Tiede, pelasta meidät tukehtumiselta

    Hanna Hyvärinen

    Kävin kesällä Tarragonassa, Espanjan Kataloniassa. Kaupunki on ollut toinen kotikaupunkini siitä lähtien, kun 10 vuotta sitten asuin siellä vaihto-opiskelijana. Sittemmin olen vieraillut kaupungissa säännöllisen epäsäännöllisesti.

    Tänä kesänä jokin oli muuttunut.

    Suosikkiaktiviteettini on ollut kävellä kaupungin uimarannalla, aivan rantaviivalla. Lämpimän hiekan, viileän veden, auringon ja merenpauhun yhdistelmää rentouttavampaa elementtiä ei olekaan.

    Niinpä nytkin suunnistin rantaan. Riisuin kengät ja kipitin lämpimän rantahiekan halki vesirajalle. Matkani tyssäsi siihen.

    Vesirajassa lillui noin 1,5 metrin levyinen, koko rannan pituinen muovilautta. Roskaa oli kaikenkokoista. Pienenpienistä hahtuvista aina kokonaisiin pulloihin. Eikä roska ollut huuhtoutunut uimarannalta. Se oli tullut mereltä.

    Nyt näky nousee mieleeni joka kerta, kun poimin marketin hyllystä jälleen yhden muoviin pakatun pinaattikeiton tai ruisleivän. Se nousee mieleeni, kun näen Koskipuistossa tuulessa viilettävän karkkipaperin. Mielleyhtymä vääntää sisuskaluja.

    Järjetön muovinkäyttö on yksi ruuantuotannon polttavista ongelmista. Ruoka pakataan muoviin, koska se on helppoa ja halpaa.

    Vaihtoehtoja kuitenkin on. Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen mukaan Suomessa voitaisiin näyttää maailmalle mallia ja kehittää täysin uusi, jopa syötävä, pakkausmateriaali esimerkiksi puusta. Työtä se tosin vaatii ja innovointia.

    Pietikäisen lisäksi haastattelin tuoreimpaan Aikalaiseen Nyhtökauran ”keksijää” Maija Itkosta. Itkosen mukaan todelliset innovaatiot lähtevät jonkin polttavan ongelman tunnistamisesta. Kun tämä ongelma ratkaistaan esimerkiksi tieteen ja teknologian yhteistyönä, lopputuote voi muuttaa maailmaa.

    Tässä siis haaste teille, arvon tieteilijät ja teknologiavelhot. Ongelma on tunnistettu ja sen nimi on muovi. Olkaa hyvät, ja muuttakaa maailma ennen kuin tukehdumme siihen.

    Kirjoittaja on Aikalaisen vastaava toimittaja.