Useimmille käy ihan hyvin

    Työelämän näkymät ovat valoisammat kuin julkinen puhe antaa ymmärtää. Tutkija Pasi Pyöriä haluaa kumota yleisimmät työn myllerrystä koskevat myytit.

    Jos julkista puhetta on uskominen, nykyajan työelämä – tulevasta puhumattakaan – on jatkuvaa myllerrystä, uudistusta ja yt-neuvottelua. Työurat pirstaloituvat, sopimukset määräaikaistuvat ja lopulta kaikkien on ryhdyttävä yksityisyrittäjiksi, huvitti tai ei.

    Myyttejä, myyttejä, myyttejä, sanoo työelämäntutkimukseen erikoistunut sosiologian yliopistonlehtori Pasi Pyöriä Tampereen yliopistosta. Pyöriän mukaan julkista keskustelua vaivaa historiattomuus. Siinä ei nähdä todellisia kehityskulkuja, vaan puhe pohjaa kunkin hetkisiin, isoihin ja näkyviin mullistuksiin. Ja nimenomaan negatiivisiin sellaisiin.

    – Negatiivisuus hallitsee, koska tutkimus elää ongelmista. Myös erilaiset konsultit ja johtamisen asiantuntijat elävät muutospuheesta. Muutosretoriikka myös vetoaa. Jokainen sukupolvi kokee elävänsä ainutlaatuista aikaa. Silloin unohtuu, että muutosta on ollut aina. Menneestä luodaan nostalgista kuvaa ja sinne kaihotaan takaisin.

    Syytön ei ole mediakaan, joka tunnollisesti raportoi yt:t ja joukkoirtisanomiset. Pyöriän mukaan tässä pätee vanha hokema, jonka mukaan hyvä uutinen ei ole uutinen.

    – Media hakee draamaa ja vastakkainasettelua. Asioita yksinkertaistetaan ja niihin haetaan mustavalkoisuutta.

     

    Pyöriän mukaan suurin työelämää koskeva myytti on ajatus, että ennen kaikki olisi ollut jotenkin paremmin. Toiseksi suurin erhe on hokema, jonka mukaan työelämä olisi kokonaisuudessaan muuttunut aiempaa pirstaleisemmaksi.

    Pyöriä muistuttaa, että työpaikkoja ja ammatteja on vaihdettu aina, eikä tilanne ole viime vuosikymmeninä radikaalisti muuttunut.

    – Keskiverto palkansaaja työskentelee edelleen hieman yli 10 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Tässä ei ole tapahtunut suurta muutosta 30 vuoteen. Lisäksi noin 40 prosenttia palkansaajista pysyy samankaltaisissa ammateissa koko työuransa ajan. Osuus on pysynyt samana 1980-luvulta lähtien. Myös työuraan keskimäärin mahtuvien ammattien määrä on pysynyt samana viimeiset 30 vuotta.

    Kaikkien ei siis ole edelleenkään pakko varautua vaihtamaan ammattia. Sen sijaan oman osaamisen kehittäminen on osa työelämää.

    – Tämän päivän työ on asiantuntijatyötä, se vaatii osaamisen päivittämistä.

    Yksi suosittu sanoma kuuluu, että työurista on tullut epävakaita, ja kaikenlainen epävarmuus on lisääntynyt. Tämäkään ajatus ei saa vahvistusta, kun katsotaan tilastoja.

    – Jos katsotaan, kuinka suuri osa palkansaajista työskentelee keskeytyksettä, eli ei esimerkiksi ole välillä työttömänä, kehityksen suunta ei osoita ainakaan huonompaan. Itse asiassa työurat ovat jopa vakaampia nyt kuin vaikkapa 1990-luvun laman aikaan.

    Pyöriän mukaan liikkuvuutta saisi olla nykyistä enemmänkin.

    – Kansantalouden näkökulmasta työurien vakaus voi olla huono signaali. Se voi kertoa siitä, että työpaikoissa pysytään, koska parempaakaan ei ole tarjolla. Dynaamisempi tilanne olisi parempi.

    Pasi Pyöriä.

     

    Oikeitakin ongelmia toki on. Niihin lukeutuvat muun muassa pitkäaikaistyöttömyys ja vaikeasti työllistyvä väestö.

    – Suomessa on tällä hetkellä noin 125 000 pitkäaikaistyötöntä. Heidän asemansa on todella vaikea. Mahdollisuudet työllistyä ovat huonot, ja meneillään oleva leikkauspolitiikka heikentää vaikeasti työllistyvien asemaa edelleen. Huono-osaisuus keskittyy ja se on pysyvää. Tietyllä osalla ihmisistä on ongelmia enemmän kuin olisi kohtuullista.

    Pyöriän mukaan nyt käytössä olevat toimet pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi eivät ole riittäviä.

    – En ole kovin vakuuttunut, että hallituksen tekemät kädenojennukset yrityksille loisivat lisää työpaikkoja. Esimerkiksi yhteisöveron alentaminen ei ole näkynyt työpaikkoina, vaikka yhteisövero on meillä jo alempi kuin muissa Pohjoismaissa.

