Levoton maa

    Juha Teperi

    Vietin kesällä muutaman viikon Pohjois-Italiassa. Ruoasta ja kulttuurista nauttimiseen yhdistyi voimakas tietoisuus siitä, että jokaisella samalle seudulle käymään tulleella ei ollut mahdollisuutta makeaan elämään. Parveilevat kaupustelijat, parkkihallin katolla leiriään pitäneet ja konduktöörien junista ulosheittämät antoivat kasvot käynnissä olevalle hädänalaisten kansainvaellukselle.

    Pakolaisuus ja sen takana oleva köyhyys, väkivalta, hyväksikäyttö ja ahneus näkyivät vahvoina teemoina kuvissa ja esittävässä taiteessa. Verdin Nabucco säväytti uudella tavalla, kun sen juoni eteni kapinallisjoukkojen ja pakolaisleirien nykymaailmassa.

    Ehkäpä pysäyttävin kokemus oli Milanon triennalen osana toteutettu La Terra Inquieta (Levoton maa) -näyttely, jossa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kärsimys tuli ihon alle. Kaikkien taidokkaiden kuvien ja installaatioiden joukossa voimakkaimmin vaikutti yksinkertainen videoteos, jossa näytettiin autenttisia haastatteludokumentteja Välimereltä. Merivartioston upseerit, kauppalaivaston kapteenit, Etelä-Italian kalastajat ja vapaaehtoiset pelastustyöntekijät eivät pyrkimyksistään huolimatta kyenneet peittämään tuskaansa. Konkreettisen inhimillisen katastrofin seuraaminen kosketusetäisyydeltä synnyttää avuttomuuden, häpeän ja vihan tunteita.

    Ihmisten syvän hädän ympärillä käytävän keskustelun sydäntä kylmäävä kyynisyys tuntuu sietämättömältä. Meidänkin eturivin poliitikkomme yrittävät kerätä pisteitä käymällä saivartelevaa keskustelua siitä, minkä otsikoiden alle hätää kärsiviä tulisi luokitella. Ja onko tosiaan niin, että vauraan maamme taloudelle olisi kohtuuton taakka ottaa vastaan muutama sata kiintiöpakolaista enemmän?

    Omana vaatimattomana mielenilmauksenani osallistuin osana Venetsian biennalea järjestettyyn kollektiiviseen performanssiin, samoin kuin jo yli kymmenentuhatta kävijää ennen minua. Oikeiden pakolaisten miehittämissä toimipisteissä myönnettiin ”freesoja”, universaaleja matkustusdokumentteja. Täyttämällä hakulomakkeen ja allekirjoittamalla sen sormenjäljellä ilmoitin kannattavani vapaata universaalia matkustusoikeutta riippumatta siitä, minkä maan kansalaisena kukin meistä on sattunut syntymään. Naiivi ja vastuuton ajatus? Enpä tiedä, onhan suuri osa ihmiskunnan vuosituhantisesta kulttuurisesta evoluutiosta syntynyt juuri kansainvaellusten kautta.

    Joka tapauksessa juuri nyt on ilmaistava ajatuksia vaihtoehdoksi inhimillistä hätää halveksiville kansallismielisille iskulauseille.

    Kirjoittaja on Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani.