Mediaympäristökatastrofintorjuntaa

    Katja Valaskivi.

    Yhdysvaltain presidentinvaalit ja Donald Trumpin hallintokauden ensimmäiset viikot ovat levittäneet eteemme mediaympäristömme heikkoudet kaikessa raadollisuudessaan. Internetin utooppinen lupaus kaikkien mahdollisuudesta osallistumiseen ja vaikuttamiseen on kääntynyt toisilleen vieraiden kuplien rinnakkaistodellisuuksiin, valeuutisten viidakkoon ja sosiaalisen median toimintalogiikoiden manipulointiin poliittisissa tarkoituksissa. Propaganda on tehnyt paluun, ja käsitteet informaatiovaikuttaminen ja totuudenjälkeinen aika ovat tunkeutuneet arkikeskusteluihin.

    Miten näin kävi?

    Pitkään, Suomessa viimeistään 1990-luvun lamasta lähtien, media-alan kehitystä ovat ohjanneet ensisijaisesti teknologiset ja liiketaloudelliset intressit. Valtion tuki alalle on tähdännyt ”kasvavan ja kansainvälistyvän liiketoiminnan kehittämiseen”, kuten Tekes tuoreessa innovaatiotuki-ilmoituksessaan kertoo. Media ja digitalisaatio nähdään vain potentiaalisena kasvualana, start-upien alustana ja uusia palveluja tuottavana mahdollisuutena. Samaan aikaan kotimaisten toimijoiden tila kapenee globaalien jättien puristuksessa.

    Muutostekijät ovat kumuloituessaan johtamassa mediaympäristökatastrofiin, jonka juurisyyt ovat samat kuin ilmastonmuutoksessa. Kilpailun, kasvun ja liiketoiminnan kehittämisen näkökulmasta valeuutisilla rikastuva onkin innovatiivinen yrittäjä. Jos vain bisneksen kehittämisen näkökulmasta katsotaan, sisällön luonteella ei ole väliä.

    Tilanne pakottaa meidät näkemään, että mediaympäristön kehittämisen täytyy tapahtua muidenkin arvojen kuin kilpailun ja liiketoiminnan edistämisen varassa. Netin utooppinen lupaus on olemassa edelleen, ja mediaympäristöä voidaan kehittää eettisempiin suuntiin. Tähän tarvitaan monitieteistä tutkimusta, joka ottaa vakavasti kysymykset julkisuuden ja julkisen keskustelun merkityksestä, yhteiskunnasta, yhteisöistä, osallistumisesta ja vuorovaikutuksesta.

    Lähetänkin haasteen sosiologeille, sosiaalipsykologeille, politiikantutkijoille, koneälyn tutkijoille, kieliteknologeille, kertomusrakenteiden tutkijoille, big data -velhoille, koodareille ja kaikille, jotka tuntevat kutsumusta: miten yhdessä kokoamme ymmärrystä niin, että voimme kuvitella paremman mediaympäristön. Sellaisen, jonka oheistuotoksena syntyy vähemmän vahinkoja ja enemmän rakentavaa, rajoja ylittävää, rauhanomaista ja yhteistyöhön tähtäävää vuorovaikutusta. Sillä vuorovaikutusta tarvitsemme maapallon pelastamiseen siltä toiselta ympäristökatastrofilta.

    Katja Valaskivi

    Kirjoittaja on Viestintätieteiden tiedekunnan varadekaani ja Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMETin tutkimusjohtaja.