Välinpitämättömyys murtaa lapsen luottamuksen

Lastensuojelu pelastaa henkiä, mutta lapsen oikeuksien toteutumisessa on silti puutteita.
Yliopiston koulutus kokoaa lastensuojelun tekijät luomaan uusia työtapoja.

Onko tärkeää kuulla pientä lasta, kun aikuiset kuitenkin tekevät päätöksen lapsen puolesta?

Kysymys esitettiin lastensuojelujärjestö Pesäpuun asiantuntijalle Helena Inkiselle, kun hän puhui lastensuojelun toimijoille – tuomareille, asianajajille, sosiaalityöntekijöille ja edunvalvojille – Tampereen yliopistossa maaliskuussa.

Kysymys on Inkiselle tuttu ennestään.

– Lapsen osallisuus ei tarkoita sitä, että annetaan lapsen päättää kaikesta. Vaan sitä, että kun aikuinen tekee lasta koskevia päätöksiä, ne tehdään sen perusteella, kuka lapsi on ja mitä hän tarvitsee, Inkinen vastaa.

– Jotta lapsen tarpeet tiedetään, häntä täytyy kuunnella.

Puheessaan Inkinen halusi herätellä kuulijoita muistamaan, että lapsi elää ainutkertaista lapsuuttaan myös huostaanoton aikana. Esimerkiksi pitkät käsittelyajat hallinto-oikeudessa jättävät lapsen tai nuoren haavoittuvaan ja turvattomaan asemaan, kun hän odottaa päätöstä tulevaisuudestaan.

Huostaanotetut lapset kokevat usein joutuvansa syrjäytetyiksi heitä koskevissa asioissa. He kokevat, ettei heitä kuulla eikä heidän mielipidettään kysytä huostaanoton eri vaiheissa.

– Lapsen oikeuksien toteutumisessa on Suomessa vielä iso työ. Tarvitaan eri ammattiryhmien yhteistyötä, jotta lapsi ei katoa rakenteisiin ja aikuisten työtapojen sekaan.

 

Suuri ongelma huostaanottoprosessissa on ammattiryhmien välisen yhteistyön puuttuminen, tai tarkemmin ottaen se, että ammattiryhmät eivät tiedä toistensa työtehtävistä. Ammattilaisilla voi esimerkiksi olla oletus, että toinen ammattilainen selittää ja kertoo tietyt asiat lapselle, mutta näin ei tapahdukaan.

Lapsen kannalta tämä tarkoittaa, että hän kohtaa useita eri aikuisia, jotka saattavat lapsen näkökulmasta antaa ristiriitaisia tietoja, koska jokainen puhuu omasta näkökulmastaan.

Toiminnan organisoimattomuus vaikuttaa väistämättä lapseen.

– Se syö luottamusta järjestelmään, jonka varaan pitäisi heittäytyä, sanoo sosiaalioikeuden apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha Tampereen yliopistosta.

– Henkilökohtaisesti uskon, että se syö luottamusta myös koko yhteiskuntaan. Sillä voi olla todella huonojakin seurauksia.

Sosiaalityöntekijä on avainasemassa lastensuojelun huostassa olevan lapsen elämässä. Helena Inkinen kertoo, että sosiaalityöntekijän vaihtuminen on raskas muutos lapselle.

Sijaishuoltopaikassa lapsen arkea on tukemassa monta eri aikuista, mutta sosiaalityöntekijä on se henkilö, joka voi tehdä lapsen sijoituspaikkaa koskevia päätöksiä. Hänen täytyy varmistua siitä, että lapsi on sijoitettuna hänelle sopivaan, turvalliseen paikkaan.

– Kuinka tämä toteutuu, jos työntekijä ei välttämättä edes tapaa lasta, Inkinen kysyy.

– Jos sosiaalityöntekijä vaihtuu pahimmillaan monta kertaa vuodessa, luottamuksen rakentaminen on vaikeaa.

Usein työntekijöiden vaihtuvuuden takana ovat luonnolliset syyt. Sosiaali- ja terveysala on naisvaltainen, joten monesti työntekijät jäävät hoitovapaalle perheenlisäyksen vuoksi. Työtehtävät saattavat myös vaihtua.

