Ihminen on aina muuttanut paremman elämän toivossa

    Ristiriitoja on ollut, mutta lopulta on yleensä tultu toimeen.

     

    Parin viime vuoden aikainen globaali muuttoliike on herättänyt runsaasti keskustelua pakolaisuudesta ja siirtolaisuudesta. Ajoittain hyvinkin kärjistyneen keskustelun tiimellyksessä on jotenkin unohtunut, että ihmisten liikkuminen ja muuttaminen paikasta toiseen ei ole mikään myöhäismoderni ilmiö.

    Esimerkiksi keskiajalla siirtolaisuus oli osa normaalia elämää, ja syyt sen taustalla olivat samoja kuin nytkin. Muualle lähdettiin niin paremman elämän ja töiden kuin seikkailunhalunkin innoittamana. Eikä siirtyminen suinkaan tapahtunut vain kylästä tai kaupungista toiseen, vaan esimerkiksi Itämeren alueella liikuttiin pitkin poikin merta.

     

    Joukko eri yliopistojen tutkijoita on tarkastellut muuttoliikettä keskiajalta tähän päivään tutkimusprojektissaan Migration, movement of labour and multiethnic cities from the Middle Ages to the Present. Ilmiötä tarkasteltiin tapaustutkimusten kautta. Tutkimuksessa seurattiin yksilöitä ja heidän liikkeitään eri aikakausilla. Mukana oli useita eri ammatti- ja ikäryhmiä sekä erilaisia liikkumisen motiiveja.

    – Aineistossa oli muun muassa muurareita ja kultaseppiä, mutta myös pikkurikollisia, kertoo tutkimusprojektin johtaja, tutkijatohtori Maija Ojala-Fulwood.

    Tutkimuksessa seurattiin paitsi ihmisten liikkeitä, myös sitä, miten liikkuminen vaikutti paikallisyhteisöihin, kuten kaupunkeihin ja kyliin. Kävi ilmi, että liike oli merkittävä tekijä yhteisöjen kehittymisessä.

    – Esimerkiksi sesonkityöläisillä oli iso taloudellinen merkitys. Yksi konkreettinen esimerkki tästä ovat maaseudun 1700-luvulla rakennetut kirkot, joita kiertävät muurarimestarit olivat rakentamassa.

    Tutkijat tarkastelivat myös vierauden ja muukalaisuuden ilmentymiä. Aikana ennen kansallisvaltioita muukalainen oli kuka tahansa kaupunki- tai kyläyhteisön ulkopuolelta tullut, riippumatta siitä, oliko tämä tullut joen vai meren takaa.

    – Esimerkiksi 1400-luvun Tukholmassa kaupungin raja käytännössä määritteli oman väen ja vieraan eron.

    Myös kielellä oli merkitystä. Esimerkiksi Itämeren alueella yhteinen kieli ja sen aikaisen saksan ja skandinaavisten kielten samankaltaisuus helpottivat integroitumista.

    – Toisaalta 1900-luvun alussa Tampereelle saapunut tataariyhteisö sopeutui hyvin, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Vastaavasti osa Pohjois-Afrikasta Ranskaan saapuneista ei löytänyt paikkaansa uudessa yhteisössä, vaikka kieli oli yhteinen.

     

    Suhtautuminen oli samalla tavalla ristiriitaista kuin nytkin joidenkin ihmisryhmien kohdalla. Että väkeä tarvitaan työvoimaksi, mutta silti heitä ei oikein haluttaisi omille kulmille.

     

    Olennaisimmat erot historiallisen ja tämänhetkisen liikkuvuuden välillä ovat liikkumisen volyymissa ja rajojen määrittelyssä. Tämänhetkinen muuttoliike on volyymiltaan moninkertainen menneisiin vuosikymmeniin ja -satoihin verrattuna. Ja siinä missä aiemmin ylitettiin kaupunkien ja kylien rajoja, nyt vastassa ovat kansallisvaltioiden rajat. Ne ovat lisänneet kontrollia, joskaan täysin vapaata ei liikkuminen ollut aiemminkaan.

    – Dokumentteja piti olla ennenkin. Tulijan piti pystyä todistamaan olevansa kunniallinen ja luotettava ihminen. Esimeriksi, jos käsityöläinen halusi perustaa verstaan uuteen kaupunkiin, hänellä tuli olla lähtöpaikasta saatu todistus kunniallisuudesta ja rehellisyydestä.

    Oma lukunsa olivat pikkurikolliset, joilla ei ollut vakituista työtä tai työpaikkaa. He tekivät 1600-luvun kaupungeissa niitä töitä, joita vakituiset asukkaat ja muut ”kunnialliset ihmiset” eivät halunneet tehdä. Heihin suhtauduttiin usein karsastellen, mutta toisaalta heidän työpanoksensa oli välttämätön.

    – Suhtautuminen oli samalla tavalla ristiriitaista kuin nytkin joidenkin ihmisryhmien kohdalla. Että väkeä tarvitaan työvoimaksi, mutta silti heitä ei oikein haluttaisi omille kulmille.

     

    Ei Suomenkaan leveyksillä olisi asukkaita,
    ellei ihminen olisi aikoinaan lähtenyt Afrikasta.

     

    Olennainen oppi historiasta on Ojala-Fulwoodin mukaan se, että vaikka täysin ilman konflikteja ei ole selvitty, yhteiselo on kuitenkin useimmiten lopulta onnistunut.

    – Tämä tuntuu toisinaan unohtuvan, kun puhutaan muureista ja maahanmuuton volyymista. Samoin unohtuu se, että ihminen on liikkunut aina. Ei Suomenkaan leveyksillä olisi asukkaita, ellei ihminen olisi aikoinaan lähtenyt Afrikasta.

    Liikkuminen on siis ollut ihmisen normaali tapa lähes koko ihmiskunnan historian ajan. Sen sijaan kansallisvaltioiden sisällä pysyttely on vielä varsin uusi ja kuka ties vain väliaikaiseksi jäävä elämisen tapa.

     

    Siirtolaisuus keskiajalta tähän päivään

    Migration, movement of labour and multiethnic cities from the Middle Ages to the Present -tutkimusprojektissa (2016–2017) tarkasteltiin siirtolaisuutta keskiajalta tähän päivään.

    Ilmiötä tarkasteltiin tapaustutkimusten kautta.

    Tutkimukseen osallistui tutkijoita useilta eri tieteenaloilta. Mukana oli muun muassa historioitsijoita, antropologeja sekä rauhan- ja konfliktintutkijoita Tampereen, Jyväskylän, Helsingin, Turun ja Oulun yliopistoista.

    Projektia rahoitti muun muassa Suomen Kulttuurirahasto.

    Projektin pohjalta on tehty teos Migration and Multi-ethnic Communities – Mobile People from the Middle Ages to the Present. Kirja ilmestyy alkuvuodesta 2018.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuvitus Jonne Renvall