Liikunnalla säästettäisiin miljardeja

Suomalaisten liikkumattomuus maksaa enemmän kuin tupakointi ja päihteidenkäyttö yhteensä. Fyysinen aktiivisuus puolestaan voi paisuttaa jopa omaa palkkapussia.

Vain joka neljäs suomalainen aikuinen liikkuu terveyden kannalta riittävästi. Tämä tarkoittaa, että kolme neljästä liikkuu aivan liian vähän.

Nyt liikkumattomuudelle on laskettu hinta. Laskun loppusumma on huimat 3,2–7,5 miljardia euroa. Se on reilusti enemmän kuin vaikkapa päihteidenkäytön ja tupakoinnin aiheuttamat kustannukset yhteensä.

Summa muodostuu muun muassa terveydenhuollon suorista kustannuksista kansansairauksien hoidossa, tuloverojen menetyksistä, tuottavuuskustannuksista, maksetuista työttömyysturvaetuuksista sekä ikääntyvien koti- ja laitoshoidon kustannuksista. Hinta-arvion haitari on laaja, sillä joitakin epäsuoria kustannuksia on vaikea laskea tarkasti.

– Jos olisimme pitäytyneet pelkissä suorissa kustannuksissa, olisimme saaneet tarkan summan. Halusimme kuitenkin kiinnittää huomiota myös epäsuoriin kustannuksiin, kuten syrjäytymiseen, verojen menetyksiin ja liikkumattomuudesta aiheutuvien päästöjen kustannuksiin, sillä niiden tiedetään kasvattavan pottia. Se tiedetään varmaksi, että tuo 3,2 miljardia on aivan minimi, sanoo tutkija Päivi Kolu UKK-Instituutista.

Kolu on toinen hiljattain julkaistun Liikkumattomuuden lasku kasvaa -raportin toimittajista. Kolun ja Tommi Vasankarin kokoama raportti on herättänyt välittömästi julkaisunsa jälkeen runsaasti huomiota. Jopa poliittiset päättäjät ovat höristäneet korviaan raportin sanomalle.

– Ilmeisesti nyt on oivallettu, että liikuntaan panostamalla voidaan saada säästöjä, Kolu arvelee.

 

Mistä säästöjä sitten tulee?

Raportin mukaan esimerkiksi ennenaikaisista kuolemista koituvia kustannuksia voitaisiin vähentää noin kolmella miljardilla eurolla, jos koko työikäinen väestö liikkuisi kestävyysliikuntasuositusten mukaisesti.

Ikääntyvien koti- ja laitoshoidossa liikunta puolestaan voisi tuottaa säästöjä siten, että liikunnan avuilla voitaisiin ehkäistä riskiä joutua ennenaikaiseen laitoshoitoon. Samalla liikunta parantaisi ikääntyvien elämänlaatua ja lisäisi heidän päätäntävaltaansa, kun he kykenisivät itse päättämään asioistaan pidempään.

Työelämässä säästöjä puolestaan tulee vähenevistä sairauslomista. Esimerkiksi työikäisten naishoitajien selkäkipututkimuksessa huomattiin taannoin, että hoitajien sairauspoissaolojen määrä väheni, kun heidän selkäkipujaan hoidettiin neuvonnan ja lihaskuntoharjoittelun yhdistelmällä.

Päivi Kolun mukaan kustannusvaikuttavinta olisikin ”kevyt neuvonta”, jossa etenkin erilaisiin riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä opastettaisiin liikkumaan ennaltaehkäisevästi.

– Neuvonnan ei aina tarvitsisi olla edes sitä, että tullaan vastaanotolle. Raskasta koneistoa ei välttämättä tarvita. Esimerkiksi etäyhteys riittää, kunhan ollaan kiinnostuneita auttamaan ihmistä, neuvotaan häntä yksilöllisesti ja jatketaan yhteistyötä riittävän pitkään.

Kolun mukaan alkusysäys liikuntaneuvontaan tulisi kuitenkin tapahtua lääkärin vastaanotolla.

– Eri asia sitten on, onko lääkäreillä tällaiseen aikaa ja kokevatko he neuvonnan omakseen.

 

Yksi raportin kiinnostavimpia huomioita on, että nuorena harrastettu liikunta vaikuttaa positiivisesti niin työuraan kuin tuloihinkin. Tämä pätee etenkin poikin ja miehiin. Nuorena liikuntaa harrastaneet kouluttautuvat pidemmälle, työllistyvät paremmin, ovat lyhyempiä aikoja työttöminä ja myös tienaavat enemmän kuin vähän liikkuvat.

Kolun mukaan taustalla on useita mekanismeja. Ensinnäkin fyysinen aktiivisuus parantaa oppimisen edellytyksiä, kuten keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta. Tämä johtaa menestymiseen koulussa.

Etenkin seura- ja joukkuelajit edistävät sosiaalisia suhteita, mikä parantaa sosiaalisia valmiuksia niin koulussa kuin muillakin elämänalueilla.

– Tällöin saatetaan myös luoda sellaisia sosiaalisia verkostoja, joista on hyötyä myöhemmin työelämässä.

Työnantajille potentiaalisen työntekijän fyysinen aktiivisuus ja hyvä kunto viestivät terveydestä ja hyvästä työkyvystä. Niinpä liikuntaa harrastava nuori työnhakija nähdään ehkä tuottavampana rekrytoitavana kuin vähän liikkuva hakija. Kyse on sekä liikunnan todellisista vaikutuksista työkykyyn että yhtä lailla mielikuvista. Tässä ajassa fyysinen aktiivisuus nähdään usein myönteisenä ominaisuutena.

Vaikka nyt julkaistussa raportissa keskityttiin ennen muuta nuoruuden liikuntaharrastuksiin, tutkija Kolun mukaan liikunta parantaa työelämän mahdollisuuksia yhtä lailla myös aikuisena.

– Ainakin se parantaa edellytyksiä jatkaa työuraa pidempään ja vähentää sairauspoissaoloja. Ja kyllähän aikuisetkin tänä päivänä vaihtavat työpaikkaa ja jopa työuraa. Liikunnallisuus auttaa aikuistakin työllistymään.

Jos siis nuorena tulikin istuttua tietokoneen, television tai kirjojen ääressä, muutos ei ole myöhäinen vielä keski-iässäkään. Myös työttömyyden osuessa kohdalle voi olla oikea aika ryhtyä liikkumaan. Vaikka liikunta ei automaattisesti johdakaan uudelleen työllistymiseen, se voi joka tapauksessa muuten parantaa elämänlaatua.

 

Näyttää siis selvältä, että liikkuminen ja fyysinen aktiivisuus ovat hyväksi niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Seuraavan askeleen tulisi olla se, että liikkumisen kynnys alennettaisiin mahdollisimman matalaksi.

Tutkija Päivi Kolu iloitsee muun muassa liikenne- ja viestintäministeriön vastikään julkaisemasta kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmasta.

– Se, että halutaan panostaa kävely- ja pyöräteihin tarkoittaa sitä, että halutaan parantaa ihmisten arkiliikunnan mahdollisuuksia. Tällä on iso merkitys yksilöiden kannalta. Kun edellytykset liikkumiselle paranevat, kynnys aloittamiseen madaltuu.

Kolu muistuttaa, että jo pienikin aktiivisuuden lisäys vaikuttaa. Heti ei siis tarvitse ryhtyä treenaamaan maratonille, vaan ensin voi vaikka päättää, että vaihtaa hissillä kulkemisen portaiden nousuun tai työmatka-autoilun työmatkapyöräilyyn.

Ja vaikka vaikutukset eivät ehkä heti näy palkkapussissa tai työkyvyssä, ainakin liikkuminen tuottaa mielihyvää ja auttaa jaksamaan paremmin jokaisena työpäivänä.

