Perhe on paras ja pahin, muttei vastuussa vanhuksesta

    Lina Van Aerschot

    Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vanhusten hoiva on järjestetty julkisin palveluin. Subjektiivisia oikeuksia hoivaan tai hoitoon ei ole, mutta perustuslaissa ja sosiaalilainsäädännössä turvataan ihmisille oikeus saada tarvitsemaansa tukea silloin, kun sitä tarvitaan. Kuitenkin myös omaiset ja läheiset kantavat suurta vastuuta. Omaisiaan hoivaavien kansalaisten arvioidaan säästävän julkisen sektorin hoitokuluja noin kaksi miljardia euroa joka vuosi.

    Kunnan myöntämää omaishoidon tukea saa Suomessa noin 45 000 omaistaan hoitavaa ihmistä, mutta eri arvioiden mukaan läheistään hoivaavia henkilöitä on noin 300 000. Jos kaikki epävirallisesti annettava apu otetaan huomioon, yli miljoona suomalaista auttaa sairasta, vammaista tai huonokuntoista läheistään. Hoitoa ja hoivaa tuotetaan siis mitä suurimmassa määrin ihmisten kesken täysin epävirallisesti.

    On siis tärkeää muistaa, että kun puhutaan vanhusten palvelujärjestelmästä ja vanhojen ihmisten tarvitsemasta hoidosta ja hoivasta, kyse on kokonaisuudesta, jossa erilaisilla omaisten ja läheisten muodostamilla auttamisjärjestelyillä on merkittävä rooli.

     

    Käsillä olevalla sote-uudistuksella aiotaan lisätä valinnanvapautta vanhusten palveluihin ja samalla tuottaa hoivaa entistä halvemmalla. Ymmärrettäviä ajatuksia. Iäkkään ihmisen omat näkemykset ja toiveet tulee huomioida palveluissa samalla kun huoltosuhde heikkenee, jolloin verorahojen pitää riittää yhä useamman vanhuksen tarpeista huolehtimiseen.

    Valinnanvapauden myötä kuitenkin myös ihmisten oma vastuu palvelujen laadun valvonnasta lisääntyy. Kun palvelun saaja on huonokuntoinen vanhus, tarvitaan tähän omaisia ja läheisiä.

    Vaikka suurin osa hoivasta järjestyisikin kotiin annettavien palvelujen kautta, usein omaiset täydentävät, paikkaavat, valvovat ja järjestelevät hoivaa.

     

    Missä määrin ja millä tavoin sote-uudistus ja tulevaisuuden vanhushoiva perustuvat julkilausumattomaan oletukseen omaisten panoksesta? Kokopäivätyön, mahdollisen oman perheen ja muiden velvollisuuksien lisäksi heikkokuntoisesta omaisesta huolehtiminen voi vaatia paljon voimavaroja. Välimatkat voivat olla pitkiä, resurssit vähäisiä tai oma työ- ja elämäntilanne hankala. Kaikilta hoivaan osallistuminen ei onnistu. Kaikilla vanhuksilla ole omaisia tai läheisiä, jotka voisivat auttaa, eivätkä kaikki halua olla tekemisissä omaistensa kanssa – joskus painavista syistä

    Kun kuluja tai panosta säästetään yhtäällä, ne lisääntyvät toisaalla. Verovaroilla rahoitettava palvelujärjestelmä luotiin siksi, että aikuiset ihmiset eivät olisi riippuvaisia toisistaan. Uudistusten ei soisi rakentavan sellaista järjestelmää, jonka piti tarjota helposti saatavilla olevia, jokaiselle tarpeen mukaisia palveluja, mutta joka korostaakin omaisten avun merkitystä, eli jakaa vastuun epätasaisesti perheiden ja yksilöiden välillä sekä asettaa avun tarvitsijat läheisverkostojen perusteella eriarvoiseen asemaan.

     

    Lina Van Aerschot

    Kirjoittaja on tutkijatohtori ja mukana Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus -tutkimushankkeessa.