Uupumus sattuu

Riikka sairastui työuupumukseen väitöskirjaa tehdessään. Burnoutiin liittyy rankkoja fyysisiä oireita. Oireista syntyy noidankehä, jossa kropan vaivat pahentavat ahdistusta, ja ahdistus pahentaa muita oireita.

Vatsaan koskee koko ajan, vessassa saa juosta tunnin välein. Vatsakivun takia ei saa nukuttua, ja unettomuus pahentaa stressiä. Sydän hakkaa, muisti pätkii ja vähäisetkin asiat aiheuttavat suurta ahdistusta.

33-vuotias Tampereen yliopiston tohtoriopiskelija Riikka sairastui työuupumukseen heti tutkimustyön alkumetreillä. Vatsaoireet, unettomuus ja kyvyttömyys rentoutua olivat alkaneet jo gradun teon aikana. Riikka teki gradua itselleen tärkeästä aiheesta ja halusi jatkaa aiheen tutkimista väitöskirjassa, joten kunnianhimo oli korkealla.

Hän ajatteli, että jaksaa rutistaa gradun loppuun koska sen jälkeen saa levätä apurahaa hakiessa, mutta toisin kävi.

– Sain heti kolmen vuoden apurahan väikkärin teolle, mikä on aivan uskomattoman hieno juttu. Haaveilemaani kunnon taukoa en kuitenkaan saanut maisteriksi valmistumisen jälkeen, koska aloitin väitöskirjan teon melkein saman tien.

 

Muutaman kuukauden kevyemmän työjakson aikana stressioireet vähenivät, mutta palasivat rytinällä kun Riikka aloitti väitöstutkimuksen yliopistolla. Tämä on tyypillistä uupumukselle. Tuttu työympäristö laukaisee oireet helposti.

Pitkään kestänyt stressi aiheutti Riikalle pahoja niska-, kaulalihas- ja purentaongelmia, mielialavaihteluita, sykkeen nousua, muistivaikeuksia, keskittymiskyvyttömyyttä ja muita kognitiivisia ongelmia. Pahimmassa vaiheessa ainut asento, missä Riikan oli hyvä olla, oli selällään lattialla.

Yllättävien oireiden joukkoon lukeutui haaroissa oleva intensiivinen kutina, jolle ei löytynyt muuta syytä kuin stressi. Kortisonivoide onneksi auttoi.

Puolitoista vuotta väitöskirjan tekemisen jälkeen tilanne oli jo vakava. Riikka yritti tehdä tutkimusta kotoa käsin, koska ei pystynyt tulemaan kampukselle, vaan sai paniikkikohtauksia. Sitten henkilökohtaiseen elämään tuli hankala tilanne, ja Riikan vointi romahti, jolloin hän jäi sairauslomalle. Diagnoosina oli sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

 

Asiantuntevan hoidon saaminen ei ollut helppoa. Apurahalla työskentelevä jatko-opiskelija ei ole oikeutettu opiskelijaterveydenhuoltoon eikä myöskään työterveyspalveluihin.

Riikan kokemus julkisesta terveydenhuollosta oli huono. Terveysasemalääkäri sanoi heti, ettei hän osaa hoitaa tällaisia asioita. Riikan mukaan lääkäri laittoi viestiä mielenterveyspuolelle, josta vastattiin, ettei Riikka ole tarpeeksi huonossa kunnossa päästäkseen sinne, mutta terveysasemalääkäri voisi määrätä mielialalääkkeet. Lääkäri ei kirjoittanut sairauslomaa, ja tilanne junnasi paikallaan.

Lopulta Riikan äiti tarjoutui maksamaan käynnin yksityiselle lääkärille, ja vasta sieltä Riikka koki saavansa apua. Psykiatrin kanssa ahdistukseen ja uniongelmiin etsittiin sopiva lääkitys, ja Riikka hakeutui Kelan tukemaan psykoterapiaan. Yksityinen hoito kävi kalliiksi, mutta siinä vaiheessa ei ollut vaihtoehtoja.

 

Oli suuri helpotus saada selville, että voin jäädä sairauslomalle ja apuraha menee tauolle siksi aikaa.

