Huono kohtelu pahentaa sisäilmasta oireilevan oloa

     

    Yliopistonlehtori Eerika Finell muistuttaa, että etenkin työpaikalta alkunsa saanut sisäilmaoireilu aiheuttaa ihmisissä monenlaista huolta. Siksi heihin ja heidän ongelmiinsa tulisi suhtautua vakavasti.

    Oikeanlainen kohtaaminen ja kunnollinen tiedonkulku voivat vähentää ongelmien kumuloitumista.

     

    Sisäilmaongelmista ja niiden aiheuttamista oireista puhutaan nyt paljon. Näkökulmia on useita: mistä ongelmat johtuvat, mitä kaikkea ne aiheuttavat ja onko syy oireiluun aina sisäilman laadussa vai sittenkin jossakin muualla.

    Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Eerika Finell on tuoreessa, edelleen jatkuvassa tutkimusprojektissaan kartoittanut, millaisia merkityksiä ja kokemuksia sisäilmaongelmiin liitetään ja millaisia vaikutuksia sisäilmaongelmilla on niistä kärsivien psykososiaaliseen hyvinvointiin.

    Finell kollegoineen ja opiskelijoineen on lähestynyt aihetta muun muassa kirjoituskilpailuaineiston kautta.  Sisäilma kokemuksena -projektissa kerättiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran avulla sisäilmaongelmiin liittyvää muisteluaineistoa. Projektissa tutkitaan sisäilmaongelmia muun muassa kokemuksellisuuden näkökulmasta: miten sisäilmaongelma näyttäytyy kokijoilleen ja millaisia identiteettejä ja toimijuuksia kokemukset synnyttävät.

    Aineistosta kävi ilmi, että sisäilmaongelmat ovat aiheuttaneet lukuisia vaikeuksia. Oman terveyden lisäksi sisäilmaongelmista kärsivät ovat kohdanneet taloudellista epävarmuutta ja jopa suoranaista epätoivoa.

    – Koetulla sisäilmaoireilulla voi olla isoja vaikutuksia moneen elämänalueeseen, Finell sanoo.

     

    ”Ihmiset pelkäävät terveytensä, toimeentulonsa
    ja perusturvallisuutensa puolesta.”

     

    Finell puhuu koetusta oireilusta ja koetuista ongelmista siksi, että hänen laadullisissa tutkimuksissaan ei otettu kantaa oireilun lähteisiin ja niiden todentamiseen. Olennaisia olivat ihmisten kokemukset, joista nämä itse raportoivat.

    Julkisuudessa puhutaan paljon siitä, kuinka sisäilmasta oireilevat ihmiset törmäävät usein erilaisiin kyseenalaistuksiin. Moni on kokenut, että heidän oireilunsa on kuitattu psyykkisenä ongelmana. Finellin mukaan tämä on omiaan pahentamaan oireilevien tilannetta, oli oireiden alkuperä mikä tahansa.

    – Se, mikä oireita aiheuttaa ja mitä sille voidaan tehdä, on yksi asia, mutta toinen ihan yhtä tärkeä asia on se, miten oireileva kohdataan.

    Esimerkiksi epäoikeudenmukaisuuden kokemusten ja niiden aiheuttamien tuntemusten on tutkimuksissa todettu muun muassa lisäävän koettua kipua ja masennusoireita. Nämä kokemukset puolestaan eivät vaikuta vain yksilön tasolla vaan välittyvät ja kumuloituvat erilaisten sosiaalisten ja yhteiskunnallisten prosessien kautta myös yhteiskunnan kannettavaksi. Siksi näitä kokemuksia ei tulisi ruokkia sen enempää lääkärin vastaanotolla kuin työnantajan taholtakaan.

    – Tulisi muistaa, että etenkin ne ihmiset, jotka kokevat sairastuneensa työpaikallaan, voivat olla todella peloissaan. He pelkäävät terveytensä, toimeentulonsa ja perusturvallisuutensa puolesta. Nämä pelot pitäisi kohtaamisessa ottaa huomioon riippumatta siitä, mitä oireilun taustalla on tai ei ole.

    Pelkojen vähättely ei auta. Ihmisten kertomusten mukaan peloille nimittäin on myös katetta.

    – Aineistomme perusteella hankalin tilanne on ollut heillä, jotka ovat joutuneet jäämään työelämästä pois oireilun takia. Se, että ei voi käydä töissä, on iso tekijä elämässä. Siinä linkittyvät toisiinsa hyvinvointi, taloudelliset asiat ja ylipäätään aktiivisena pysyminen.

     

    ”Ei pidä lisätä uhrikokemusta, vaan yrittää
    rauhoittaa tilanne ja etsiä ratkaisuja.”

     

    Hyvä uutinen on se, että kaikilla oireilu ei suinkaan eskaloidu eikä invalidisoi koko elämää. Monille sisäilmaongelmat ovat olleet vain yksi episodi elämässä, josta on selvitty tavalla tai toisella.

    – Ongelmien ei siis tarvitse aina olla dramaattisia.

    Dramatiikkaa voidaan pienentää paitsi järjestämällä oireilevalle esimerkiksi uudet työtilat, myös sillä, että huolehditaan informaation kulusta ja kohdellaan oireilevaa asiallisesti.

    – Uudet työtilat voivat olla resurssikysymys, mutta asiallinen ja ratkaisukeskeinen kohtelu on aina toteutettavissa. Siten voidaan saada tilanne pysäytettyä jo alkumetreillä ja pystytään ehkä estämään ongelmien kumuloituminen ja mahdolliset konfliktit. Samalla säilytetään tärkeä luottamus esimiehiin ja kollegoihin.

    Finell muistuttaa, että ihmisille on tärkeää kokea tulevansa kuulluiksi.

    – Siksi oireilevien asiat tulisi ottaa asioina. Ihmisten stressiä ei pidä lisätä sillä, että annetaan ymmärtää, että nämä ovat ”hankalia”. Ihmiset ovat peloissaan, ja huonosta kohtelusta aiheutuvalla ylimääräisellä stressillä on silläkin vaikutuksia terveyteen. Ei siis pidä lisätä uhrikokemusta, vaan yrittää rauhoittaa tilanne ja etsiä ratkaisuja, Finell painottaa.

     

     

    Sisäilmaongelmat ja hyvinvointi

    Sisäilma kokemuksena -projektissa Eerika Finell ja Tuija Seppälä opiskelijoineen tutkivat, miten sisäilmaongelma näyttäytyy kokijoilleen, mitkä ovat kokemusta jäsentävä tekijät ja millaisia identiteettejä ja toimijuuksia kokemukset synnyttävät.

    Aineistona oli kirjoituskilpailun muistelutekstejä. Kirjoittajia oli kaikkiaan 62. Lisäksi mukana on Hengitysliiton keräämä 30 ihmisen haastatteluaineisto.

    Finell on tutkinut myös sisäilmaongelmien vaikutusta koululaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin ja koettuun sisäilmaan. Tämä tutkimus on toteutettu poikkitieteellisenä projektina ja analysointi on tehty määrällisin menetelmin.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuvitus Jonne Renvall