Visiona maailman pelastaminen muovilta

Lääketieteellisten biomateriaalien tohtori vaihtoi leukaluun kasvattamisen ekologisten kosmetiikkapakkausten valmistamiseen. Suvi Haimi perusti yrityksen, koska kyllästyi muovin ylivaltaan ja sai tutkijakollegoilta ratkaisevaa kannustusta.

Lopullinen päätös syntyi yhdestä puhelinsoitosta. Lääketieteellisistä biomateriaaleista väitellyt tohtori oli hyvää vauhtia luomassa kansainvälistä akateemista uraa. Hän oli ottamassa vastaan apulaisprofessorin paikkaa Teksasin yliopistosta. Jokin kuitenkin hiersi.

– Mietin, mahdollistaako akateeminen ura oman visioni sataprosenttisen eteenpäin viemisen, Suvi Haimi kertoo nyt, muutama vuosi käänteentekevän puhelinsoiton jälkeen.

Istumme Haimin Sulapac-yrityksen toimistossa Helsingin Kampissa. Tilaa on runsaasti, sillä samoissa tiloissa toiminut toinen start up -yritys on muuttanut pois. Uutta tilaa kaivataan kasvavalle tiimille.

Haimi on kiitänyt haastatteluun toiselta puolen kaupunkia. Kyseessä on ollut tärkeä sijoituspalaveri. Sellainen, josta ei kieltäydytä, vaikka se sotkee aikataulut.

– Siellä on nyt tuoretta kahvia. Ottakaa, huikkaa Haimin kollega, entinen kemian tohtori ja nykyinen yrittäjä Petro Lahtinen.

 

Niin se puhelu. Sen Haimi soitti nimenomaan Lahtiselle. Tämä oli aiemmin hypännyt tutkijan uralta start up -yrittäjäksi. Lahtinen ja yhtiökumppaninsa Antti Pärssinen kehittivät 2010-luvun taitteessa puukomposiitista valmistetun kipsin.

Lahtisen ja Pärssisen rohkaisemana Haimi teki ratkaisunsa. Apulaisprofessuuri sai jäädä. Yhtiökumppaniksi Haimi sai Laura Kyllösen, jonka väitöskirjan Haimi oli ohjannut Tampereen yliopistossa. Lahtinen ja Pärssinenkin lähtivät mukaan osakkaiksi. Yhdessä ryhdyttiin toteuttamaan kunnianhimoista visiota. Se oli – ja on yhä – pelastaa maailma muovijätteeltä.

 

 

Syntyi yritys nimeltä Sulapac, joka kehittää biomateriaalisia kosmetiikkapakkauksia puukomposiitista. Pakkaukset syntyvät ruiskuvalamalla. Pakkauksia käyttävät muiden muassa suomalaiset kosmetiikkajätit Lumene ja Berner. Myös kansainvälisten brändien kanssa on käynnissä pilotteja.

Tähän pisteeseen ei kuitenkaan ole päästy helpolla. Ensimmäiset potentiaaliset pakkausten valmistajat, joille Haimi ja Kyllönen soittivat, ilmoittivat suoralta kädeltä, ettei aloittelevien yrittäjien idea ole toteutuskelpoinen.

Yrittäjät eivät kuitenkaan lannistuneet. Eivätkä he lannistuneet sittenkään, kun ensimmäinen käytännön kokeilu saatiin vihdoin tehtyä ja sen lopputuloksena oli epämääräinen limanvärinen klöntti. Se on Haimilla edelleen tallessa.

Joku epävarmempi olisi saattanut tässä vaiheessa jo luovuttaa, mutta yrittäjiä ajoi eteenpäin horjumaton varmuus siitä, että biomateriaaleista voi tehdä asioita, kunhan vain oikeat asetukset löytyvät.

Tämä varmuus oli hankittu Tampereen yliopistossa tutkimusryhmässä, joka teki 2000-luvulla uraa uurtavaa tutkimusta kasvattamalla biomateriaaleista ja rasvan kantasoluista leukaluun ihmiskehon sisällä. Jos kerran biomateriaalista pystyi muovaamaan toimivan kehonosan, kyllä siitä pitäisi yksi purnukkakin syntyä.

Ja syntyihän se lopulta. Nyt Sulapac tuottaa paitsi siroja luksuskosmetiikkapurkkeja, myös korurasioita. Seuraavaksi on tarkoitus laajentaa elintarvikepakkauksiin.

