Mediapelin sääntöjen kaivattu kertaus

    Pekka Isotalus: Mediapoliitikko. Gaudeamus 2017. 247 s.

     

    Mikä: Puheviestinnän professorin Pekka Isotaluksen teos ilmestyi herkulliseen aikaan keväällä 2017, kun Suomessa velloi kohu pääministeri Juha Sipilän vaikutusyrityksistä – ja niiden onnistumisen asteesta – Yleä kohtaan. Tässä hetkessä jos koskaan on tarvetta luoda kunnon katsaus siihen, mitä on poliittinen viestintä, millä säännöillä poliittista mediapeliä pelataan ja ketkä ovat pelin voittajia.

    Teos käy läpi muun muassa politiikan henkilöitymistä ja privatisoitumista sekä median ja poliitikkojen suhteen ammattimaistumista. Poliittisista mediatapauksista mukaan ovat päässeet niin Matti Vanhasen naissuhteiden seuranta kuin se, miten mediassa näkyivät vuoden 2012 presidentinvaalien finalistien puolisot Jenni Haukio ja Antonio Flores.

    Kiitämme: Teos näyttää havainnollisesti, miten poliittinen viestintä on muuttunut vuosikymmenten varrella ja viestintäteknologioiden kehittyessä.

    Moitimme: Valitettavasti teos ilmestyy aikana, jona media ja viestintä muuttuvat nopeammin ja radikaalimmin kuin koskaan. Niinpä teos on tietyllä tapaa vanhentunut jo ilmestyessään. Teos korostaa television mullistavaa vaikutusta aikana, jona todellisia mullistajia ovat jo jonkin aikaa olleet verkko ja some. Vaikka teoksen loppuosa on omistettu viimeksi mainituille, käsittely jää kovin pinnalliseksi näiden teknologioiden muutosvoimaan nähden.

    Muutenkin painopiste on 1990- ja 2000-luvun poliittisessa uutisoinnissa, joka tästä päivästä katsoen tuntuu muinaishistorialta.

    Kenelle: Edellä sanotusta huolimatta teos on hyvä manuaali niin aloitteleville kuin kokeneemmillekin poliitikoille, pääministeriä myöten.

    Opimme: Poliitikon työtä tehdään viestimällä. Aina.

    Hanna Hyvärinen