Feministi ja optimisti

    Sukupuolen tutkimuksen professori Johanna Kantola sanoo olevansa optimisti. ”Uskon, että kun tasa-arvosta vain puhuu ja jaksaa käydä dialogia, se lopulta lisää ymmärrystä ja voi muuttaa toimintatapoja”.

    Sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantola jaksaa uskoa tasa-arvon kehitykseen. Ensin täytyy kuitenkin hylätä ajatus Suomesta tasa-arvon mallimaana.

     

    Suomesta puhutaan usein tasa-arvon mallimaana. Meillä on ollut nainen presidenttinä ja hetkellisesti pääministerinäkin. On ollut subjektiivinen päivähoito-oikeus 1990-luvulta saakka ja naisten äänioikeus vuodesta 1906.

    Ja hyvä niin. Harmi vain, että viime vuosina on otettu takapakkia. Istuva hallitus on rajannut päivähoito-oikeutta. Samainen hallitus on linjannut, että tasa-arvo on riittävän valmis, eikä sitä siksi tarvitse – ensimmäistä kertaa 20 vuoteen ­– kirjata hallitusohjelmaan. Kyseinen hallitus on myös miesvaltaisin miesmuistiin, jos sanamuoto sallitaan.

    – Kun menee kansainväliseen sukupuolentutkimuksen konferenssiin ja kertoo, ettei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, se on kuulijoille aina iso järkytys, sanoo Tampereen yliopiston tuore sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantola.

    Kantolan mukaan tasa-arvoa pitäisikin tarkastella lohkoittain. On lohkoja, joissa tasa-arvo toteutuu paremmin kuin toisissa, mutta on myös lukuisia lohkoja, joissa se ei toteudu. Lisäksi on lohkoja, kuten päivähoito, joissa tasa-arvo on aiemmin toteutunut, mutta sittemmin se on romutettu.

     

    Yksi lohko, jossa Suomen mallimaastatus on erityisen kyseenalainen, on naisiin kohdistuva väkivalta. Vuonna 2011 hyväksytyn Istanbulin sopimuksen (Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta) toimeenpano on ollut erittäin hidasta.

    – Jostain syystä tämä on ollut hirveän vaikea kysymys tälle naisystävälliselle hyvinvointivaltiolle.

    Kantolan mukaan yksi syy hitaalle kehitykselle on nimenomaan ”tasa-arvon mallimaa”-puhe ja sen suosio.

    – Mallimaa-puheen takia meillä on vankka kuvitelma, että jos naisiin kohdistuva väkivalta on ongelma, niin tokihan meillä mallimaana on siihen myös ratkaisut. Mutta kun ei ole. Meillä ole edelleenkään ole kaikilta osin tarvittavaa lainsäädäntöä. Lisäksi turvakotipaikkoja on liian vähän, ja ne ovat väärissä paikoissa, eli niihin on vaikea päästä. Mallimaa-puhe vaikeuttaa näiden puutteiden näkemistä.

    Samalla mallimaa-puhe sumentaa sen tosiasian, että Suomen tasa-arvokehitys ei toteutuneiltakaan osin ole sisäsyntyistä. Paine kehitykseen tulee useimmiten ulkoa ja kansainvälisistä sopimuksista. Esimerkiksi syrjinnän kieltävä yhdenvertaisuuslaki on olemassa siksi, että Euroopan unionin lainsäädäntö niin sanelee.

    –  Juuri syrjinnän käsitteistön ja syrjinnän vastaisen lainsäädännön huono hallinta on ollut yksi pohjoismaisen tasa-arvopolitiikan heikkouksista. Ja siihenkin osasyyllinen on mallimaa-puhe.

     

    Tasa-arvo on ihmisoikeus ja keskeinen yhteiskunnan normi. Siksi sitä pitää edistää aina, huolimatta siitä, mikä taloustilanne on.