Sosiaalityöntekijöiden työpaineet ovat kovat. Viime syksynä tuhat sosiaalityöntekijää ja sosiaalialan opiskelijaa allekirjoitti adressin, jossa vaadittiin kuntia ja kaupunkeja puuttumaan lastensuojelun aliresurssointiin ja luomaan edellytykset laadukkaalle sosiaalityölle.

40, 60, jopa 80 lasta sosiaalityöntekijää kohden on kestämätön tilanne, kun asiakkaana on lapsia joiden tilanteet ovat vakavasti vaarantuneita ja turvattomia, adressissa sanottiin.

 

Suuri ongelma huostaanottoprosessissa on ammattiryhmien välisen yhteistyön puuttuminen.

 

Muutos voi syntyä, kun eri ammattiryhmät kokoontuvat yhteen luomaan uusia tapoja toimia.

Sosiaalityön professori Tarja Pösö ja sosiaalioikeuden apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha järjestävät tänä vuonna Tampereen yliopistossa ainutlaatuisen, monialaisen koulutuksen, jonka kokoaa lastensuojelun toimijat yhteen pohtimaan, miten lapsen asemaa huostaanotossa voisi parantaa.

Koulutus perustuu Euroopan unionin rahoittamaan IDEA-tutkimukseen, jossa tutkitaan lapsen oikeuksien toteutumista. Kyselytutkimuksessa selvitetään lastensuojelun toimijoiden käsityksiä ja tietoja lapsen oikeuksista.

Lapsilla on laissa määritelty oikeus ilmaista mielipiteensä itseään koskeviin asioihin. Lapsi saa valita ilmaisutavan ja hänellä on oikeus saada tietoa, jonka perusteella hän voi muodostaa mielipiteen.

– Lapsen oikeudet ovat osa lainsäädäntöä, tunnustettuja periaatteita kaikissa mukana olevissa maissa. Mutta niiden soveltaminen joihinkin lastensuojelun vaikeisiin ristiriitaisiin tilanteisiin on niin vaativaa, että lisäkoulutukselle oli selvä tarve, professori Tarja Pösö sanoo.

IDEA-tutkimuksessa kävi ilmi, että Suomessa lapsen kuulemisessa on parantamisen varaa. Myös muissa maissa lapsen osallistaminen koettiin haastavaksi, varsinkin oikeudessa.

– Pieniä vauvojakin voidaan havainnoida ja selvittää, mitä he haluavat. Juristit, jotka eivät ole saaneet tähän koulutusta, kokivat sen haastavaksi. Koettiin, että ei osata, tai että etenkin tuomioistuinympäristö on epäsopiva ja stressaava lapselle. Tämän tyyppisiä asioita voitaisiin parantaa, jos siihen saadaan välineitä, Kalliomaa-Puha sanoo.

 

Lapsen oikeuksien toteutuminen voi vaatia oikeudellisten käytäntöjen ja viranomaiskielen muuttamista. Toukokuun koulutuksessa pohditaan, pitäisikö isot lastensuojelulliset päätökset kirjoittaa lapsille eri tavalla kuin aikuisille.

Hallinnollisista dokumenteista on aikuisenkin hankala saada selvää, saati sitten lapsen. Lapsi, joka vielä uudestaan aikuisena lukee dokumenttia läpi ja miettii, miksi ei voinut kasvaa vanhempiensa kanssa, tarvitsee selkeän vastauksen.

– On todella tärkeää, että huostaanoton perustelut näkyvät, ovat ymmärrettäviä ja kestävät aikaa, Tarja Pösö sanoo.

Paitsi Suomessa, myös muualla maailmassa ollaan kiinnostuneita kehittämään oikeuden ilmaisutapoja. Ratkaisuksi on ehdotettu esimerkiksi kerrontaa kuvien avulla tai tuomarin kirjoittamaa kirjettä lapselle.

–Jotta dokumentit eivät vaurioita ihmisiä, ne pitää tehdä niin ymmärrettäväksi ja lähestyttäväksi kuin mahdollista. Nämä ovat kysymyksiä, jotka pitäisi ajatella ihan uudella tavalla, Pösö sanoo.

 

”Vaikka näyttäisi, että huostaanottopäätös on selvästi enemmän oikea kuin väärä, silti se on kauhean kova paikka.”

 

Huostaanotto on vaikea tehtävä selkeissäkin tapauksissa ja vielä vaikeampi silloin, kun päätös ei synny yhteisymmärryksessä koko perheen kanssa. Hallinto-oikeuksissa käsitellään tapauksia, joissa toinen tai molemmat vanhemmista tai lapsi itse eivät suostu huostaanotottoon. Päätökset joudutaan usein tekemään ristiriitaisissa olosuhteissa ja ristiriitaisen tiedon varassa.

Lapsen oikeuksien lisäksi kyse on vanhempien oikeuksista. Huostaanotto iskee syvälle perheen autonomiaan.

– Vaikka näyttäisi, että huostaanottopäätös on selvästi enemmän oikea kuin väärä, silti se on kauhean kova paikka. Se ei helpotu edes sillä, että päätös on perusteltavissa. Se käy niin syvälle, Tarja Pösö sanoo.

Pösön mielestä päätöksen teon vaikeutta ja vaativuutta on alleviivattu yllättävän vähän. Julkisuudessa keskustelu kääntyy helposti siihen, että lastensuojelun ratkaisut ovat väärin.

– Kun asettuu päätöksentekijän näkökulmaan, asia näyttäytyy toisella tavalla. Päätöksiä ei voi olla tekemättäkään.

Hän painottaa, että myös meidän yhteiskunnassamme huostaanotoissa on usein kyse elämästä ja kuolemasta.

– Lastensuojelu pelastaa ihmishenkiä. Monet lastensuojelun kokemusasiantuntijoista sanovat, etteivät he olisi elossa ilman lastensuojelua. Silti huostaanotossa olisi voitu tehdä asioita toisella tavalla.

Teksti Tiina Lankinen
Kuvitus Jonne Renvall

Huostaanotto on viimeinen keino

  • Vuoden 2016 aikana Suomessa oli huostassa yhteensä 10 424 lasta. Määrä laski 2,5 prosenttia edellisestä vuodesta. (THL Lastensuojelutilasto 2016)
  • Huostaanotto on viimeinen keino, joka tehdään vasta kun muut lastensuojelun keinot eivät auta ja lapsen kehityksen ja terveyden katsotaan olevan vakavassa vaarassa.
  • Euroopan ihmisoikeussopimus ja YK:n lapsen oikeuksien sopimus toimivat perustana lainsäädännölle, jonka mukaan lasta täytyy kuulla häntä koskevissa asioissa.

 

Lasten kohtaaminen lastensuojelun työntekijöiden kanssa on välillä ongelmallista. Kiireestä huolimatta jollakulla pitäisi olla aikaa pysähtyä lapsen tilanteen äärelle.
– Jatkuvuus ja tavoitettavuus toisivat turvaa lapselle. Se on ollut suurin haaste koko sen ajan, kun olen tätä työtä tehnyt, sanoo lastensuojelujärjestössä työskentelevä Helena Inkinen.

Nuoret huomaavat asiat, joille aikuiset ovat sokeutuneet

Usein ajatellaan, että mielipiteen saaminen lapselta vaatii hirveästi vaivaa. Näin ei kuitenkaan ole, jos ympäristö on oikea ja puhuminen tehdään leikin avulla.

– Hyvin usein lapset tuodaan aikuisten rakenteisiin ja ihmetellään, etteivät he halua ilmaista itseään, vaikka todellisuudessa tilanteet saattavat olla heille todella vaikeita, asiantuntija Helena Inkinen Pesäpuusta kertoo.

Pesäpuu tekee töitä lastensuojelun asiakkaina olevien lasten aseman parantamiseksi. Lasten osallisuutta kehitetään esimerkiksi ryhmätoiminnalla.

Ryhmissä käytetään erilaisia työmenetelmiä, jotta lapsien ei tarvitse käsitellä suoraan omia kokemuksiaan. 6–10-vuotiaiden salapoliisiryhmässä lapset auttavat Salapoliisi Mäyrää, joka ei voi asua kotonaan, vaan Mäyrän täytyy muuttaa toisen perheen luokse. Lapset miettivät, miten Mäyrällä olisi mahdollisimman hyvä olo ja mitä tulisi ottaa huomioon, kun Mäyrä muuttaa, ja mitä Mäyrän tulee tietää kun hän tapaa sosiaalityöntekijänsä. Salapoliisit etsivät kehittämiskohteita, ja aikuiset vievät viestiä eteenpäin.

– 6–10-vuotiaat lapset ovat jo hyvin kartalla siitä, mitä lastensuojelussa tapahtuu, Inkinen sanoo.

3–5-vuotiaiden ryhmä on vasta aloittanut toimintansa, mutta siinä on huomattu sama asia. Oikeissa puitteissa ja heille sopivin menetelmin vaikeistakin asioista pystyy puhumaan pikkulasten kanssa.

 

Helena Inkinen otettiin huostaan kaksivuotiaana. Hän oli hetken aikaa lastenkodissa, mutta sai pian sijaisperheen, jossa hän on saanut elää koko elämänsä. Biologisia vanhempia hän tapasi aina silloin, kun se oli mahdollista.

– Minulle se oli normaalia elämää pienestä pitäen. Äiti ja iskä eli sijaisperheen vanhempani pitivät tärkeänä, että yhteys juuriin ei katoa, Inkinen kertoo.

– Vasta myöhemmin aloin ymmärtää, ettei kaikilla olekaan kahta paria vanhempia.

Inkisellä on myönteinen kokemus lastensuojelusta, mutta hän ei näe tarpeelliseksi korostaa omia kokemuksiaan. Ensinnäkin siitä on jo kauan, ja lastensuojelun toimintatavat ovat muuttuneet. Nuorten kohtaamat haasteet ovat tänä päivänä erilaisia. Toisekseen, kokemusasiantuntijana hän toimii suuremman joukon äänitorvena.

Kokemusasiantuntijat vievät lastensuojelun ammattilaisille viestiä siitä, miltä asiat näyttävät lapsen ja nuoren näkökulmasta ja missä olisi parantamisen varaa.

Suomessa toimii noin kaksikymmentä kokemusasiantuntijaryhmää. Osa ryhmistä on paikallisia, osa tekee valtakunnallistakin kehittämistyötä. Ryhmät ovat itsenäisiä, mutta kuuluvat Voima Vaikuttaa! –verkostoon, jota Pesäpuu koordinoi.

Inkinen aloitti käymisen Pesäpuun Selviytyjät-vertaisryhmässä kymmenen vuotta sitten. Kolme vuoden ajan Pesäpuu on ollut Inkisen vakituinen työpaikka. Hän kouluttaa lastensuojelun ammattilaisia, on mukana erilaisissa työryhmissä ja järjestää nuorten foorumeita.

 

Sijaishuollon valvontaa ja työtapoja kehitetään sote-uudistuksen myötä. Helena Inkinen näkee uudistuksessa hyviä mahdollisuuksia lasten osallisuuden parantamiseen.

Tällä hetkellä Pesäpuussa kehitetään muun muassa vertaisarvioinnin mallia, jolla kerätään nuorilta palautetta laitoksista, joiden huostassa he elävät. Palaute kootaan yhteen nimettömänä ja esitetään yhteisessä keskustelutilaisuudessa laitoksen henkilökunnalle ja sosiaalityöntekijöille. Näin nuorille tarjoutuu mahdollisuus vaikuttaa suoraan olosuhteisiinsa arjessa.

Jatkossa nuorilta kerättyä tietoa voidaan mahdollisesti hyödyntää laitosten valvonnassa.

Kuopiossa puolestaan mietitään, miten anonyymia palautetta voitaisiin kerätä myös sijaisperheissä asuvilta nuorilta.

– Kun nuorelle antaa äänen, hän kyllä käyttää sitä. Olemme nähneet siitä koituvan hyödyn monta kertaa. Nuoret nostavat esiin pisteitä, joille ammattilaiset ovat sokeutuneet.

Teksti Tiina Lankinen
Kuva Jonne Renvall

Lastensuojelujohtaja Janne Pajaniemi ja hallinto-oikeuden tuomari Sanna Tohka saivat IDEA-koulutuksesta uusia näkökulmia ja käytännön eväitä omaan työhön.
– Tärkeintä on kuulla, miten lapset haluaisivat että heitä kohdellaan huostaanottoprosessin eri vaiheissa. Niin sosiaalityöntekijöiden kanssa, oikeudessa kuin sijaiskodissakin, Pajaniemi sanoo.

 

Huostaanotto on lastensuojelun vaativin tehtävä

Lapsen ottaminen pois omasta perheestään on äärimmäisen vaikea asia paitsi perheelle itselleen, myös huostaanottoprosessin työntekijöille.

Huostaanottoasioita hoitavia tuomareita, sosiaalityöntekijöitä, sosiaalityön esimiehiä ja asianajajia saapui maaliskuussa Tampereen yliopistoon moniammatilliseen koulutukseen, jossa syvennettiin tuntemusta lapsen oikeuksista. Koulutus on osa kansainvälistä IDEA-hanketta.

 

”Meillä on rakenteellisia ja yksilöllisiä epäkohtia, joihin täytyy puuttua.”

 

Huostaanotossa perheen kanssa toimii monta eri ammattilaista, jotka harvoin kuitenkaan kohtaavat.

– Huostaanotto on lastensuojelun vaativin tehtävä, jota on tekemässä useita eri ammattiryhmiä, joilla on erilaisia intressejä. On korkea aika, että eri professiot keskustelevat asioista saman pöydän ääressä, Seinäjoen kaupungin lastensuojelujohtaja Janne Pajaniemi sanoo.

Pajaniemi katsoo, että vakaana hyvinvointivaltiona Suomella on erityisvelvollisuus huolehtia siitä, että lasten oikeudet toteutuvat meillä erityisen hyvin. Tarvitaan myös rohkeutta nostaa esiin epäkohtia – joita kyllä on, vaikka perusasiat ovat kunnossa.

– Meillä on rakenteellisia ja yksilöllisiä epäkohtia, joihin täytyy puuttua, kuten sijaishuollon valvonta ja ylipäätään lapsen kuuleminen päätöksenteossa ja prosessin aikana, Janne Pajaniemi sanoo.

– Lastensuojelun esimiehet ja tuomarit eivät ole samalla tapaa päivittäin tekemisissä lasten kanssa kuten sosiaalityöntekijät. Silti lapsen näkökulma on tärkein päätöksenteon kaikissa vaiheissa.

Hallinto-oikeustuomari (ma) Sanna Tohka on samaa mieltä Pajaniemen kanssa siitä, että oman työn kehittämisen kannalta on tärkeä peilata työtään muihin ammattilaisiin. Tohka työskentelee Itä-Suomen hallinto-oikeudessa ja hoitaa paljon huostaanottoon liittyviä oikeudenkäyntejä.

– Minulle jäi mieleen Pesäpuun edustajan puhe. Se herätti miettimään, kenen asioita me itse asiassa hoidamme. Aina on lapsi ja perhe, joiden elämään päätökset vaikuttavat, Tohka sanoo.

– Tuomarin velvollisuudet ja huostaanoton juridinen kehys tuomioistuimessa ovat selviä. Mutta kaikkien aikuisten on syytä keskittyä koko ajan siihen, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi.

Koulutus jatkuu Tampereella vielä kahden koulutusjakson ajan toukokuussa ja syyskuussa. Alan kansainväliset huippunimet luennoivat koulutuksessa muun muassa lapsen kehityksestä, kiintymyssuhdeteoriasta ja lapsiystävällisestä prosessista.

– Mielestäni on mahtavaa, että Tampereen yliopisto kantaa vastuuta ja tuo lastensuojelun ammattiryhmät yhteen näin merkittävän asian tiimoilta kuin huostaanotto on, lastensuojelujohtaja Janne Pajaniemi toteaa.

Teksti Tiina Lankinen
Kuva Jonne Renvall

IDEA-projekti

  • Kansainvälinen tutkimushanke tähtää lapsen oikeuksien parantamiseen ja lapsen parempaan osallisuuteen lastensuojelussa.
  • Mukana on viisi maata: Irlanti, Unkari, Viro, Suomi ja Ruotsi. Suomesta mukana on sosiaalityön tutkimus Tampereen yliopistosta.
  • Tutkimusta rahoittaa Euroopan unioni.