Mitä yhteistä on suomalaisella ja japanilaisella työllä?

    Jessica de Bloom

    Suomalainen ja japanilainen työelämä eroavat toisistaan monin tavoin. Siinä missä Suomessa työskennellään keskimäärin hiukan alle 40 tuntia viikossa, moni japanilainen painaa 60-tuntista työviikkoa. Ylityöt ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

    Työkulttuuri on Japanissa myös Suomea hierarkkisempi. Sekin osaltaan venyttää työpäiviä. Töistä ei nimittäin lähdetä ennen pomoa. Ylipäätään suhteet työpaikoilla ovat muodollisia.

    Yhteistä Suomelle ja Japanille on kuitenkin se, että työ on murroksessa. Japanissa tämä on osin isompi shokki kuin Suomessa.

    – Japanissa työsuhteet ovat perinteisesti olleet todella pysyviä. Ihmiset ovat tehneet pitkiä uria samalla työnantajalla. Nyt tämä on muuttumassa. Pätkätyöt yleistyvät myös Japanissa. Ja kun työpaikan vaihtamisen kulttuuria ei oikein ole, työsuhteen päättyminen on japanilaiselle vielä kovempi paikka kuin suomalaiselle, sanoo työhyvinvointiin erikoistunut akatemiatutkija Jessica de Bloom.

     

    De Bloom on parhaillaan käynnistämässä suomalais-japanilaista tutkimusprojektia, jossa tarkastellaan työssäkäyvien suomalaisten ja japanilaisten tapoja käyttää työn ulkopuolista vapaa-aikaa. Tarkoitus on selvittää, miten ihmiset rakentavat vapaa-aikaansa mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Etsivätkö he ylipäätään aktiivisesti tyydytystä vapaa-ajasta, vai hallitseeko työ. Ja onko tässä eroja Suomen ja Japanin välillä.

    Dataa kerätään molemmista maista kyselyillä, joita tehdään kolme kertaa, kolmen kuukauden välein. Molemmista maista kerätään täsmälleen sama data.

    Siinä on haasteensa.

    – Jo vapaa-ajan määrittely on japanilaisten kohdalla haastavaa. Vapaa-aikaa on todella vähän, etenkin naisilla, jotka japanissa ovat sekä aktiivisesti työelämässä että kantavat vastuun käytännössä kaikista kotitöistä. Mitä tarkoittaa vapaa-aika, kun töistä tullaan kotiin hoitamaan lapsia, laittamaan ruokaa, tiskaamaan ja pyykkäämään?

    Tutkimus on viisivuotinen ja sitä rahoittaa Suomen akatemia.

     

    Japanilaiset ja suomalaiset tutkijat ovat suunnitelleet muutakin työelämään liittyvää yhteistyötä. Tutkijat kokoontuivat viimeksi syyskuun alussa Tampereen yliopistossa. Mukana oli asiantuntijoita paitsi työelämän, myös muun muassa psykologian, lääketieteen ja taloustieteen alueilta. Yhdessä on tarkoitus paneutua kestävään työterveyteen ja sen edellytyksiin.

    – Haluamme tutkia sitä, mikä työelämässä sairastuttaa ja miten se estetään. Miten työ olisi suunniteltava, että se tukisi terveyttä.

    Mahdollisia tulevia hankkeita voisivat olla esimerkiksi työtuntien ja tuottavuuden yhteys tai vaikkapa väestön ikääntymisen haasteet työelämälle.

    – Ikääntymisen suhteen Japani ja Suomi ovat hyvin samanlaisessa tilanteessa. Molemmilla on ratkottavanaan isoja kysymyksiä.

    Muutakin yhteistä löytyy. Taannoin Japanissa vierailleen hollantilaisen de Bloomin mukaan suomalaisessa ja japanilaisessa kulttuurissa ja mentaliteetissa on tiettyjä yhteneväisyyksiä:

    – Molemmat kansat arvostavat pieniä ja yksinkertaisia asioita, kuten luonnon kauneutta. Yhteistä on myös tietynlainen vaatimattomuus, ahkeruus ja luotettavuus. Japanilaisetkin ovat mieluusti hiljaa silloin, kun ei ole mitään olennaista sanottavaa.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen
    Kuva Ron Voss