Kappale suomalaista yliopistohistoriaa


Markku Heikkilä ja Antti Karisto: Lahden keskuksesta Palmeniaksi. Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus yhteiskunnallisen vaikuttamisen asialla. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 2017.
176 s.

 

Mikä: Lahden keskuksesta Palmeniaksi -teos on kattava kuvaus akateemisen täydennyskoulutusorganisaation elinkaaresta: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen synnystä, hallinnollisista organisaatiomuutoksista Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniaksi sekä toiminnan kehitysvaiheista ja lopulta lakkauttamisesta yliopistollisena erillislaitoksena.

Kirjoittajat, emeritusprofessorit Markku Heikkilä ja Antti Karisto ovat koonneet laajan tutkimusaineiston: haastatelleet useita keskeisiä toimijoita sekä perehtyneet vanhoihin asiakirjoihin ja muuhun kirjalliseen aineistoon. Molemmat kirjoittajat ovat Palmenian toiminnan asiantuntijoita, sillä he ovat osallistuneet niin organisaation johtokuntatyöskentelyyn kuin sen tutkimus- ja koulutushankkeisiin. He osaavat kuitenkin etäännyttää itsensä ja tarkastella analyyttisesti täydennyskoulutustoiminnan ja avoimen yliopisto-opetuksen vaikuttavuutta sekä organisaatiomuutoksia viiden vuosikymmenen ajalta.

Kirjoittajat tuovat monipuolisesti esille akateemisen aikuiskoulutuksen syntyyn ja vuosikymmenten aikana Palmenian toimintaan vaikuttaneet yhteiskunnalliset ja aluepoliittiset muutokset, toiminnan taustalla ja keskiössä olleet henkilöt sekä taloudellisen kehityksen merkityksen. He osoittavat, miten rohkealla toiminnalla ja riskinotolla, mutta myös erilaisilla johtamistavoilla ja päätöksentekijöihin vaikuttamalla luotiin yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa, tai kuten kirjoittajat toteavat: yhteiskunnallisesti vuorovaikutteinen verstas.

Teoksen kehikkona on iso yliopistollinen ja aluepoliittisesti rakentunut täydennyskoulutusorganisaatio ja sen muutokset

 

Kiitämme: Teos on rehellinen ja myös kriittinen kuvaus täydennyskoulutusorganisaation synnystä ja kasvusta sekä lumosta ja lakkauttamisesta.

 

Moitimme: Organisaation monikerroksellisuus sekä täydennyskoulutuslaitosten määrä ja nimien monimuotoisuus saattaa haitata tarinan seuraamista, mikä ei ole kuitenkaan kirjoittajien vika.

 

Kenelle: Kirja on yliopistollisessa täydennyskoulutustoiminnassa työskennelleille ja työskenteleville tuttu kuvaus toiminnan todellisuudesta. Se on monivaiheinen kertomus täydennyskoulutuksesta ja yliopistollisista organisaatiomuutoksista, joiden taustalla vaikuttivat aluepolitiikka, innovatiivisuus ja riskinotto sekä lopulta toiminnan ”rakenteellinen kehittäminen”.

 

Jäi mieleen: Yliopistollisen tiedon ja käytännön työelämän taitava ja monipuolinen yhdistäminen yhteiskunnan muuttuvissa oloissa loi perustan täydennyskoulutuksen laadukkuudelle ja vaikuttavuudelle, ja kaikki rakentui toiminnan innovatiivisuudesta sekä henkilöstön yhteishengestä ja sitoutuneisuudesta, organisaatiomuutoksista huolimatta.

 

Taina Sylvander