tuomistoa, jonka erikoisosaamisalueisiin kuuluvat kliininen psykologia ja psykoterapeuttikoulutus. Hän on luonut vaikuteitsehallinnan menetelmän, jonka avulla ihminen voi vaikuttaa omaan ajatus- ja havaintoympäristöönsä.

Teksti Anne Salomäki
Kuvitus Jonne Renvall