     

    Viime vuosina myös EU:n tasa-arvotyö on hyytynyt. Jean-Claude Junckerin johtama komissio on halunnut karsia EU-lainsäädäntöä ja direktiivejä. Sen vuoksi tasa-arvolainsäädäntö ei ole komission kaudella edistynyt. Lisäksi kymmenisen vuotta sitten alkanut talouskriisi on nostanut talouspolitiikan tärkeysjärjestyksessä tasa-arvopolitiikan edelle.

    – Sosiaaliset oikeudet ja tasa-arvokysymykset on tässä talouspolitiikassa sivuutettu. On myös luotu sellaisia taloudellisen hallinnan mekanismeja, jotka eivät ole demokraattisia. Niinpä naisjärjestöjen on ollut vaikea nostaa esiin käytetyn talouspolitiikan eriarvoistavia vaikutuksia.

    Samalla säästämisen eetoksessa tasa-arvotyöltä on ollut helppo leikata rahoitusta.

    Kantolan mukaan on kuitenkin sokeaa väittää, että talouskriisissä talous olisi tasa-arvoa tärkeämpi tai kiireellisempi asia hoitaa kuntoon. Talous ja tasa-arvo kun kytkeytyvät tiiviisti yhteen.

    – Esimerkiksi Suomessa taloutta on yritetty parantaa nostamalla työllisyysastetta. Moni taho on ollut sitä mieltä, että hallitus epäonnistuu tässä. Eikä työllisyysaste olekaan noussut toivotulla tavalla. Nyt on sitten vihdoin alettu keskustella nimenomaan naisten työllisyydestä, joka on keskeinen tekijä. Työllisyysaste ei nouse, jos ei ymmärretä niitä mekanismeja, jotka estävät naisten työllisyysasteen paranemisen. Esimerkkejä näistä mekanismeista ovat Kantolan mukaan epätasaisesti jakautuvat vanhempainvapaat sekä työelämän laatu, kuten piilosyrjintä, joka estää naisia etenemästä urallaan ja syö motivaatiota palata vanhempainvapaalta töihin.

    Jos hoetaan, että tasa-arvokeskustelun aika on vasta, kun talous tai jokin muu asia saadaan kuntoon, nuo muutkaan asiat eivät tule kuntoon.

    – Sitten on vielä se, että tasa-arvo on arvo sinänsä. Se on ihmisoikeus ja keskeinen yhteiskunnan normi. Siksi sitä pitää edistää aina, huolimatta siitä, mikä taloustilanne on.

    Kantola aloitti Tampereen sukupuolentutkimuksen professorina elokuussa 2017.

    Retoriikan tasolla tasa-arvon tärkeys toki usein tunnustetaan. Se ei vain näy käytännössä. Tasa-arvon kannattamisesta onkin tullut ennen muuta poliitikkojen henkilökohtainen ”hyve” tai ominaisuus.

    – Tämä tuli esiin meneillään olevassa Tasa-arvovaje -tutkimushankkeessamme. Ne hallituspuolueiden poliitikot, jotka mieltävät itsensä tasa-arvon kannattajiksi, loukkaantuivat henkilökohtaisesti kritiikistämme, joka oli suunnattu hallituspolitiikkaa kohtaan.

    Kantolan mukaan tällainen tasa-arvon kannattamisen ja kritiikin vastaanottamisen henkilökohtaistuminen on vaarallista:

    – Jos tasa-arvo ja sen puutteet nähdään henkilökohtaisina, ikään kuin päänsisäisinä ominaisuuksina, niitä ei nähdä yhteiskunnan rakenteellisena ongelmana. Silloin päädytään yksilöllistämään ja henkilökohtaistamaan yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia. Ja se on huono kehityssuunta. Politiikasta ja sen sisällöstä täytyy pystyä keskustelemaan ilman, että siitä loukkaannutaan.

     

    Uskon, että kun näistä asioista vain puhuu, se lopulta lisää ymmärrystä ja voi muuttaa toimintatapoja.