 

Kun Riikka tajusi olevansa niin sairas, että hän joutuu jäämään töistä pois pidemmäksi aikaa, hän koitti löytää tietoa, miten tilanteessa tulisi toimia. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi.

– Olisin tarvinnut tietoa ihan käytännön asioista: kulkuoikeuksista yliopistolle, työhuoneen mahdollisesta luovutuksesta sairausloman aikana ja apurahaan liittyvistä käytännön asioista.

Hän etsi vastauksia yliopiston verkkosivuilta ja kyselemällä muun muassa oman tiedekuntansa hallinnolta, mutta turhaan. Joihinkin kysymyksiin löytyi apua, mutta monet sivuutettiin. Voimia vastausten vaatimiseen ei olisi ollut yhtään. Työyhteisössä hän koetti ottaa työhön liittyviä ongelmia esiin, mutta tunsi, että niitä vähäteltiin. Tämä luonnollisesti lisäsi ahdistusta.

Lopulta Riikka jäi sairauslomalle ilmoittamatta asiasta yliopistolla kenellekään muulle kuin väitöskirjansa ohjaajalle. Jälkeenpäin hän kuuli, että esimerkiksi ammattiyhdistys Tampereen yliopiston tieteentekijät ry:n (Tatte) puoleen olisi voinut kääntyä ja saada tietoa ja tukea tilanteessa.

– En aluksi edes tiennyt, että apurahatutkija voi jäädä sairauslomalle ja saada Kelalta sairauspäivärahaa. Luulin, että kolmen vuoden apuraha juoksee koko ajan, tein tutkimusta tai en. Oli suuri helpotus saada selville, että voin jäädä sairauslomalle ja apuraha menee tauolle siksi aikaa, Riikka sanoo.

Hän kaipaisi selkeää ja helposti löydettävää ohjeistusta, kuinka tulee toimia, jos joutuu jäämään tutkimustyöstä pidemmäksi aikaa pois.

– Tietopaketti otsikolla ”Hei, jos olet apurahatutkija burnoutissa, katso tätä”, hän nauraa.

 

Pitkälle sairauslomalle jäädessään Riikka päätti, että nyt on aika saada itsensä kuntoon. Hän pyrki lääkkeiden ja terapian lisäksi auttamaan itse itseään kaikin keinoin. Se tarkoitti säännöllistä elämänrytmiä, terveellistä ruokaa ja urheilua. Riikka ihastui kuntonyrkkeilyyn, ja vaihtoi lajin myöhemmin vielä rankempaan potkunyrkkeilyyn. Rauhoittavista lajeista hän on harrastanut joogaa.

– Kun keho on jatkuvilla ylikierroksilla, rankka liikunta auttaa purkamaan kierroksia. Siinä vaiheessa kun pystyy jo hieman rentoutumaan, jooga ja esimerkiksi rentoutumisharjoitukset alkavat auttaa.

Hän yritti palata töihin ensimmäisen kerran elokuussa 2017, mutta silloin vointi ei vielä ollut tarpeeksi hyvä. Vuoden 2018 alussa hän palasi uudelleen yliopistolle, tällä kertaa paljon luottavaisemmalla mielellä.

– Olen ollut vasta lyhyen aikaa takaisin, mutta nyt tuntuu, että pystyn olemaan täällä ja työnteko onnistuu.

Mikä tällä kertaa on erilaista? Vastaus tulee suorasukaisesti:

– Minulla on hyvät lääkkeet. Jonkun verran piti etsiä sopivaa komboa, mutta nyt lääkitys toimii.

– Lääkkeet eivät ole ainoa ratkaisu, mutta ne auttavat, kun tilanne on pahimmillaan. Kun kaikki ei tunnu kaatuvan päälle, voi alkaa purkamaan suurempia elämäntilanteeseen ja työhön liittyviä solmuja, ja keksiä keinoja, miten saisi stressiä vähennettyä.

Tavoitteena on, että jossain vaiheessa lääkityksen voi jättää pois. Vielä ei ole sen aika.

