Yhteiskunnan ongelmat näkyvät koulussa

Leonardo Alvesista tuli opettaja, koska hän lähti opiskelemaan maantietoa, joka oli kiehtonut häntä lapsesta asti. Moni asia kaipaa hänen mukaansa muutosta Brasilian koulutusjärjestelmässä. Yhteiskunnan pitäisi osallistua aktiivisesti koulutusasioihin ja antaa täysi tuki opettajien työlle.
– Palkat ovat todella matalat ja saavuttaaksesi kohtuullisen elintason sinulla on oltava kaksi tai kolme työpaikkaa, Alves kertoo.

Brasilian talous on vahva, mutta rikkaudet kasaantuvat harvoille. Maantiedon opettajana työskentelevä Leonardo Alves näkee työssään niin koulutuksen kuin koko maankin ongelmat.

Brasilia on yksi maailman epätasa-arvoisimpia maita. Suuri osa brasilialaisista elää köyhyysrajalla, samaan aikaan kun rikas vähemmistö elää yltäkylläisyydessä. Epätasa-arvo heijastuu kouluihin.

31-vuotias maantiedon opettaja Leonardo Alves asuu ja työskentelee Conselheiro Lafaieten kaupungissa kaakkois-Brasiliassa.  Leonardo opettaa 11–16 -vuotiaita lapsia sekä Napoleão Reis että Arnaldo Rodrigues Pereira -kouluissa. Molemmat ovat julkisia kouluja.

Brasiliassa opettajien työpäivät ovat pitkät. Oppilaat käyvät koulua joko aamuisin tai iltaisin, joten opettajien työtuntimäärä on suuri. Toisessa koulussa tunnit ovat aamuseitsemästä puoli kahteentoista ja toisessa yhdestä puoli kuuteen. Tämän jälkeen työt jatkuvat kotona.

– Iltaisin käytän 4–6 tuntia kokeiden korjaamiseen sekä seuraavan päivän tuntien valmisteluun, Alves kertoo.

Opettajan työ Brasiliassa on myös henkisesti raskasta. Alves näkee yhteiskunnan ongelmat joka päivä oppilaidensa kautta. Köyhyys, väkivalta ja eriarvoisuus heijastuvat lapsissa käytöshäiriöinä. Nykyisin käytöshäiriöitä esiintyy niin julkisissa kuin yksityisissäkin kouluissa.

– Vanhemmat Brasiliassa eivät ole aktiivisia, ja valitettavan moni heistä ei välitä ollenkaan, miten lapsilla koulussa menee. Vain muutamat vanhemmat ilmestyvät vanhempainiltoihin, Alves harmittelee.

Kodin ja yhteiskunnan ongelmat näkyvät oppilaissa väkivaltaisena käytöksenä ja esimerkiksi huumeidenkäyttönä koulussa. Vakavimmista häiriöistä tehdään ilmoitus viranomaisille.

– Vanhempien pitäisi opettaa kotona lapsilleen arvoja ja periaatteita, mutta valittavasti he ovat sysänneet vastuun lastensa kasvatuksesta kouluille. Oppilaita yhdellä luokalla on 30 – 40, joten kaikkien ongelmiin ei ehdi puuttua. Monet oppilaat lopettavat koulun kesken ja lähtevät työelämään.

 

”Valitettavan moni vanhemmista ei välitä ollenkaan, miten lapsilla koulussa menee”

 

Brasiliassa on yleisesti tiedossa, että opettajan työtä ei arvosteta.

– Opettajia ei arvosteta poliitikkojen eikä yhteiskunnan taholta. Palkat ovat todella matalat ja saavuttaaksesi kohtuullisen elintason sinulla on oltava kaksi tai kolme työpaikkaa, Alves kertoo.

Valtion ylläpitämissä kouluissa täysimääräinen palkka on 1900 realia (noin 420 euroa). Joissakin kunnallisissa kouluissa palkka voi yltää 2500 realiin (550 euroa). Lomia on vuoden aikana yhteensä kaksi kuukautta.

Myöskään oppilaat eivät arvosta opettajia. Vähän väliä saa lukea uutisia, joissa oppilas on käynyt opettajansa kimppuun. Myös Alves myöntää tämän ongelman. Hänen mielestään älypuhelin on heikentänyt maan koulutusta.

– 2000-luvulta tähän päivään opettajien ja oppilaiden välinen suhde on muuttunut paljon. Oppilaat eivät arvosta enää opettajiaan, ja suurta osaa heistä koulu ei kiinnosta.

Audiovisuaalinen opetus ja käytännön harjoittelutkaan eivät saa oppilaita innostumaan opetuksesta.

– Nykyisin nuorilla on helppo pääsy internetiin ja tiedon pariin, mutta samalla myös asioihin jotka kiinnostavat heitä enemmän. Esimerkiksi sosiaaliseen mediaan, treffipalveluihin ja pornosivuille. Opettajaa ei nähdä enää tiedon välittäjänä vaan tylsänä tyyppinä, joka antaa käskyjä.

 

Leonardo Alvesista tuli opettaja, koska hän lähti opiskelemaan aihetta, joka kiehtoi häntä lapsesta asti – nimittäin maantietoa.

Lapsuudenkodissa hänestä ja hänen siskostaan pidettiin hyvää huolta, ja heitä kannustettiin opiskelemaan.

–Isäni työskenteli metallimiehenä ja äiti oli kotona. Vanhemmat halusivat antaa meille lapsille paremmat mahdollisuudet elämään, ja meitä tuettiin kovasti opiskelemaan, hän kertoo.