     

    Huonoja kehityssuuntia tuntuu tasa-arvon saralla riittävän. Eikö moisia tuulimyllyä vastaan taisteleminen jo turhauta tutkijaa?

    – Ei turhauta. Asia on niin tärkeä, että sen puolesta jaksaa kamppailla. Sitä paitsi hyvääkin kehitystä tapahtuu. Viime vuosien synkät ajat ovat aktivoineet ihmisiä poliittisesti. Suomeen on syntynyt feministinen puolue, ja eduskuntaan on muodostettu naiskansanedustajien verkoston lisäksi feministiverkosto, johon kuuluu edustajia lähes kaikista puolueista.

    Takapakki kehityksessä on siis herättänyt uutta taistelunhalua. Samalla se on antanut tutkijalle aina vain uutta tutkittavaa.

    – Kun asiat, joita on jo pidetty selviöinä, murenevat, tutkija pääsee arvioimaan, kuinka kestäviä normit lopulta ovat ja kuka niihin sitoutuu. Esimerkiksi 2000-luvun alusta lähtien olemme ajatelleet, että Suomen hallituksessa istuu aina puolet naisia ja puolet miehiä. Ja nyt yhtäkkiä naisia onkin hallituksesta kolmannes. Nämä ovat tutkimukselle mielenkiintoisia paikkoja.

    Kantola sanoo olevansa myös optimisti.

    – Uskon, että kun näistä asioista vain puhuu ja jaksaa käydä dialogia, se lopulta lisää ymmärrystä ja voi muuttaa toimintatapoja.

    Joskus optimismi palkitaan. Kantola otti taannoin ilolla vastaan Aamulehden avauksen sukupuolittuneiden ammattinimikkeiden neutraloimiseksi lehtikielessä.

    – Se oli tosi hieno avaus. Kielellä on valtava merkitys, ja toimittajat ovat avainasemassa kielen ja vallan käyttäjinä. Hienoa oli myös, ettei lähdetty korvaamaan esimerkiksi esimiestä esinaisella. Se vain uusintaisi kaksinapaista käsitystä, että on vain naisia ja miehiä, kun todellisuus on moninainen.

     

    Johanna Kantola

    Sukupuolen tutkimuksen professori, Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta.

    Johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa, vuoteen 2020 asti kestävää tutkimusprojektia Gender and Power in Reconfigured Corporatist Finland. Tutkimuksessa paneudutaan muun muassa kilpailukykysopimuksen sukupuolittuneisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi kikyn edellyttämät työajan pidennykset ja lomarahojen leikkaukset ovat kohdistuneet etenkin naisiin ja naisvaltaisiin aloihin.

    Tutkijana Koneen säätiön rahoittamassa Tasa-arvovaje -hankkeessa, jonka tavoitteena on tuoda tasa-arvotietoa taloudesta ja talouspolitiikasta niin poliittisille päättäjille kuin median ulottuville.

    Suorittanut akateemiset opintonsa Birminghamin yliopistossa ja väitellyt Bristolin yliopistosta politiikan alalta.

    Työskennellyt aiemmin akatemiatutkijana ja sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa ja hoitanut sukupuolentutkimuksen professuuria ja politiikan tutkimuksen professuuria Helsingin yliopistossa.

    Vuoden tieteentekijä 2009.

    Kirjoittanut ja ollut toimittamassa useita tutkimusalaansa liittyviä kansainvälisesti kustannettuja kirjoja esimerkiksi maineikkaalta Oxford University Pressiltä. Kantola on myös toinen brittiläisen Palgrave Macmillan’s -kustannusyhtiön Gender and Politics Book Series -sarjan päätoimittajista ja sarjan perustaja.

     

    Lue myös:

    Tutkijatohtori Tuoja Koivusen haastattelu töiden jakautumisesta sukupuolten välillä.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuvat Jonne Renvall