 

Suvi Haimi
*Syntynyt Tampereella.
*Filosofian maisteri Tampereen yliopistosta.
*Työskennellyt tutkijana Solu- ja Kudosteknologiakeskus Regeassa.
*Väitteli lääketieteellisten biomateriaalien alalta joulukuussa 2008. Väitöskirja ohjattiin Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteisohjauksessa, ja se oli ensimmäinen niin kutsuttua JOO-tohtorimallia edustava väitöskirja.
*Työskenteli tutkijana Hollannissa, Twenten yliopistossa 2011–2015. Jo siellä eräs professori kysyi, miksi Haimi työskenteli yliopistolla eikä yrittäjänä.
*Sulapacin toimitusjohtaja vuodesta 2016.

 

Tiedon lisäksi yrittäjiä on ajanut eteenpäin maailmantuska.

– Minua häiritsi se, ettei muoviongelmalle tehty mitään, vaikka vaihtoehtoja oli. Ihmettelin, miksei biomateriaaleja hyödynnetty laajemmin, kun ne kuitenkin olivat olemassa ja käytettävissä, Haimi kertoo.

Kysyntää ekologisille pakkauksille on. Ekologisuuden brändiarvo on oivallettu jo ajat sitten.

Siihen, että muovi pakkausmateriaalina todella syrjäytyisi vaihtoehtoisten pakkausten tieltä, on kuitenkin vielä matkaa.

– Lähivuosina se ei tapahdu. Ensin täytyy muuttaa asenteita. Kuten ajatuksia tuotteiden säilyvyydestä, Haimi sanoo.

Muoviin pakattu kosmetiikka säilyy käyttökelpoisena vuosia. Itse pakkaus taas säilyy vuosisatoja.

– Kysymys kuuluu, onko tuotteiden tarpeen säilyä niin kauan. Jos halutaan aidosti biohajoavia pakkauksia, vuosien säilyvyyden suhteen on tehtävä kompromisseja.

Haimi muistuttaa, että aidosti biohajoava materiaali on eri asia kuin erinäisten tuotteiden markkinoinnissa tiuhaan käytettävä termi ”biomuovi”. Jälkimmäinen tarkoittaa uusiutuvista luonnonvaroista valmistettuja pakkauksia, jotka ovat kemiallisesti täysin samanlaisia kuin öljypohjaiset muovipakkaukset. Myös kierrätysmuovista valmistetuista uusiomuovipakkauksista puhutaan ekologisina. Haimin mukaan nämä ovat ihan hyvä ajatus ja kierrättäminen kannatettavaa toimintaa, mutta lopullista ongelmaa – muovin liki ikuista eloa ekosysteemissä mikromuovina – niillä ei poisteta.

Biohajoava materiaali sen sijaan nimensä mukaisesti hajoaa luonnossa. Sulapacin kosmetiikkapakkaukset hajoavat käytön jälkeen ympäristöstä riippuen viikoissa tai kuukausissa, eikä niistä jää jälkeen mikromuoveja.

 

Muoviin pakattu kosmetiikka säilyy käyttökelpoisena vuosia. Itse pakkaus taas säilyy vuosisatoja.

 

Tavallisen kuluttajan on joskus vaikea erottaa, milloin hänelle myydään aidosti ekologista tuotetta ja milloin viherpestyjä mainospuheita. Jälkimmäinen on iso bisnes.

Silti vastuuta ekologisista valinnoista lykätään useimmiten juuri kuluttaja hartioille. Haimi toivoo, että myös teollisuus heräisi. Avainasemassa on etenkin metsäteollisuus, ja merkittävä rooli on myös suurten brändien omistajilla.

Myös päivittäistavarakaupalla olisi vaikutusvaltaa siihen, millaisia pakkausmateriaaleja niiden hyllyillä esiintyy. Kaupat kuitenkin vetoavat usein siihen, että kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan ekologisista pakkauksista sitä lisähintaa, jota niiden tuottaminen toistaiseksi vaatisi.

­ Tämä on usein kuultu argumentti, Haimi sanoo.

Hänen mukaansa se ei kuitenkaan kelpaa vastaukseksi loputtomiin.

Sulapacin strategia on ollut lähteä liikkeelle luksustuotteilla, joiden käyttäjät eivät ole kovin hintaherkkiä. Kun tuotannon volyymi kasvaa, myös pakkausten hinnat halpenevat.

­ Hintatietoiset asiakkaat tulevat sitten toisessa aallossa.

