Uskontojen uhrit

    Erno Vanhala

     

    Maailmassa on arviolta yli 4000 eri uskontoa, ja kirkon tutkimuskeskuksen arvion mukaan Suomessa toimii yli 1000 uskonyhteisöä. Osa näistä uskoo samaan korkeampaan voimaan, osa kilpaileviin jumaliin. Uskonnot eivät ole historiallisesti tulleet kovin hyvin toimeen keskenään. Jos peruspremissinä on, että oma jumala on ainut oikea ja muiden ovat vääriä, ei dialogin saavuttaminen ole helpoimmasta päästä.

    Vaikka globaalisti katsellen uskonnot valtaavat koko ajan tilaa suurimman väestönkasvun alueilla, länsimaat maallistuvat vastavuoroisesti vauhdilla. Jo nyt länsimaissa uskonnottomuus on toiseksi suurin maailmankatsomus kristinuskon jälkeen. Kehitys lyö painetta luopua valtionkirkoista ja tunnustuksellisesta uskonnon opetuksesta.

     

    Monilla ihmisillä on kuitenkin tarve saada elämäänsä myös hengellistä sisältöä. Tämä näkyy monin paikoin nousevina uusina pieninä uskonyhteisöinä. Kokkolaan taannoin karismaattisen kirkon perustenut Patrick Tiainen on tästä hyvä esimerkki. Tiaisen ympärille kerääntyi nopeasti oma kannattajakunta.

    Kun hitaasti muuntuvat suuret uskontokunnat eivät enää vastaa hektisen nykyihmisen tarpeita, nousevat tilalle pienemmät ja kohdistetummat ryhmät. Myös ulkomaiden tuliaisina saadaan Santo daimen kaltaisia uskontokuntia, jotka voivat vastata ihmisten tarpeeseen kokea yhteyttä universumin kanssa, mutta toisaalta toimia vähintäänkin lain harmaalla alueella huumaavien juomiensa kanssa.

     

    Uskonto on monelle ihmiselle voimavara elämässä, mutta valitettavasti yhteisöjen piirissä esiintyy myös hengellistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Suomessa on jo pitkään ollut uskonnonvapauslaki, joka takaa, että ihminen saa kuulua tai olla kuulumatta haluamaansa uskontokuntaan. Valitettavasti jotkut uskonyhteisöt tulkitsevat lakia niin, että heillä on oikeus toimia piittaamatta maallisista laeista. Tällaisessa ajatusmallissa uskonyhteisö pyrkii määrittelemään uudelleen jäsenen oikeudet. Uskontokunta, joka ei siedä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, ei voi toimia yksilön parhaaksi.

    Vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto tai Jehovan todistajien veren käyttökielto ja karttaminen loukkaavat ihmisoikeuksia uskonnonvapauden varjolla. Yksilön vapaus valita uskontoa ei toteudu, jos valintoihin vaikutetaan painostamalla sekä uhkaamalla rangaistuksilla ja valinnan myötä voi menettää läheisensä.

    Vaikka Uskonnon uhrien tuki tekee kaikkensa auttaakseen uskonyhteisöjen kaltoin kohtelemia ihmisiä, tulisi lahkojen toimintaan pystyä vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi. Uskonnonvapaus tulisi olla yksilöllä ja yhteisöjen tulisi kunnioittaa tätä.

     

    Kirjoittaja on Tampereen yliopiston verkkopalvelusuunnittelija.