Mielen voimaa

Entinen Karhu-ryhmän johtaja Harri Gustafsberg ryhtyi tutkimaan paineensietokyvyn parantamista, koska aiheesta oli olemassa vain vähän tieteellistä tietoa. Tuloksista on hänen mukaansa hyötyä kaikille, jotka kohtaavat työssään stressiä.

 

Ampua vai ei? Tällaisia, mahdollisesti kuolemaan johtavia päätöksiä poliisit joutuvat tekemään erittäin nopeasti ja kovassa paineessa.

Tutkija Harri Gustafsberg kollegoineen simuloi poliiseille vastaavia ääritilanteita tutkiakseen, mitä ihmisten ymmärrykselle tapahtuu stressaavissa tilanteissa ja miten paineensietokykyä voi parantaa. Gustafsberg väittelee aiheesta helmikuussa.

 

Tutkimuksessa poliisit jaettiin kahteen ryhmään. Interventioryhmä sai tietoa siitä, mitä ihmisissä tapahtuu paineisissa tilanteissa. Lisäksi ryhmä teki mielikuva-, keskittymis- ja hengitysharjoituksia useita kertoja päivässä. Verrokkiryhmä ei saanut valmennusta.

Molemmat ryhmät vietiin täysissä varustuksissa kuvitelluille tapahtumapaikoille, kuten hylättyyn varastoon tai asunnolle. Näyttelijöiden sekä valaistuksen ja äänien avulla tilanteista luotiin mahdollisimman todentuntuisia ja äärimmäisen stressaavia. Poliisit joutuivat tilanteisiin, joissa ihmiset uhkasivat toisten henkeä.

Tulokset olivat selviä. Valmennusta saaneet poliisit huomasivat ympäristöstään selvästi enemmän vaaratilanteita kuin verrokkiryhmän poliisit, ja pystyivät siten tekemään parempia päätöksiä.

– Kun taidot säädellä itseä, fysiologiaa ja tunteita lisätään teknisiin ja taktisiin taitoihin, kokonaisuudesta tulee erittäin tehokas, Gustafsberg sanoo.

Vaikka Gustafsberg kollegoineen tutkii henkistä suorituskykyä juuri poliisien työssä, hän uskoo, että valtaosa työpaikoista voi hyötyä tuloksista.

– Tulevaisuudessa pärjäävät ne, jotka ymmärtävät, mitä itsessä tapahtuu suhteessa ympäristöön.

 

Kymmenen vuotta sitten Gustafsberg työskenteli poliisin valtakunnallisessa valmiusyksikössä Karhussa kouluttajana ja operatiivisena johtajana. Karhu-ryhmä halusi lisää tietoa stressin ja paineen sietämisestä sekä henkisen kapasiteetin kehittämisestä. Hyvää kouluttajaa ja tieteellistä tietoa ei kuitenkaan löytynyt Suomesta eikä juuri maailmaltakaan.

– Missään ei oltu tehty empiiristä tutkimusta siitä, miten tilannetietoisuutta ja päätöksentekokykyä voi parantaa paineisissa tilanteissa. Puhutaan, että armeijat maailmalla olisivat tehneet tällaisia tutkimuksia, mutta ei niitä ainakaan ole missään julkaistu. Silloin syntyi päätös alkaa opiskella aihetta.

Vuonna 2013 Gustafsbergia pyydettiin mukaan ensimmäisiin Toronton yliopiston tutkimushankkeisiin. Gustafsbergin poliisin työssään testaamat ja hyviksi havaitsemat harjoitteet pääsivät tieteelliseen myllyyn.

– Kun menetelmää tutkittiin ja huomattiin, miten toimiva se oli, se oli itse asiassa todella yllättävää, Gustafsberg sanoo.

Gustafsbergin ja hänen kollegoidensa kehittämä iPREP-menetelmä otettiin vuoden 2016 alussa käyttöön Suomen poliisikoulutuksessa.