Teksti Hanna Hyvärinen
Kuvat Petri Vanhanen

 

Paras oppi yliopistosta:

Väitöskirja oli kuin ajokortti. Sen suorittamisen ansiosta tiedän, kuinka syvälle täytyy mennä materiaalintuntemuksessa, ennen kuin sitä voi alkaa soveltaa uudelle alueelle. Sen ansiosta myös opin, että uraa uurtavien asioiden tekeminen on mahdollista. Ryhmämme oli alansa paras maailmassa, ja siitä opin, että jos haluaa tehdä jotain todella merkittävää, siinä on oltava maailman paras.

Paras muisto:

Olin hakemassa jatko-opiskelijaksi ja Regean saunaillassa samoilla lauteilla istui kudosteknologiatutkimuksen professori Riitta Seppänen-Kaijansinkko. Kysyin häneltä, voisinko ryhtyä tekemään väitöskirjaa. Riitta otti minut siipiensä suojaan ja mahdollisti tutkimusuran lentävän lähdön yliopistossa.

Neuvo omasta innovaatiosta haaveilevalle:

Mahdollisuuksia on rajattomasti. Jos haluaa tehdä jotakin, kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä muihin osaajiin ja kysyä neuvoja. Silläkin uhalla, että tekee itsensä naurunalaiseksi. Kannattaa myös ajoissa tunnistaa, mitä itse osaa ja mitä tarvitaan muilta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse osata itse.

 

Sulapac

*Yritys kehittää ja valmistaa biohajoavia kosmetiikkapakkauksia ja korurasioita puukomposiitista. Lähivuosina tuotantoa on tarkoitus laajentaa myös elintarvikepakkauksiin.

*Voitti syksyllä 2017 peräti kolme kansainvälistä innovaatiopalkintoa.

*Yritys voitti Monacon Luxe Pack in Green -palkinnon parhaasta ekologisesta pakkausratkaisusta. Pariisissa se sai kauneusalan Sustainable Beauty Awards -kisan pakkauspuolen pääpalkinnon. Samassa sarjassa kisasi muiden muassa kosmetiikkajätti L’Oréal. Samalla viikolla tuli voitto kiertotalouden innovaatioihin keskittyvästä Green Alley -kisasta.

 

Kesko pohtii ruuan myyntiä omiin astioihin,
S-ryhmä panostaa kierrätykseen

 

Muovin aiheuttamiin ongelmiin on herätty maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi Iso-Britanniassa jotkut päivittäistavarakaupat ovat ryhtyneet toimiin muovin siivoamiseksi hyllyistään. Brittiläinen kauppaketju Iceland Foods on julistanut aikovansa muuttua muovittomaksi viidessä vuodessa, vuoteen 2023 mennessä. Myös pääministeri Theresa May on vaatinut kauppoihin muovivapaita hyllyjä ja muovittamattomia tuoretuotteita.

Ajatuksena on, että isot kauppaketjut voivat omilla linjauksillaan luoda painetta tuottajien suuntaan, jotta nämä panostaisivat vaihtoehtoisiin pakkaustapoihin.

 

Suomalaiset päivittäistavarakaupan jätit Kesko ja S-ryhmä ovat toistaiseksi varovaisempia.

Keskon muovilinjauksen kärkenä on muovisten ostoskassien ja pikkupussien käytön vähentäminen. Etenkin niin kutsuttuja hevi-pusseja – ohuita pikkupusseja, joihin pakataan etenkin hedelmiä ja vihanneksia – pyritään korvaamaan muilla vaihtoehdoilla. Kauppojen kassoilla ei myöskään enää ole tarjolla pikkupussirullia, vaan pussi täytyy tarvittaessa erikseen pyytää.

– Vuoden 2017 aikana pikkupussien käyttö väheni 20 prosenttia. Se tarkoittaa miljoonia pusseja, sanoo Keskon päivittäistavarakaupan vastuullisuuspäällikkö Timo Jäske.

S-ryhmän ruokakaupoissa muovisten hevi-pussien vaihtoehdoksi tarjotaan biopusseja ja kestohevipusseja. Biopussien menekki kasvoi viime vuonna 20 prosenttia. Muovisten hevipussien käyttö väheni 52 miljoonalla kappaleella.

Molemmat kaupparyhmät ovat tehneet niin kutsutun muovikassisitoumuksen, jossa ne ovat ympäristöministeriön johdolla sitoutuneet vähentämään muovikassien ja -pussien käyttöä. Periaatteeseen ovat sitoutuneet myös Lidl, Stockmann ja Tokmanni.