– Nyt taas tunnistan itseni omista reaktioistani enkä ylireagoi jatkuvasti kaikkeen, vaan olen sellainen minä, joka koen muutoinkin olevani. Se on kiva tunne.

 

Riikka kertoo olleensa koko elämänsä ajan huono nukkuja. Jos elämässä on ongelmia tai jännitystä, unet kärsivät heti. Niin kävi jo gradua tehdessä.

– Pelkkä nukkumattomuus aiheuttaa voimakkaita oireita. Se varmaankin aiheutti tilanteen kärjistymisen. Kun keho ei palaudu yön aikana, totta kai seuraava päivä on vielä pahempi. Kun tätä jatkuu neljä kuukautta, tilanne on aika paha. Ja kun sitä jatkuu kaksi vuotta, tilanne on tosi paha.

Hän kertoo myös tehneensä töitä nykivällä tavalla deadlinesta deadlineen – kuten usein yliopistolla on tapana. Tasaisempaa työrytmiä hän opettelee koko ajan.

Tutkimuksen tekoon liittyy Riikan mielestä omat erityispiirteensä. Moni yliopistolainen saa tutkia itselleen tärkeää aihetta, josta on innostunut. Se voi johtaa siihen, että työtä ei malta jättää työhuoneelle, vaan se on ajatuksissa melkein koko ajan.

– Rakas tutkimusaihe voi olla huono juttu, koska siitä ei pääse eroon vapaa-ajallakaan, Riikka sanoo.

– Karu totuus on myös se, että moni pätkätöitä tekevä tutkija lepää työttömyysjaksoilla, ja painaa täysillä silloin kun on töissä. Tällöin muodostuu absurdi tilanne: Jos tilanne on siinä suhteessa erinomainen, että saa aina uuden rahoituksen vanhan loputtua, lepotaukoja ei ole eikä stressi pääse purkautumaan. Tämä ei ole kestävää.

 

Moni pätkätöitä tekevä tutkija lepää työttömyysjaksoilla, ja painaa täysillä silloin kun on töissä.

 

Sairausloma on opettanut asioita. Haastattelupäivän hän on varannut vapaaksi muilta töiltä, koska tietää että jännittävässä haastattelutilanteessa on tarpeeksi työtä. Hän haluaa kuitenkin kertoa tarinansa siksi, että hän voisi ehkä auttaa ja antaa tietoa muille, jotka ovat ajautumassa uupumukseen.

Eniten hän toivoo, että apurahatutkijoiden tukea ja ohjeistusta parannettaisiin yliopistossa. Hän on kertonut avoimesti uupumuksestaan työtovereille ja pitänyt jopa ex tempore puheenvuoron konferenssissa työuupumuksestaan ja saanut avoimuudestaan hyvää palautetta.

– Ylistressaantuminen on ristiriitainen aihe, samaan aikaan paljon puhuttu, mutta kuitenkin vaiettu. Huomasin, että aihe koskettaa monia etenkin yliopistossa, joka on täynnä ylistressaantuneita ihmisiä, Riikka sanoo

Burnoutista kertovissa lehtijutuissa oireet sivuutetaan lyhyesti mainitsemalla ehkä tunteiden hallintaan liittyvistä ongelmista ja väsymyksestä.

– Haluaisin oman kokemukseni kautta tuoda stressioireet niin käsin kosketeltavaksi, että ihmisten on pakko katsoa peiliin ja huomata omat oireensa ja ymmärtää hakea apua.

Riikan nimi on muutettu.

Teksti Tiina Lankinen
Kuvitus Jonne Renvall

Apurahatutkijalle tukea sairastuessa

  • Ota yhteyttä oman tiedekunnan hallintoon, esimerkiksi talousvastaavaan tai hallintopäällikköön. Myös henkilökunnan luottamusmiehet auttavat.
  • Ota yhteyttä apurahan myöntäjään. Eri rahoittajilla voi olla erilaisia ehtoja. Lisäksi kannattaa olla yhteydessä eläkelaitos Melaan ja selvittää MYEL-vakuutuksen ja sairauspäivärahan tilannetta.
  • Tieteentekijöiden liiton apurahaoppaasta löytyy kattavasti tietoa apurahatutkijan oikeuksista.