Pihtiputaan mummo ja populistit

     

    – Mikäs se pojanpoikaa noin painaa?

    – Ei mikään. Tai kaikki.

    – Otapa tuosta kampanisua. Nuin. Kerropa nyt.

    – Kun on se brexit.

    – Breksitti, juu.

    – Niin, että mihin tämä maailma on menossa? Kaikenmaailman populistit joka puolella heiluu ja uhoaa. Että ennen oli paremmin. Oltiin isompia ja uljaampia.

    – Aivan, aivan, sanopa muuta.

    – Saivat lietsottua britit pois EU:sta. Möykkäsivät, että loputkin puolalaiset tulee tänne ja päälle vielä pakolaiset Afrikasta. Vievät työpaikat ja Brysselissä byrokraatit vaan nauraa ja nostaa palkkaa minkä kerkiää.

    – Niin että se sitten huolettaa, populistit Britanniassa.

    – Joo. Ja että pitääkö tässä ranskaa ruveta opettelemaan, kun ei enää EU:ssa ole englanninkielisiä maita.

    – Otahan tuosta vielä toinen kampanisu, silvuplee.

    – Sitten on vielä se Le Pen. Samaa virttä yrittää viritellä Ranskanmaalle. Pian lähtevät unionista nekin, mitä sitten jää jäljelle? Ja journalistit vääntelee siitäkin jonkun Frexitin tai Freparturen. Sattuu korvaan jo nyt.

    – Kuulehan sie, pojanpoikaseni. Näitä on tullut ja mennyt mussoliineja ja vennamoita. Vaan aina on palattu järjen polulle. Se Soinin kloppikin uhosi nuorena miehenä, että pois EU:sta ja heti. Loppuu se rahan lapiointi oliivipuun juurelle. Vaan katopa, mitä tekee nyt. Ihan asiallisesti ulkoministerinä puhuu. Ei ole meloneista ja lippalakeista ulkomaan herroille huudellut.

    – Niin. Mutta miten se kansa näitä vaan äänestää…

    – Välillä se on kansankin hyvä päästellä vähän paineita. Jos äänestävät että exit-brexit ja adjöö-EU niin se voi tarkoittaa ihan jotain muuta. Että “nyt tuntuu kaikki jotenkin pahalta, eikä Cameron oikein nappaa”. Tai siellä Ameriikassa, että “ei me nyt ainakaan entisen presidentin vaimoa äänestetä, joku roti pitää olla eliitin suhmuroinnissakin”. Vaan aina se on loppunut populistien voittokulku kuin kanan lento. Ihmiset väsyy siihen vaahtoamiseen. Ensin on jytkyt, sitten tulee mätkyt.

    – Ehkä se on sitten niin.

    – Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Otapa santsikuppi vielä.

     

    Teksti Teemu Palosaari

    Äänessä myös Karoliina Vanne