– Heti, kun ensimmäiset tutkimustulokset valmistuivat ja näimme vaikutuksen, menetelmä otettiin mukaan poliisien peruskoulutukseen. Tiedettä pitäisikin tehdä niin, että tarve lähtee työelämästä ja tutkimus selvittää, ovatko asiat totta vai ei. Jos vaikutusta on, tutkimuksen pitää palata palvelemaan työelämää.

Koulutusta ovat lisäksi saaneet poliisikouluttajat Kanadassa, Islannissa ja Yhdysvalloissa Illinoisin osavaltiossa.

 

Tulevaisuudessa pärjäävät ne, jotka ymmärtävät, mitä itsessä tapahtuu suhteessa ympäristöön.

 

Vaikka harvassa työssä tilanteet ovat yhtä äärimmäisiä ja vaarallisia kuin poliiseilla, mielen tulkinta stressaavasta tilanteesta voi muillakin aloilla haitata työskentelyä ja sumentaa päätöksentekokykyä.

Yksi voi kokea stressaavaksi meluisan työympäristön, toinen jatkuvan muutoksen, ja kolmas kuormittaa itse itseään tekemällä jatkuvasti montaa asiaa samanaikaisesti. Stressaavaksi koettu tilanne aiheuttaa fysiologisia oireita, kuten pulssin kiihtymistä.

Gustafsberg sanoo, että mielen ja kehon reaktioita stressaavissa tilanteissa pitää ensin ymmärtää. Sen jälkeen työpaikoilla tulisi tehdä suunnitelma, jolla stressikuormaa vähennetään. Muutokseen tarvitaan sekä yksilön että johdon sitoutuminen.

– Jotta muutosta saadaan työpaikalla aikaiseksi, pitää vaikuttaa työkulttuuriin. Tämä riippuu siitä, miten taitavia esimiehet ovat kertomaan asioista työntekijöille.

Kannattaisiko siis työpaikoillekin tuoda hengitys-, keskittymis- ja mielikuvaharjoituksia vai onko niiden tekeminen kunkin yksityisasia?

– Kannattaa, jos haluaa työpaikalla hyvinvointia, tuottavuutta ja tehokkuutta. Jos ne ovat tärkeitä asioita, ihmisille pitäisi tarjota kaikki se apu, jotta työnteko olisi sekä tuottavaa että mukavaa.

Teksti Mari Valkonen

Kuva Jonne Renvall

 

Keskittymiskyky kehittyy vähitellen

40 minuuttia kirjoittamista ja sitten tauko. Tällä reseptillä syntyi tutkija Harri Gustafsbergin väitöskirja yritysvalmennusten, puhujakeikkojen ja muiden tutkimusten ohessa.

– Laitan kaikki ärsykkeet pois – puhelimet ja sähköpostit – ja keskityn vain kirjoittamiseen. En edelleenkään pysty tekemään kuin kolme, neljä kirjoitusrupeamaa päivässä, mutta kyllä siinä tulee liuskaa.

Kun Gustafsberg seitsemän vuotta sitten alkoi opiskella, ajatus karkasi 20 minuutin lukemisen tai kirjoittamisen jälkeen. Keskittymiskyky on parantunut vähitellen tietoisen harjoittelemisen tuloksena.

– Mitä enemmän ympäristössä on ärsykkeitä ja mitä kiihtyvämpi tahti, sitä tärkeämpää on pystyä keskittymään siihen mitä teet. Siihenkin pitää mennä asteittain. Ei riitä, että sanotaan, että keskity, perkele.

 

Harri Gustafsberg

  • Tutkija, valmentaja ja kouluttaja. Työskennellyt aikaisemmin poliisina valtakunnallisessa valmiusyksikkö Karhussa.
  • Väittelee helmikuussa 2018 poliisien henkisen suorituskyvyn parantamisesta Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta.
  • Väitöskirja on osa laajaa, kansainvälistä International Performance Resilience and Efficiency Program –tutkimushanketta.
  • Aloittaa mahdollisesti maaliskuussa 2018 Poliisiammattikorkeakoulun ja Toronton yliopiston yhteisen tutkimushankkeen, jossa tutkitaan johtajien tilannetietoisuutta ja parempaa päätöksentekokykyä.