Urbaania pyhiinvaellusta

    Päätäni kiristää. Näkökenttäni tuntuu kapeutuneen. Hengitän yhtä aikaa raskaasti ja nopeasti. Pysähdyn pienen kuusikon luo. Astun sen sisään. Kosketan kädelläni puun runkoa ja neulasia. Haistan kuusen tuoksun. Kuuntelen hiljaisuutta. Olen tässä. Hengitän. Alan tulla kokonaiseksi jälleen.

    PyhiinvaellusTampere tarjoaa syksyyn mennessä yli 20 pyhiinvaellusreittiä eri puolilla Tampereen kaupunkia. Pyhiinvaellusreitit käsittävät 16 kirkkoa ja viisi hautausmaata, Tampereen kulttuurihistoriaa, veisto- ja ympäristötaidetta, luontokohteita, kuten koskea, harjua, metsää ja järviä. Hankkeen tarkoitus on liikuttaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti: fyysisesti, henkisesti, hengellisesti, ekologisesti ja yhteiskunnallisesti. Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa?

    Ruumis on vaeltajan viisas ystävä ja matkakumppani. Rohkaisen ihmisiä avaamaan kaikki aistinsa vaeltaessaan. Lapset tekevät sen luontaisesti haistaen, kosketellen, katsellen ja kuunnellen. Paitsi että ruumis alkaa levätä, kehollinen havainnointi vie huomaamatta sisäiseen vuoropuheluun oman elämän kanssa. Romuluisesta kivestä, veden virtauksesta tai puun karheasta pinnasta alkaakin tulla esiin jotakin itselle merkityksellistä.

    Sana pyhiinvaeltaja (peregrinus) viittaa vieraana ja muukalaisena vaeltamiseen. Urbaanipyhiinvaellus voi merkitä oman vierauden ja muukalaisuuden kohtaamista (Julia Kristeva) ja siinä itsensä uudelleen kokoamista. Olen palaamassa kotiin, ruumiiseeni, sydämeeni ja olemukseni ytimeen. Toisaalta kaipaan kohden jotakin täyttymystä, joka on vielä edessä.

    Hitaus ja hiljaisuus pyhiinvaelluksella avaavat ovet merkitysten äärelle. Vaeltaja voi kokea hiljaisuuden ensin tyhjyytenä (vrt. C.S. Peircen firstness), sitten sisäisenä dialogina (secondness) ja syvimmällä tasolla (thirdness) yhteyden kokemisena luomakunnan ja koko Olemassaolon perustan kanssa. Lineaarisen liikkeen ja ajan sijaan astuu spiraalinen liike ja ajattomuuden kokemus.

    Olemme tottuneet näkemään luonnon kohteena, resurssina, ja hyödykkeenä, minä−se-suhteena. Kuusikon sisällä hengittäessäni puut ympärilläni kutsuvat minut hoitavaan vuorovaikutukseen kanssaan. Jo 20 minuutissa alkaa verenpaineeni laskea ja mielialani kohentua. Kasvineurobiologian professori Stefano Mancuso kääntää kirjassaan Loistavat kasvit ihmisen ja kasvien suhteen lähes ylösalaisin. Kasvit selviävät hyvin ilman ihmisiä, mutta me ihmiset emme ilman kasveja. Olisiko aika asettua dialogisempaan suhteeseen luomakunnan kanssa? Jo oman hyvinvointimme tähden?

     

    Pyhiinvaellusreiteille pääsee vaeltamaan omatoimisesti mobiilisovelluksen avulla. Syksyllä avautuvat omat reitit myös opiskelijoita varten. Katso lisää pyhiinvaellustampere.fi.

    Jussi Holopainen
    Kirjoittaja on yhteiskunnallisen työn pastori ja psykoterapeutti.