Tuttu ympäristö on tärkeä muistisairaalle

Tieto muistisairauksien hoidosta ja ehkäisystä kasvaa huimaa vauhtia. Tampereen yliopisto on mukana Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikössä.

Vanhukset asuvat kotona entistä pidempään.

Nykyisin ikäihmisten kotiasumista pyritään lisäämään. Tämän seurauksena entistä vanhemmat ja muistisairaat ihmiset asuvat entistä pidempään omassa kodissaan.

Viimeisten elinvuosien ja -kuukausien aikana tuttu ympäristö on erityisen tärkeää muistisairaalle ihmiselle.

– Jos puhutaan aivan viimeisistä elinkuukausista, ympäristön vaihto voi lisätä sekavuutta. Itse ajattelen, että jos henkilö ei tutussa ympäristössä enää saa tarvitsemaansa hoitoa, ratkaisua pitäisi ensin hakea hoidon kehittämisestä, ei paikanvaihdosta, sanoo tutkijatohtori Mari Aaltonen Tampereen yliopistosta.

Aaltonen tutkii muistisairaiden ihmisten viimeisten elinvuosien hoitoa.

Hän kuitenkin korostaa, että muistisairas henkilö on aina yksilö, eikä yksi hoitotapa sovi kaikille.  Jotkut muistisairaat kykenevät asumaan pitkäänkin kotonaan, koska vuosien saatossa omasta kodista on muodostunut helposti hahmotettava kokonaisuus. Toisaalta kotona asumisen ei pitäisi olla pelkkää selviytymistä, vaan tarvittaessa myös ympärivuorokautista hoitoa pitäisi olla tarjolla.

Samalla kun muistisairaiden ihmisten määrä on kasvanut, myös ymmärrys aiheesta on parantunut. Aaltonen itse työskenteli muistisairaiden ihmisten kanssa ennen tutkijanuraansa. Hoidon taso on Aaltosen kokemusten mukaan parantunut 1990-luvulta.

– Hoidon laatu on Suomessa paranemaan päin. Ei silloin 90-luvulla puhuttu juuri mitään esimerkiksi muisteluterapioista ainakaan niissä paikoissa missä olin töissä, vaan hoidossa painottuivat lääkkeet. Toki lääkityksellä on tärkeä rooli muistisairauksien hoidossa, mutta nykyisin tieto muistisairauksien hoidosta ja ehkäisystä kasvaa huimaa vauhtia, Aaltonen sanoo.

 

Vuoden 2018 alussa perustettu Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö (CoEAgeCare) on lisännyt Aaltosen ja muiden tutkijoiden mahdollisuuksia yhteistyöhön sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

– Yhteistyötä on toki ollut ennenkin, mutta kyllä huippuyksikön myötä yhteistyö on lisääntynyt. Yleisesti ihmisillä on luottavaisempi mieli tulevaan. Jos ei vaikka satu saamaan omaa rahoitusta, huippuyksikkö luo turvaa tutkijoille. Tekemisen meininki on huippuyksikössä hyvä, Aaltonen kertoo.

Aaltonen itse tekee läheistä yhteistyötä hollantilaisten tutkijoiden kanssa. Longitudinal Aging Study Amsterdam -aineistoon pohjautuva tutkimus on pian julkaisuvaiheessa.

 

Huippuyksikkö toteutetaan Jyväskylän, Tampereen ja Helsingin yliopistoissa työskentelevien neljän tutkimusryhmän yhteisenä hankkeena. Yhteensä noin 20 tutkijan ryhmä tekee myös tiivistä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa.

Huippuyksikkö on yksi Suomen Akatemian kahdestatoista huippuyksiköstä, jotka perustettiin vuosille 2018–2025. Huippuyksikön koordinoinnista vastaa Jyväskylän yliopisto.

Aaltonen on yksi Tampereen yliopiston alaisuudessa toimivan Toimivuus, hyvinvointi ja hoiva –tutkimusryhmän jäsenistä. Ryhmää johtavat professori Marja Jylhä ja dosentti Outi Jolanki Tampereen yliopiston gerontologian tutkimuskeskuksesta.

Teksti Jaakko Kinnunen
Kuvitus Jonne Renvall