– Jo lapsena minua kiehtoi maantieto. Luin kirjoja ja katsoin dokumentteja eri maista, ja saatoin viettää tuntikausia karttakirjan parissa. Niinpä oli luonnollista, että hain opiskelemaan maantiedettä. Lukion jälkeen pääsin hyvään julkiseen yliopistoon Viçosan kaupunkiin. Valmistuin sieltä 23-vuotiaana.

Tänä päivänä hänen perheeseensä kuuluu vaimo Beatriz ja 3-vuotias poika Murilo.

Kuten jokainen maantieteestä kiinnostunut, myös Alves on kiinnostunut matkailusta. Kotimaakunta Minas Gerais on tullut koluttua läpikotaisin. Muissa maakunnissa hän on kierrellyt lähinnä kaupungeissa. Alvesilla ei ole ollut mahdollisuutta matkustaa ulkomaille, mutta hän on keksinyt keinon reissata lähtemättä kotoa.

– Tykkään lukea, ja kirjojen avulla olenkin päässyt matkustamaan monissa paikoissa maailmalla poistumatta kotoa. Haluaisin kovasti käydä ulkomailla, mutta vielä en ole päässyt toteuttamaan tätä unelmaa. Matkustan vain kirjojen sivuilla ja netissä navigoimalla.

 

”Yhteiskunnan pitäisi antaa täysi tuki opettajien työlle.”

 

Jos Alvesilla olisi valta, hän muuttaisi monia asioita koulutuksessa. Opettajien työn arvostuksen pitäisi näkyä palkassa.

– Jos opettajat saisivat parempaa palkkaa, se motivoisi heitä tekemään työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteiskunnan pitäisi myös osallistua aktiivisesti koulutusasioihin ja antaa täysi tuki opettajien työlle.

Julkisten koulujen pitäisi saada myös lisää resursseja opetukseen.

– Meillä opettajilla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia opettamiseen. Julkisissa kouluissa luokassa on vain liitutaulu ja liituja. Koulussa on yksi luokkahuone, jossa voi näyttää videoita tai käyttää dataprojektoria, joten se täytyy varata etukäteen. Joissakin kouluissa on atk-luokkia, mutta niitä on vähän ja tietokoneet ovat vanhentuneita, hän sanoo.

– Opettaminen olisi tehokkaampaa, jos apuvälineitä olisi tarpeeksi ja niitä voisi käyttää jatkuvasti omassa luokassa.

 

Korruptio aiheuttaa eriarvoisuutta brasilialaisessa yhteiskunnassa. Brasilian talous on vahva, mutta tulojen ja maanomistuksen keskittyminen harvoille haittaa maan kehitystä ja lisää sosiaalista eriarvoisuutta.

–  Brasilia on maa, jossa on paljon rikkautta. Meillä on runsaasti kaivostuotteita, rautamalmia ja arvometalleja, olemme maailman suurin kahvin- ja lihantuottaja ja toiseksi suurin soijantuottaja. Vientituotteiden lisäksi maassa on monipuolista teollisuutta, joka palvelee sekä kotimaisia että ulkomaisia markkinoita. Suurin este Brasilian kehitykselle on kuitenkin korruptio, jota esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa, Leonardo Alves kertoo.

Kolmevuotiaan pojan isänä Alves ei halua kokonaan vaipua epätoivoon, vaikka Brasiliassa paljon ongelmia onkin.

– Olen toiveikas sen suhteen, että Murilo voi kasvaa oikeudenmukaisemmassa maassa, missä on vähemmän korruptiota ja eettiset ja moraaliset arvot ovat taas arvossaan. Haluan, että hän oppisi arvostamaan opettajia ja hyödyntäisi koulun antamaa opetusta. Minä ja vaimoni Beatriz teemme oman osamme. Opetamme Murilolle mikä on oikein ja mikä väärin eettisten, moraalisten ja kristillisten periaatteittemme mukaan.

Teksti Minna Korhonen
Kuva Leonardo Alvesin kotialbumi

 

KOMMENTTI

Köyhyys estää kouluttautumista

Aina kun Brasilian ongelmista puhutaan, mainitaan myös koulutuksen huono taso. Pisa-tutkimuksessa Brasilia on listan häntäpäässä, ja viidesosa kansasta on lukutaidotonta.

Tätä selittää pitkälti se, että koulutusjärjestelmä on jakautunut. Alemmista sosiaaliluokista tulevat käyvät julkisen koulun, ja ylempään yhteiskuntaluokkaan kuuluvat käyvät yksityisen koulun. Julkisessa peruskoulussa opetuksen laatu on huomattavasti heikompaa kuin yksityisessä. Opettajien koulutustaso on huono ja palkkataso matala. Lapsilla on paljon läksyjä, luokalle jäädään usein ja monet oppilaat jättävät koulun kesken. Koulujen varustetaso on surkea, koulukirjoja ja oppimateriaalia on niukasti.

Brasiliassa huomaa selvästi, miten köyhyys periytyy. Jos lapsi tulee varakkaasta perheestä, saa hän hyvän koulutuksen ensimmäisestä luokasta lähtien. Monet lapset syrjäytyvät, koska eivät ole saaneet tarpeeksi hyvää peruskoulutusta. Julkisissa yliopistoissa opiskelu olisi ilmaista ja koulutus laadukasta, mutta julkisia peruskouluja käyneiden on vaikea pärjätä niiden pääsykokeissa. Mitä köyhempi lapsi, sen vaikeampi on kouluttautua ja päästä ylenemään yhteiskunnassa.

Minna Korhonen
Kirjoittaja on Brasiliassa asuva vapaa toimittaja.