– Liikkeelle kannattaa siis lähteä. Jokainen otettu askel on kotiin päin.

Teksti Hanna Hyvärinen
Kuvat Jonne Renvall

 

 

Liikkumattomuuden lasku kasvaa

Raportin tavoitteena oli selvittää liikunta-, terveys- ja taloustieteellisen yhteistyön avulla terveyden kannalta liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden, huonon kunnon ja runsaan paikallaanolon yhteyttä kroonisten kansansairauksien aiheuttamiin, yhteiskunnalle muodostuviin suoriin terveydenhuollon kustannuksiin (terveyspalveluiden käyttö, lääkkeet) ja tuottavuuskustannuksiin (ennenaikaisten kuolemien vuoksi menetetyt elinvuodet, sairauspoissaolot, työkyvyttömyyseläkkeet).

Lisäksi tutkittiin lapsuuden ja nuoruuden liikunta-aktiivisuuden ja sen muutoksen yhteyttä koulutuspolun pituuteen tai työurien kehitykseen aikuisuudessa.

Hankkeessa arvioitiin myös liikkumattomuuden osuutta sekä ikääntyneiden koti- ja laitoshoidon kustannuksiin että syrjäytymisen aiheuttamiin kustannuksiin ja sosiaalietuuksiin.

Laskelmissa käytettiin useita väestöaineistoja ja rekisterejä.

Tutkimuksen mukaan liikkumattomuuden aiheuttamia vuosittaisia lisäkustannuksia ovat:

  • sairauksien aiheuttamat terveydenhuollon ja tuottavuuden kustannukset 1,5– 4,4 miljardia euroa
  • ikääntyvän väestön koti- ja laitoshoidon kustannukset 150 miljoonaa euroa
  • tuloverojen menetys 1,4–2,8 miljardia euroa, työttömyysturvaetuudet noin 30–60 miljoonaa euroa
  • syrjäytymisen kustannukset vähintään 70 miljoonaa euroa.

Yhteensä nämä vuosittaiset kustannukset ja tuottavuuden menetykset ovat 3,2–7,5 miljardia euroa.

Aikuisten viikoittaisen terveysliikuntasuosituksen mukaan teholtaan reipasta kestävyysliikuntaa, kuten kävelyä, tulisi kertyä vähintään 2,5 tuntia tai rasittavaa liikuntaa vähintään 75 minuuttia. Lisäksi vähintään kahdesti viikossa tulisi harrastaa lihaskuntoa kohentavaa liikuntaa.

Neljä toimenpide-ehdotusta

Raportti päätyi esittämään neljä toimenpide-ehdotusta:

  1. Liikkumattomuuden aiheuttamia yhteiskunnallisia kustannuksia pitää arvioida määräajoin.
  2. Liikkumattomuuden yhteiskunnallisten kustannusten laskennan tulisi pohjautua eri-ikäisten mitattuun fyysiseen kuntoon sekä objektiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon yhdessä samanaikaisesti toteutettujen kyselyjen kanssa. Pelkät kyselyt tuottavat yleensä kaunisteltuja vastauksia.
  3. Raportissa esitettyjen kustannusten lisäksi tutkijat tunnistivat myös muita liikkumattomuuden aiheuttamia yhteiskunnallisia kustannuksia, joihin tulee kiinnittää erityistä huomiota tulevissa selvityksissä.
  4. Vaikuttavia ja kustannusvaikuttavia toimenpiteitä tulisi toteuttaa merkittävästi nykyistä enemmän liikkumattomuuden yhteiskunnallisten kustannusten aiheuttamiin riskiryhmiin, kuten elintapasairauksia omaaviin tai suuren riskin henkilöihin, syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin, kaiken ikäisiin huonon fyysisen kunnon omaaviin henkilöihin ja heikentyneen toimintakyvyn omaaviin ikääntyneisiin.