Aika

Erno Vanhala

Kello herättää 7.30. Uutiset tulevat radiosta 8.00. Päivän ensimmäinen palaveri alkaa 9.00, työpaikkaravintola tarjoaa lounasta 11.00 alkaen ja 13.30 on kahvitauko. Kello viideksi on sovittu tapaaminen ja 22.00 alkavat kympin uutiset.

Ihminen on mitannut aikaa useita tuhansia vuosia, ja ensimmäiset kellotkin kehitettiin jo yli 5000 vuotta sitten. Kuitenkin vasta muutama sata vuotta sitten kyettiin rakentamaan kannettavia kelloja, jotka pysyivät ajassaan useita päiviä. Toisen maailmansodan jälkeen kehitettiin atomikelloja, joiden tarkkuus on parantunut tasaisesti nykyaikaan asti. Samalla ihminen on erkaantunut luonnon määrittelemästä ajan kierrosta ja siirtynyt kapitalismin vaatimaan ajan jatkumoon.

Aika on läsnä länsimaisen ihmisen jokaisessa askeleessa. Kaupoilla on aukioloajat, musiikkikappaleesta kerrotaan kesto, palkka maksetaan tietystä työajasta ja Whatsapp- tai Facebook-viestissä on aikaleima, ei esimerkiksi energian kulutuksesta kertovaa arvoa saati hiilidioksidipäästöjen määrää. Aika – kello ja kalenteri – määrittää ihmisen elämän kehdosta hautaan. Äidin vatsassa ollaan 9 kuukautta, eläkkeelle jäädään joskus 65-vuotiaana ja hautakiveen kirjataan syntymä- ja kuolinpäivä, muista meriiteistä ei niin väliä. Ja tälle välille mahtuu lukuisia muita aikamääreitä ja riittejä, joita tulee noudattaa.

Eihän yhteiskunta tulisi mitenkään toimeen ilman nykyistä tarkkaa ajan mittausta. Teknologia samalla kertaa tarjoaa ja vaatii sitä.

Sen sijaan, että voisin keskittyä elämiseen ja töiden tekoon omalla aikataululla, tulee minun liikkua kalenterimuistutusten mukaisesti ja muistaa käydä kaupassa ennen sen sulkeutumista. Ajan filosofia on muuttunut vuosisatojen kuluessa. Mahdollistaako 24/7-yhteiskunta ihmisen tehdä haluamiaan asioita silloin, kun siltä tuntuu? Yhteiskunta, jossa robotit hoitavat ruuantuotannon ja jakelun, voi antaa ihmiselle aikaa elää vapaammin. Tai ehkä olemme silloin jo keksineet uusia tapoja mitata ja jaksottaa aikaamme entistä tarkemmin ja tehokkaammin.

Tekoäly, tule ja vapauta minut kalenterin kirouksesta!

Miltäpä kuulostaisi seuraava skenaario? Heräät aamulla auringonvalon tulviessa sisään ikkunasta. Juot aamuteen ja luet päivän lehden. Kiepsahdat terassille makoilemaan aurinkoon ja kirjoittelet työjuttuja alta pois. Töiden edistyttyä soitat kaverille ja suuntaatte pyöräretkelle Suomen suveen. Illan hämärryttyä juot kupillisen kaakaota ja painut pehkuihin.

Niinpä niin. Sehän kuulosti kesälomalta.

Kirjoittaja työskentelee verkkopalvelusuunnittelijana Tampereen yliopistossa.