Vaarallisillakin potilailla pitää olla toivoa

Oikeuspsykiatrian potilailla on usein pitkä hoitoaika ja heidän saatetaan ajatella olevan toivottomia tapauksia. Saija Turpeisen tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että toivo on oikeuspsykiatrisen potilaan kantava voima.

TtM Saija Turpeisen hoitotieteen väitöskirja Substantiivinen teoria oikeuspsykiatrisen potilaan toivon ylläpitämisestä (The maintenance of hope in the treatment of a forensic psychiatric patient: a substantive theory) tarkastettiin 9.3.2018. Vastaväittäjänä oli apulaisprofessori Tarja Kvist (Itä-Suomen yliopisto).

 

 Kuka olet? Terveystieteiden maisteri Saija Turpeinen, hoitotieteet (yhteiskuntatieteiden tiedekunta).

Mitä tutkit? Tutkin oikeuspsykiatristen potilaiden toivoa, koska oikeuspsykiatriaan voidaan yhdistää toivottomia asioita ja ”vaarallisia potilaita”. Potilailla on pitkä hoitoaika, eikä välttämättä ajatella toisenlaista puolta tästä potilasryhmästä. Siksi tutkin toivoa.

Mitä tuloksia sait? Tuloksena syntyi substantiivinen teoria oikeuspsykiatrisen potilaan toivon ylläpitämisestä. Teoria muodostuu seuraavista käsitteistä: Toivo, joka on oikeuspsykiatrisen potilaan kantava voima. Oikeuspsykiatrinen hoitojärjestelmä ja oikeuspsykiatrian hoidon ammatillinen arvoperusta toimivat perustana potilaan toivon ylläpitämisessä. Oikeuspsykiatrisen hoidon interventiot ylläpitävät potilaan toivoa, jolloin se edistää potilaan toipumista interventioiden avulla. Potilaan läheiset ihmissuhteet hoidon aikana ylläpitävät potilaan toivoa.

Teoria sisältää potilaan ja hoitohenkilökunnan välisen vuorovaikutuksen, potilaan ja läheisten välisen vuorovaikutuksen sekä läheisten ja hoitohenkilökunnan välisen vuorovaikutuksen.

Keskeisenä sosiaalisena prosessina on yhteistyö näiden toimijoiden välillä hoidon kaikissa vaiheissa.

Mikä oli parasta tutkimuksen teossa? Parasta oli tutustua uusiin ihmisiin, kuten muihin tutkijoihin. Oli mielenkiintoista tavata ja kohdata oikeuspsykiatrisia potilaita ja heidän läheisiään, ja päästä kuulemaan heidän tarinansa. Mukavaa oli myös päästä tutustumaan erilaisiin organisaatioihin hoitavien henkilöiden näkökulmasta.

Mikä oli hankalinta? Hankalinta oli aluksi ajan löytäminen, koska tekemistä oli paljon. Vähitellen tutkimuksen edetessä omaa ajankäyttöä oppi hallitsemaan tehokkaammin.

Mitäs nyt?  Olen töissä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa psykiatrian ylihoitajana. Varmaan tutkimus jollakin tavalla tulee yhdistymään työhöni ja tulevaisuuteeni. Joitakin ajatuksia ja ideoita on mielessä.