Globalisaation hyödyt eivät jakaudu tasaisesti


Branko Milanovic (suom. Tatu Henttonen):
Tuloerot globalisaation aikakaudella.
Vastapaino 2017. 274 s.

 

Mikä: Tuloeroihin erikoistuneen tutkijan Branco Milanovicin kirja pureutuu kansallisiin ja kansainvälisiin tuloeroihin, niiden kehitykseen ja mahdollisiin seurauksiin. Milanovic muistuttaa, että tuloerot eivät historian valossa voi kasvaa loputtomiin, vaan ennen pitkää syntyy eroja tasaavia prosesseja. Takavuosina nämä prosessit ovat olleet sotia ja vallankumouksia. Nähtäväksi jää, millainen liikehdintä pysäyttää nykyisen kehityksen.

Teos on silmiä avaava perehdytys siihen, miten epätasaisesti varallisuus maailmassa jakautuu ja mitä siitä voi seurata.

 

Kiitämme: Milanovic esittää rohkeita vaihtoehtoja tämänhetkiselle maailmanjärjestykselle ja tulojen jakaantumiselle. Hän kysyy, onko oikein, että ihminen 93-kertaistaa tulonsa yksinkertaisesti syntymällä Yhdysvaltoihin eikä Kongoon. Hän myös kysyy, miksi ”mahdollisuuksien tasa-arvo” rajoittuu globaalina aikana kansallisvaltioiden sisään. Miksei voisi olla myös globaalia ”mahdollisuuksien tasa-arvoa”, jossa pelimerkkejä jaettaisiin muuallakin kuin valtioiden sisällä?

Kiitoksen ansaitsee myös teoksen helppolukuisuus. Hankalat taloustermit ja mittarit avataan niin, että maallikkokin ymmärtää, mistä on kyse.

 

Moitimme: Korkeintaan sitä, että teos ei vielä painavammin vaadi korjaavia poliittisia toimenpiteitä epäkohtien korjaamiseksi.

 

Opimme: Yhdysvaltojen kehitystä kannattaa seurata tarkkaan. Tuloerot ovat siellä paisumassa ennennäkemättömän suuriksi, eikä maan nykyinen politiikka ole siitä irrallaan. Rikkaita suosiva politiikka kasvattaa rikkaiden tuloja, ja näiden lahjoitukset ja lobbaus puolestaan pitävät ”sopivat” poliitikot vallassa. Valtaan pääsee ja siellä pysyy se, jolla on eniten rahaa käytettäväksi kampanjointiin. Ihminen ja ääni -periaate on vaarassa muuttua dollari ja ääni -periaatteeksi. Tämä voi muodostua uhaksi demokratialle ja heikentää muun muassa julkisia palveluita. Varakkaiden intresseissä kun usein on käyttää yhteistä rahaa mieluummin turvallisuuspalveluihin kuin julkiseen terveydenhuoltoon.

 

Jäi mieleen: Tämänhetkinen politiikka populisteineen ja nativistisine näkemyksineen pyrkii kääntämään keskiluokan ja köyhimpien huomion heidän taloudellisista eduistaan muun muassa maahanmuuttoon. Eikä se somen ja algoritmien aikakaudella ole edes vaikeaa.

 

Hanna Hyvärinen