    Pitkäaikaistyöttömien lisäksi tilanne on hankala sellaisille erityisryhmille kuin yksinyrittäjille ja niille pätkätyöläisille, jotka tekevät määräaikaisuuksia ja osa-aikaisuuksia vasten tahtoaan. Jälkimmäiset joutuvat usein kitkuttamaan pienellä palkalla, ja tämä on ongelma etenkin pääkaupunkiseudulla, missä on korkeat asumiskulut. Mikroyrittäjien ongelmana taas ovat toimeentulon epävarmuus ja palkansaajia huonompi sosiaaliturva.

    Pyöriän mukaan yksinyrittäjät ja heidän asemansa unohdetaan edelleen usein, oli puhe sitten työllisyydestä tai yrittäjyydestä.

    – Yrittäjyyttä glorifioidaan. Samalla unohdetaan, että yksinyrittäjät ovat aivan eri asemassa kuin työnantajayrittäjät. Usein myös korostetaan muodikkaita luovia aloja, mutta unohdetaan timpurit ja parturi-kampaajat. Tällä saralla riittää vielä parannettavaa.

    Parannettavaa on myös sukupuolten välisessä tasa-arvossa ja ylipäätään siinä, mihin työllisyys nojaa. Pitkään on porskutettu sillä ajatuksella, että talous kasvaa, ja globaalisti isoa osaa kasvussa on näytellyt erinäisten luonnonvarojen teollinen käyttö. Pyöriän mukaan vähitellen pitäisi alkaa varautua siihen, että näin ei voi jatkua loputtomiin.

    – Ennen pitkää maapallon kestokyky tulee vastaan ja se muuttaa työelämän rakenteita isosti.

     

    Pessimismiin ei kuitenkaan kannata vajota. Jos työelämäkeskustelua hallitsevat pelot ja epävarmuus, vaarana on, että moisesta puheesta tulee itseään ruokkiva ennuste.

    – Huoli on ymmärrettävää, mutta jos ihmiset kovasti pelkäävät työpaikkojensa puolesta, he saattavat niellä epäoikeudenmukaista kohtelua. Tällöin saatetaan helpommin suostua esimerkiksi työehtojen heikennyksiin ja työnantajan vaatimuksiin, joihin ei muussa tilanteessa suostuttaisi.

    Ennemmin kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, mikä on hyvin ja pitää kiinni saavutetuista eduista. Sellaisia ovat esimerkiksi parantuneet mahdollisuudet vaikuttaa omiin työoloihin ja -tehtäviin. Autonomia työssä on lisääntynyt takavuosista, ja sillä on positiivinen yhteys työhyvinvointiin.

    – Aiempaa useampi työntekijä on tyytyväinen työoloihinsa ja kehittymismahdollisuuksiinsa ja kokee voivansa vaikuttaa niihin. Se auttaa jaksamaan silloinkin, kun työ aiheuttaa stressiä.

     

    Akateemisesti koulutetut ovat tunnetusti huolissaan siitä, että akateeminen työttömyys lisääntyy. Etenkin joillain aloilla opiskelijoita huolettaa, onko kouluttautumisesta lopulta mitään hyötyä, jos oman alan työtä ei löydykään. Millä silloin maksetaan opintolainat ja edetään elämässä?

    Pyöriällä on tähän rohkaisevaa sanottavaa:

    – Vaikka akateemisten tutkintojen etumatka suhteessa alempaan koulutukseen on työllisyyttä ajatellen jonkin verran kaventunut, koulutus on edelleen hyvä puskuri. Mitä korkeampi koulutus, sitä pienempi on yhä työttömyyden riski ja sitä korkeammat ovat koko työuran aikana karttuvat ansiot. Sanoisinkin opiskelijoille, että ei tilanne niin kovin kamala ole. Suurimmalle osalle käy lopulta ihan hyvin.

     

    Työelämän myytit ja todellisuus

    Pasi Pyöriän toimittama teos Työelämän myytit ja todellisuus ilmestyy maaliskuussa 2017.

    Teos käsittelee yleisimpiä uskomuksia tämän hetken työelämästä ja selvittää, missä määrin ne pitävät paikkansa. Kirjoittajina on useita työelämän tutkijoita Tampereen ja Jyväskylän yliopistoista.

    Teoksessa kumotaan muun muassa myytti työelämän muuttumisesta aiempaa epävarmemmaksi. Todellisuudessa työsuhteiden keskimääräinen pituus ei ole lyhentynyt, vaan saman työnantajan palveluksessa vietetty aika on jopa kasvanut verrattuna aiempiin vuosikymmeniin.

    Myöskään itsensä työllistäjien osuus ei ole ainakaan vielä dramaattisesti kasvanut. Vuonna 2014 itsensä työllistäjiä oli noin 6,5 prosenttia kaikista työllisistä. Tämä on noin prosenttiyksikön verran enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa.

    Jatkuvassa kokoaikaisessa palkkatyössä vuonna 2014 oli 64,9 prosenttia 15–64-vuotiaista työllisistä. Tämä on vain 0,5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2000.

    Y-sukupolvi ei arvosta työtä yhtään vähemmän kuin 1980- ja 1990-lukujen nuoret aikuiset. Sen sijaan vapaa-ajan arvostus on lisääntynyt kaikenikäisillä palkansaajilla.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuvitus Jonne Renvall