Joessa uiva Putin viestii voimasta ja viriliteetistä

    Tutkijat paneutuivat veden merkityksiin eri kulttuurisissa ja sosiaalisissa konteksteissa.

    Ilman vettä ei ole elämää, tietävät niin maanviljelijä kuin ulkoavaruudesta elämää etsivä tutkijakin. Samalla vesi on yksi ihmiskunnan vanhimmista universaaleista symboleista, joka toistuu niin nykykirjallisuudessa kuin muinaisissa mytologioissakin. Veden vaikutus näkyy ihmiskulttuurissa monella tavalla ja sen monitulkintainen luonne tekee siitä oivan tutkimuksen kohteen.

    Professori Arja Rosenholmin johtama Suomen Akatemian rahoittama nelivuotinen projekti Vesi sosiaalisena ja kulttuurisena tilana (2012-2016) tarkasteli vettä monitieteisestä näkökulmasta. Projektissa tutkittiin ja arvioitiin kriittisesti veden representaatioita ja kulttuurisia merkityksiä. Kielen, kirjallisuuden, kulttuurin, historian, tekniikan ja ympäristötieteiden näkökulmasta selvitettiin, mitä vesi on merkinnyt ihmisille eri aikoina ja paikoissa. Projektin tavoitteena oli tuoda humanistinen näkökulma vesikeskusteluun.

    – Vesi on antoisa tutkimuskohde. Vedellä on taloudellinen, tekninen ja sosiaalinen ulottuvuus – veden äärelle muodostuvat yhteisöt, olit sitten meren, järven tai joen rannalla. Sillä on myös esteettinen ja psykologinen merkitys – mikä vedessä on se voima, mikä rauhoittaa ihmiset, kun he istuvat meren rannalla ja kuuntelevat veden liplatusta, Rosenholm kuvailee.

    Vettä on tutkittu läpi historian monilla tieteenaloilla. Se on jokapäiväiseen elämään kuuluva asia.

    – Vesi on arkinen asia elämässämme. Se on myös vanha symboli, jota on pohdittu läpi filosofian ja kirjallisuuden filologisen historian. Vesi on monella tavalla läsnä elämän suurissa rituaaleissa, kuten kasteessa. Ihminen elää yhdeksän ensimmäistä kuukauttaan vedessä ja ihmisestä suurin osa on vettä. Vesi on mukana sekä arjessa että pyhässä.

     

    Vesi ilmenee myös kielessä ja kirjallisuudessa erilaisina metaforina, varsinkin ihmisten sisäistä maailmaa kuvattaessa. Ajatus ”virtaa”, ”ui syvissä vesissä”, ”pulppuaa” tai ”nousee pinnalle”. Se kuvaa myös ihmisen tunteita, jotka voivat olla ”tyyniä kuin järven pinta”, ”myrskytä” tai ”purkautua kuin hajoava pato”.

    – Kirjallisuudessa vesi on ollut aina läsnä. Vedellä on ollut aina tärkeä merkitys nimenomaan luovuuden metaforana, luovuuden prosessin kuvaajana.

    Veden kuvasto on muuttunut aikojen saatossa ympäröivän maailman mukana. Vesi on yhä elämälle tärkeä elementti, mutta moderni ihminen voi padota sen, kuljettaa vettä putkissa ja muuttaa sen voiman energiaksi. Vesi on kenties menettänyt myyttistä merkityksellisyyttään tieteen ja teknologian tieltä.

    – Tekninen tieto ja se, miten sitä kautta suhtaudutaan veteen, on vaikuttanut kuvastoon. Esimerkiksi esimodernina kautena veteen ja luontoon liitettiin myyttistä ainesta ja sitä luettiin ei-ihmiskeskeisenä elementtinä, johon liittyi pyhyys. Nykyään varmasti osittain pyhä ja mytologinen aines on pyritty puhdistamaan pois, ja veteen suhtaudutaan ikään kuin hallittavana ja kontrolloitavana elementtinä tieteellis-teknisen tiedon kautta. Luontosuhde veteen kertoo tieteen ja tekniikan mahdollisuuksista ja siitä, millaisessa ajassa elämme ja näemme suhteemme luonnon ja kulttuurin välisessä vuoropuhelussa.

     

    Suomalaisille, tuhansien järvien maan asukkaille, puhdas vesi on oletusarvo. Mutta maailmanlaajuisesti vesi uhkaa monella tapaa ihmisiä joko liiallisuudellaan tai puutteellaan: jäätiköiden sulaminen uhkaa nostaa vedenpintaa ja jättää alleen rannikkokaupunkeja, kuivuus tappaa sadot ja hyökyaallot tuhoavat kaupunkeja.