 

Vuoden 2017 aikana pikkupussien käyttö väheni 20 prosenttia. Se tarkoittaa miljoonia pusseja.

 

Muovipussien lisäksi S-ja K-ketjut pyrkivät vähentämään mikromuovien käyttöä. S-ryhmän omissa kosmetiikka- ja pesuainetuotteissa ei ole käytetty mikromuoveja vuoden 2015 jälkeen. Keskon kosmetiikkatuotteissa, kuten Pirkka-merkin tuotteissa mikromuovit ovat jääneet pois vuoden 2018 alusta. Pesuaineet tulevat perässä.

– Tällä halusimme näyttää esimerkkiä myös isoille kosmetiikkabrändeille, Keskon Timo Jäske sanoo.

Toisin kuin Britanniassa, suomalaiset kaupan jättiläiset eivät ole innokkaita aktiivisesti ohjaamaan yhteistyökumppaneitaan muovittomuuteen. Asiaa viedään mieluummin eteenpäin omien merkkien kautta ja yhteistyössä.

Jotain on jo saavutettukin:

– Yksi iso ongelma ovat kalojen kuljettamisessa käytettävät styrox-pakkaukset. Olemme kehittäneet yhdessä Stora Enson kanssa Eco Fish Boxin, eli pahvisen laatikon kalankuljetukseen. Tavoite on, että vuoden 2018 loppuun mennessä puolet Keskon kalatoimituksista hoituisivat pahvilaatikoissa, Jäske sanoo.

Myös S-ryhmä on ollut mukana pakkausten pilotoinnissa, mutta tarkkoja tavoitteita vaihtoehtoisten pakkausten käytölle ei ole asetettu. Sen sijaan esimerkiksi S-ryhmän paistopisteiden leipäpussien muovi-ikkuna valmistetaan tätä nykyä biohajoavasta, kompostoitavasta muovista. Keskolla taas esimerkiksi tulppaanikimput pakataan vastedes muovin sijaan paperikääreeseen.

Kaupat pyrkivät nyt korvaamaan kertakäyttöisiä hevi-pusseja kesto- ja biopusseilla.

 

Vaihtoehtoisten pakkausten ongelmana on niiden kallis hinta.

– Kysymys kuuluu, ovatko kuluttajat valmiita maksamaan ekologisesta pakkauksesta, kun vierestä saisi vastaavan tuotteen muoviin käärittynä halvemmalla. Toinen kysymys on vaihtoehtoisten materiaalien tuotantovolyymi. Sen täytyy olla riittävän iso, Jäske sanoo.

S-ryhmän vähittäiskaupan vastuullisuuspäällikkö Senja Forsman puolestaan muistuttaa pakkausten kestävyys- ja turvallisuusvaatimuksista.

– Pakkauksen on kestettävä koko logistinen ketju tehtaalta koteihin asti. Sen tehtävä on suojata elintarvikkeita. Huonon pakkauksen vuoksi syntyvä hävikki on vielä suurempi ympäristöongelma kuin muovin käyttö pakkauksissa, Forsman huomauttaa.

 

Molemmista ketjuista heitetäänkin palloa kuluttajille. Sekä Jäske että Forsman toivovat, että kuluttajat kierrättäisivät muovia, jotta sitä voidaan uusiokäyttää.

– Kuluttaja voi myös pohtia, millaiseen pussiin pakkaa hedelmänsä ja valitseeko kassalla muovi- vai kestokassin, Forsman sanoo.

Entä voiko kuluttaja tulla kauppaan oman kestoastian kanssa ja ostaa esimeriksi lihat tai salaatit ja muut valmisruuat siihen?

– Tämä on tosi hyvä kysymys. Siinä täytyy ratkaista hygieniakysymykset ja vaakoihin ja punnitsemiseen liittyviä asioita, mutta tätäkin pohditaan parhaillaan, Jäske sanoo.

– Olemme keskustelleet mahdollisuuksista pakata salaattibaarin antimet omaan astiaan, mutta toistaiseksi tämä vaihtoehto on liian haasteellinen. Esimerkiksi salaattibaarien vaa’at on taarattu myymälöiden omien pakkausten mukaan, jolloin niistä ei koidu asiakkaalle kustannuksia. Omalle astialle tätä ei voida vielä tarjota, vastaa Forsman.

Teksti Hanna Hyvärinen
Kuva Jonne Renvall