Ulkomailta rekrytoidut hoitajat eivät jää

Toimintatutkimuksen keinoin haluttiin paitsi tunnistaa ongelmia, myös auttaa työyhteisöjä kehittämään kulttuurien välistä työtä ja vuorovaikutusta, kertoo tutkimusta johtanut professori Pirkko Pitkänen.

Sosiaali- ja terveysalan työpaikat kansainvälistyvät Suomessa. Tutkimuksessa kehitettiin työtapoja, joilla sujuvoitetaan kulttuurien välistä työtä.

Kulttuurien välinen yhteistyö hoitoalalla tuo kitkaa etenkin kielitaidon vuoksi, mutta tämähän tiedettiin jo. MULTI-TRAIN-toimintatutkimus lähti käyntiin melko yksinkertaisesta vaikuttimesta – tutkijoiden kyllästymisestä.

– Monikulttuurisia työyhteisöjä on tutkittu vuosia, ja kerta toisensa jälkeen tutkimuksissa todetaan samat ongelmat. Suurimpia esteitä monikulttuuriselle yhteistyölle ovat kielitaidon puutteet ja ammatillisen osaamisen päivittämisvaatimukset, sanoo Pirkko Pitkänen, koulutuspolitiikan ja monikulttuurisuuskasvatuksen professori Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta.

Kun tulokset toistuvat, se on merkki siitä, että asiat eivät muutu.

­– Halusimme kokeilla saisimmeko muutoksia aikaan, jos paitsi kartoittaisimme ongelmia tutkimuksen keinoin, myös auttaisimme työyhteisöjä korjaamaan ongelmia.

Tampereen yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteisessä MULTI-TRAIN-hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin kulttuurien välistä työtä viidessä sosiaali- ja terveysalan yksikössä: Hatanpään sairaalassa, Karhulan sairaalassa, Koukkuniemen vanhainkodissa, Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ja hoivayritys Mainio Vireessä (nykyään osa Mehiläistä). Työn tekemisen tapoja kehitettiin tiiviissä yhteistyössä työyhteisöjen kanssa.

Tutkimusta rahoitti Suomen Akatemia.

 

Sosiaali- ja terveysalan työpaikat kansainvälistyvät kolmea tietä. Suomeen muuttaneet ihmiset joko kouluttautuvat täällä sote-alalle tai heillä on lähtömaassa hankittu koulutus, tai sitten ulkomailta rekrytoidaan suoraan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia Suomeen.

MULTI-TRAIN-tutkimuksessa mukana olleista organisaatioista neljässä oli suoraan ulkomailta rekrytoitua henkilöstöä, mutta määrät olivat pieniä.

– Kansainvälinen rekrytointi on monimutkainen prosessi, joka vaatii valtavaa työmäärää sekä Suomessa että työntekijöiden lähtömaassa, sanoo väitöskirjatutkija, projektiasiantuntija Päivi Vartiainen Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Suoria kv-rekrytointeja on kokeiltu Suomessa vuodesta 2008 alkaen, jolloin käynnistettiin nelivuotinen pilottiohjelma filippiiniläisten sairaanhoitajien rekrytoimiseksi. Filippiiniläiset hoitajat aloittivat työt harjoittelijoina ja kävivät samalla täydennyskoulutusta pätevöityäkseen laillistetuiksi sairaanhoitajiksi Suomessa. Tällä hetkellä Filippiineiltä on tullut noin 300 hoitajaa Suomeen töihin.

Lisäksi Espanjasta ja Kreikasta on tehty sairaanhoitajien suorarekrytointikokeiluja 2010-luvulla.

Kun hoitoalaa uhkaavan työvoimapulan koettiin väistyneen, into kansainväliseen rekrytointiin laantui.

Hatanpään sairaalassa haastatellut työntekijät eivät pitäneet kansainvälistä rekrytointia taloudellisesti järkevänä, ja suomen kieltä heikosti osaavat työtoverit koettiin kiireisessä työssä joskus jopa rasitteeksi. Toisaalta filippiiniläisten kliinistä osaamista arvostettiin.

–  EU ja ETA-maista tulevien hoitajien laillistaminen on sujuvaa, mutta hoitajien pysyvyys on heikkoa, Vartiainen kertoo.

 

Kulttuurierot eivät johdu vain kansallisista tai kielellisistä eroista. Eroja tilanteiden tulkintoihin työpaikalla tuovat myös alueelliset, organisatoriset, koulutukselliset ja etniset taustat.

Tampereen yliopiston tutkija Katja Keisala teki tutkimusta Karhulan sairaalassa Kotkassa ja Koukkuniemen vanhainkodissa Tampereella.

Tutkimus alkoi laajalla haastattelukierroksella ja kehittämisryhmien perustamisella työyhteisöihin. Kehittämisryhmien kanssa suunniteltiin työyhteisökohtaisesti räätälöityjä koulutuksia ja muita interventioita, ja ne pantiin toimeen. Lopuksi arvioitiin toiminnan vaikutuksia ja suunniteltiin yhdessä tulevaisuudessa tarvittavia toimia.

Tutkimuksen aikana kehitetyistä työtavoista on jäänyt Koukkuniemeen esimerkiksi kootut mentorointiohjeet ja sijaisten perehdyttäminen työhön aiempaa huolellisemmin vakityöntekijöiden ohjauksella.

­­–  Koukkuniemi on esimerkki työyhteisöstä, joka todella otti uudet opit käyttöön, Keisala kertoo.

 

Tutkimustuloksista julkaistiin kirja Tavoitteena sujuva arki. Kulttuurien välinen työ sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöissä. Toim. Pirkko Pitkänen, Katja Keisala ja Vuokko Niiranen.

 

 

Sote-työntekijät Suomessa

*Sote-ammateissa työskenteli vuoden 2014 lopussa 385 482 henkilöä, 17 prosenttia Suomen työssä käyvästä väestöstä.

*Syntyperältään muita kuin suomalaisia heistä oli 4,6 prosenttia.

*Lääkäreistä ulkomaalaistaustaisia oli 8,6 prosenttia, sairaanhoitajista 4 prosenttia ja lähihoitajista 3,8 prosenttia.

(THL Tilastoraportti 1/2018)

 

Teksti Tiina Lankinen

Kuva Jonne Renvall