    – Meillä Suomessa nykyään veden arkisuus on eräänlainen poikkeustilanne, sillä historiassa puhtaan veden saatavuus on ollut harvinaista.

    Vesi on elinehto mutta myös tuhoava voima. Ilmastonmuutokseen liittyvät uhkakuvat jäätiköiden sulamisesta, merenpinnan noususta ja voimistuvista sääilmiöistä liittyvät voimakkaasti veden ja ihmisen suhteeseen. Ihminen ei koskaan voi täysin hallita vettä.

    Kirjallisuuden ja kulttuurin kuvastoissa näkyy ihmisen suhde veteen ja sen erilaisiin olomuotoihin. Veden avulla voi kuvata myös ihmisen erilaisia ominaisuuksia, esimerkiksi korostaa ihmisen voimaa. Virtaava vesi voidaan esittää haasteena, voiton ja viriiliyden symbolina. Esimerkkinä tällaisesta Rosenholm ja tutkija Mika Perkiömäki mainitsevat kulttuurissa toistuvat kuvat joessa uivista valtionpäämiehistä. Uimaretki kohottaa johtajan imagoa ja luo tämän ympärille mielikuvia rohkeudesta ja uskalluksesta.

    Maolla oli 60-luvulla suuri Jangtsen läpiuinti ja Mussolini ui Tiber-joessa. Saddam Husseinin uinti Tigris-joessa oli suuri mediatapahtuma, ja taitaa Putinkin olla ahkera uimari, Perkiömäki luettelee.

    – Joki on keskeinen vesi. Tämä kuvasto toistuu kirjallisuudessa ja kulttuurissa, ja siihen liittyy jonkinlainen voima ja valta. Yksi ulottuvuus on veden voittaminen, rohkeuden esittäminen ja sen kokeminen, Rosenholm täydentää.

     

    Vedessä näkyvät arki ja pyhä, elämä ja kuolema. Se on monitulkintainen tutkimuskohde, jonka merkitykset nykymaailmassa kietoutuvat vahvasti myös ekologisen tietoisuuden ympärille. Vettä ei kuitenkaan kannata ymmärtää pelkästään resurssina, joka oikein kanavoituna palvelee ihmistä. Se kertoo myös meistä ihmisistä itsestämme.

    – Projektin yhtenä suuntaviivana on ollut se, että humanisteina yritämme muistuttaa, että se miten me puhumme ja tuotamme esityksiä, kertoo jotain meidän luontovesisuhteestamme. On tärkeää huomata, että erilaisilla merkityksillä olemme myös luomassa konkreettista ympäristöä. On olennaista, miten aiheesta puhutaan.

     

    Vesi tutkimuskohteena

    Suomen Akatemian rahoittaman Vesi sosiaalisena ja kulttuurisena tilana: muuttuvat arvot ja representaatiot –tutkimusprojektin (2012–2016) keskeisenä tavoitteena oli veteen liitettyjen arvojen, merkitysten, mahdollisuuksien ja uhkakuvien kriittinen uudelleenarviointi monitieteisestä näkökulmasta.

    Projektin tuloksena oli useita julkaisuja ja esitelmiä sekä kolme teosta, Meanings and Values of Water in Russian Culture ja Water in Social Imagination: from Technological Optimism to Contemporary Environmentalism. Kolmannen teoksen Veteen kirjoitettu: veden merkitykset kirjallisuudessa käsikirjoitus on referee-kierroksella.

    Aiheen pohjalta jatkaa uusi Suomen Akatemian rahoittama monitieteinen tutkimushanke Pohjoisen muuttuva ympäristö: kulttuuriset representaatiot ja veden käyttötavat (2017-2021)

    Hankkeessa tutkitaan pohjoisen ja erityisesti arktisten alueiden merkityksiä keskustan ja periferian sekä vedentieteen näkökulmista. Hanke tarkastelee pohjoisen ja arktisen alueiden historiaa sekä reaalista ja kuviteltua todellisuutta vesien (jäätiköt, kylmyys, lumi, tulvat), ei niinkään maantieteen kautta.

    Tutkimushankkeen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa pohjoisen ja erityisesti arktisen alueen elämästä, kertomuksista ja niiden vaikutuksesta nykykeskusteluun.

     

    Teksti Anna Ojalahti

    Kuva Jonne Renvall