Zen3

Tiina Lankinen

 

Vuoden päättyessä ihmismielen valtaa tarve summata kuluneen vuoden huippukohdat ja aallonpohjat, saavutukset ja opit. Näin oli ainakin oman ystäväpiirini laita, kun Facebook täyttyi ”tänä vuonna tällaista, nyt uutta kohden” -katsauksista vuoden viimeisinä päivinä.

Jälkeenpäin vuoden voi tiivistää tarinaksi, mutta oikeasti vuoden kulkuun on mahdotonta vaikuttaa silloin kun se on alkamassa. Ei edes niillä paljon puhutuilla uuden vuoden lupauksilla. Vain siihen voi vaikuttaa, mitä teen tänään, miten puhun tänään ja miten suhtaudun asioihin juuri nyt. Pienistä valinnoista syntyy suunta, johon tänä vuonna kuljen.

Tämä on hyvä muistaa nyt, kun Tampereen yliopisto on aloittanut viimeisen vuotensa entisessä muodossaan. Vuoden 2019 alussa muodostamme uuden korkeakouluyhteisön Tampereen ammattikorkeakoulun ja Tampereen teknillisen yliopiston kanssa. Tavoitteet ovat korkealla. Uuden korkeakoulun halutaan olevan kansainvälisesti kilpailukykyinen, huipputiedettä tuottava opinahjo.

Ulospäin Tampere3-hankkeen eteneminen on vaikuttanut nykivältä. Välillä yhdistymistä ovat hidastaneet lainsäädännön esteet, välillä erimielisyyttä on ollut aikataulusta ja hankkeen johtohahmot ovat vaihtuneet. Kuitenkin korkeakoulujen yhteenliittymä on edennyt jatkuvasti niin tutkimuksen, opetuksen kuin hallinnon saralla. Eräs kollegani sanoi, että hän tuntee jo olevansa samaa työyhteisöä naapurikorkeakoulujen kollegojen kanssa, koska töitä järjestelmien yhdistämisen eteen on tehty jo pitkään.

Jos Tampere3-urakkaa katsoo vuoden mittaisena möykkynä, jäljellä oleva työmäärä voi tuntua melkoiselta. Mutta kun muutos tehdään yksi kokous, yksi sähköposti, yksi idea, päätös tai toteutus kerrallaan, se on mahdollinen.

 

Kirjoittaja on Aikalaisen vastaava toimittaja.